Eikös tuo ole jäänyt lähinnä palstan putinistien hokemaksi? Presidentinvaaleissa putinistit ovat onneksi marginaalissa. Väyrynen ja Huhtasaari eivät taida saada kerättyä edes kannattajakortteja tarpeeksi.
Oikeistolainen saattaa mennä äänestämään takki auki ja erinomaisina pitämiään mielipiteitään julistaen, kun taas vasemmistolainen voi olla hiljaa ja ilmaista mielipiteensä äänestyslipussaan.Niin, lähinnä mietin, että miten suhtauduttaisiin, jos Jukka Jalonen hyppäisi esim Lin bandwagoniin. Mutta ehkä tässä näkyy se sama tunnettu ja tällä palstalla hyvin näkyvä ilmiö, että vasemmistolaisuus on ideologista, mutta oikeistolaisuus yksinomaan järkevää.
Vuoden 2019 playoffien aikaan Jussi Tapola kehotteli Hakametsän valotaululla äänestämään vihreiden Matti Helimoa. Mainos löytyi yhä Facebookista:Niin, lähinnä mietin, että miten suhtauduttaisiin, jos Jukka Jalonen hyppäisi esim Lin bandwagoniin. Mutta ehkä tässä näkyy se sama tunnettu ja tällä palstalla hyvin näkyvä ilmiö, että vasemmistolaisuus on ideologista, mutta oikeistolaisuus yksinomaan järkevää.
Minäpä olin liikkeellä jo kaksi vuotta sitten...Stubbia äänestäisin erittäin mielelläni. Ei toki osannut sisäpolitiikkaa, mutta ei presidentin tarvitsekaan. Sen sijaan on loistavat kansainväliset verkostot ja rautainen osaaminen sekä erittäin vahva länsiorientaatio. Todella hieno ja harvinainen yhdistelmä tässä maassa.
Halla-ahon kannatus on jymähtänyt tuohon, mikä on itselleni pieni yllätys. Vaikuttaako sitten se, että hänen valituksi tulemisensa on käytännössä mahdotonta, koska hän herättää myös niin paljon vastustusta. Koetaanko äänen menevän hukkaan. Toinen syy voisi olla myös siinä, että hänen Venäjä-linjansa on ehdokkaista jyrkin ja lausunnot suorimpia ja kovimpia. Pelottaako eskalaation mahdollisuus jos Halla-aho presidenttinä? Meillä on kuitenkin pitkä suomettuneisuuden historia, joka leimaa kahta elossa olevaa sukupolvea. Kenties Halla-aho koetaan liian suorana ja siten riskinä.
Tämän lisäksi Aaltola näyttää vievän "maltillisten konservatiivien" äänet Halla-Aholta. Heh. Stubb toki myös.Nähdäkseni sille on kaksi syytä, ensimmäinen on tuo äänestäjienkin tiedostama polarisoiva asema, jossa Halla-aho on tässä kisassa se hevonen ketä vastaan äänestetään ylivoimaisesti vahvimmin ja laajimmalla äänestäjäspektrillä, jos sellainen paikka tulee.
Haavisto on toinen vastaava, mutta pienemmissä määrin, jossa konservatiivishenkiset vastustajansa tulevat äänestämään toisella kierroksella ihan ketä vaan, kunhan se ei ole Haavisto.
Toinen syy on sitten se, että presidentiltä odotetaan tietynlaista imagoa ja presidentillisyyttä, varsinkin konservatiivisempien äänestäjien taholta ja Halliksesta ei hyvällä tahdollakaan saa mitään karismaattista keulakuvaa kansalle.
Noiden kahden väitän vastaavan ~90% siitä miksei Halliksella ole ns. palaakaan näissä vaaleissa.
Venäjä-politiikkaa ja sen jyrkkyys on nähdäkseni vaikuttava tekijä vain sellaiselle porukalle (suomettuneet), jolle Halla-ahon äänestäminen ei olisi todennäköistä muutenkaan. Toki pieni osuus äärioikean höpönassuista saattaisi jättää tämän takia äänestämättä, mutta ei heille ole ketään muutakaan ehdokasta tarjolla, kun Huhtasaari ja hörhöprinsessa eivät tule kannattajakortteja saamaan kasaan.
Voit ratkaista tämän myös äänestyspaikan jonossa:Jos taas kyseiset herrat pääsevät toiselle kierrokselle, jätän luultavasti kokonaan äänestämättä ja jättäydyn nauttimaan siitä, että Suomi saa joka tapauksessa hyvän presidentin.
Vielähän tässä ehtii kaikenlaista tapahtumaan, mutta vähän on kyllä minullakin sellainen fiilis, että Haaviston juna meni ohi jo silloin 12 vuotta sitten kun jäi kakkoseksi. Edellisissä vaaleissa oli oikeastaan edes turha olla mukana, ja en tiedä että vaikuttaako se iso tappio viime vaaleissa vielä nytkin, kun tuntuu että Haaviston kampanja ei ole lähtenyt oikein kunnolla liikkeelle. Voi olla myös vaikutuksensa sillä, että Vihreillä on ollut muutenkin laskusuhdannetta ja Haavistollakin ollut omat negatiiviset kohunsa tässä matkalla.
Halla-ahon kannatus on jymähtänyt tuohon, mikä on itselleni pieni yllätys. Vaikuttaako sitten se, että hänen valituksi tulemisensa on käytännössä mahdotonta, koska hän herättää myös niin paljon vastustusta. Koetaanko äänen menevän hukkaan. Toinen syy voisi olla myös siinä, että hänen Venäjä-linjansa on ehdokkaista jyrkin ja lausunnot suorimpia ja kovimpia. Pelottaako eskalaation mahdollisuus jos Halla-aho presidenttinä? Meillä on kuitenkin pitkä suomettuneisuuden historia, joka leimaa kahta elossa olevaa sukupolvea. Kenties Halla-aho koetaan liian suorana ja siten riskinä.
Nähdäkseni sille on kaksi syytä, ensimmäinen on tuo äänestäjienkin tiedostama polarisoiva asema, jossa Halla-aho on tässä kisassa se hevonen ketä vastaan äänestetään ylivoimaisesti vahvimmin ja laajimmalla äänestäjäspektrillä, jos sellainen paikka tulee.
Haavisto on toinen vastaava, mutta pienemmissä määrin, jossa konservatiivishenkiset vastustajansa tulevat äänestämään toisella kierroksella ihan ketä vaan, kunhan se ei ole Haavisto.
Toinen syy on sitten se, että presidentiltä odotetaan tietynlaista imagoa ja presidentillisyyttä, varsinkin konservatiivisempien äänestäjien taholta ja Halliksesta ei hyvällä tahdollakaan saa mitään karismaattista keulakuvaa kansalle.
Noiden kahden väitän vastaavan ~90% siitä miksei Halliksella ole ns. palaakaan näissä vaaleissa ja kannatus jää selvästi alle persujen peruskannatuksen.
Venäjä-politiikkaa ja sen jyrkkyys on nähdäkseni vaikuttava tekijä vain sellaiselle porukalle (suomettuneet), jolle Halla-ahon äänestäminen ei olisi todennäköistä muutenkaan. Toki pieni osuus äärioikean höpönassuista saattaisi jättää tämän takia äänestämättä, mutta ei heille ole ketään muutakaan ehdokasta tarjolla, kun Huhtasaari ja hörhöprinsessa eivät tule kannattajakortteja saamaan kasaan.
Niin, Haavisto ikään kuin löydettiin uudestaan silloin 2012 ja nyt sama on käynyt/käymässä Stubbille. Ei tuossa mielestäni sen kummemmasta ole kysymys. Tuore hernekeitto maistuu yleensä paremmalta kuin pariin kertaan lämmitetty.Toisaalta aika iso asia monestakin näkökulmasta on se, että Haaviston juna silloin 12 vuotta sitten ylipäätään vei siihen pisteeseen. Kun kampanjaa aloiteltiin, niin Haaviston kannatus taisi olla jotain 4-5 % (ulkomuististista) ja jo toiselle kierrokselle pääsemistä voitiin pitää todellisena ihmeenä. Se, että Haaviston kaltainen ja taustalla varustettu henkilö on edes vakavasti otettava haastaja, on todella merkittävä saavutus ja sillä voi olla myös jonkunlaista vaikutusta ilmapiirille myös jatkossa.
Perussuomalaisten ehdokkaat eivät ole toistaiseksi vielä kertaakaan pärjänneet pressanvaaleissa kovin hyvin suhteessa puolueen yleiseen kannatukseen. Haasteina ovat ainakin se että puolueelta on vaikea löytää ehdokasta joka keräisi suuren määrän ääniä yli puoluerajojen ja toisaalta se, että moni persujen äänestäjä ei itsekään halua puoleensa edustajaa presidentiksi; esimerkiksi nyt osa heistä äänestäisi mieluummin Stubbia kuin jumaloitua Halla-ahoa. Tämä liittyy nähdäkseni puolueen erityisluonteeseen: presidentin pitäisi olla koko kansaa yhdistävä, puhutteleva ja palveleva puoluepolitiikan ulkopuolella pysyttelevä hahmo mikä taas sotii persujen koko ideologiaa vastaan. Jos Halla-aho olisi presidentti, hän ei olisi enää "meidän mies".
Totta, asenteet ovat avartuneet oikeastaan ihan hämmästyttävästi - ehkä siksikin tulee tätä konservatiivista vastareaktiota, kun vanhat ennakkoluulot ovat murtuneet ihan silmissä pitkälti vain yhden sukupolven aikana. Tietyille piireille tulee varmasti aika orpo olo tässä menossa. (No pun intended: Petteri lienee about yhtä vapaamielinen kuin allekirjoittanutkin.)Mutta se täytyy kanssa sanoa että jos 90-luvulla sanonut että Suomessa on joskus homoseksuaali poliitikko joka on kahteen kertaan pressanvaalien kakkonen ja johtaa galluppeja pitkään vielä kolmannella kerralla, olisin toivottanut onnea ja pitkää ikää.
Haavisto on hyvä neuvottelija. Esimerkiksi toiminta Turkin ja Unkarin kanssa Suomen NATO-prosessin aikana oli etevää. Al-holista sen verran, että Suomen kansalaisina niillä ihmisillä olisi ollut joka tapauksessa mahdollisuus tulla takaisin Suomeen myöhemmin. Pahimmillaan etenkin siellä syntyneet lapset olisivat voineet radikalisoitua leirillä pahemmin, kuin täällä koulut käymällä, jolloin he olisivat voineet tulevaisuudessa olla vielä suurempia turvallisuusuhkia. Tuskinpa siinä oli kyse islamistisen symppaamisesta, miten jotkut haluavat sen näkeä.Mikäs siitä Haavistosta pätevän tekee? Halu pitää rajat auki al-holilaisille, venäläisille sun muille? Vaikka presidentti ei noista tietenkään päätä, osoittaa se suurta vastuuttomuutta, ymmärryksen puutetta ja sokeaa oman ideologiansa seuraamista. Presidenttiä on yleisesti kuitenkin pidetty arvojohtajana sekä mielipidevaikuttajana, joten en minä ainakaan halua Haaviston kaltaista presidenttiä tähän maahan. Ei myöskään alaisten kyykyttäminen ja bussin alle heittely lisää arvostusta tai luottamusta sen enempää.
Mielelläni kuulisin jotain konkreettisia faktoja mitä etevää siinä oli?Haavisto on hyvä neuvottelija. Esimerkiksi toiminta Turkin ja Unkarin kanssa Suomen NATO-prosessin aikana oli etevää.
Suomi oli NATO-prosessissa yhdessä Ruotsin kanssa ja pysyi lojaalina sille, kunnes Ruotsissa tuli koraaninpolttokohuja, jolloin täytyi poiketa linjasta ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Vielä keväällä 2022 ei ollut muutenkaan kaikkien Euroopan maiden kohdalla selvää, että ratifioivatko he, sillä huolet tilanteen eskalaatiosta jne. taisivat olla yllättävän monella. Siitä huolimatta Suomi saatiin Ruotsin kanssa mukaan jo Madridin NATO:n huippukokoukseen.Mielelläni kuulisin jotain konkreettisia faktoja mitä etevää siinä oli?
Itselleni jäi enemmän kuva Haavistosta vaan ihmisenä joku uskoi Unkarin vakuuttelut kerta toisensa jälkeen aikataulusta joka siirtyikin sitten aina eteenpäin kuukausi kerrallaan. Varmaan siellä kulisseissa jotain muutakin neuvottelua tapahtui, mutta kun ei ole tietoa.
Suomi ei tehnyt mitään itsenäisiä ratkaisuja tuossa vaiheessa prosessia. Ne olivat aivan muut tahot, jotka päättivät Suomen etenevän prosessissa kohti maalia siinä vaiheessa, kun Ruotsi jää vielä ladulle hinkkaamaan sakkokierroksia. Jos jokin ratkaisu piti tehdä, niin piti ymmärtää olla ämpyilemättä vastaan, jos Suomelle käydään raottamaan NATO-ovea ilman Ruotsia.Suomi oli NATO-prosessissa yhdessä Ruotsin kanssa ja pysyi lojaalina sille, kunnes Ruotsissa tuli koraaninpolttokohuja, jolloin täytyi poiketa linjasta ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Vielä keväällä 2022 ei ollut muutenkaan kaikkien Euroopan maiden kohdalla selvää, että ratifioivatko he, sillä huolet tilanteen eskalaatiosta jne. taisivat olla yllättävän monella. Siitä huolimatta Suomi saatiin Ruotsin kanssa mukaan jo Madridin NATO:n huippukokoukseen.
Suomi ei tehnyt mitään itsenäisiä ratkaisuja tuossa vaiheessa prosessia. Ne olivat aivan muut tahot, jotka päättivät Suomen etenevän prosessissa kohti maalia siinä vaiheessa, kun Ruotsi jää vielä ladulle hinkkaamaan sakkokierroksia. Jos jokin ratkaisu piti tehdä, niin piti ymmärtää olla ämpyilemättä vastaan, jos Suomelle käydään raottamaan NATO-ovea ilman Ruotsia.