Kyse on kansalaisten oikeuksista poliisia kohtaan. On maita, joissa kysymyksiä ei saa esittää, mikä mahdollistaa väärinkäytöksen.
Mielestäni kyllä ja ei. Lähestyn asiaa itse vähän kapulakielen kautta ja pyörittelen asiaa empiirisemmin.
Perustuslaki määrittelee julkisen vallankäytön periaatteet ja yksilön suojan valtiota vastaan. Poliisi julkisen vallan käyttäjänä kuuluu porukkaan, jonka tehtävistä ja erioikeuksista on säädetty lailla. Lähtökohta, jossa valtiolla on lailla säädetty ja toimiva "väkivaltamonopoli" on varsin hyvä meidän kansalaisten turvallisuuden kannalta kokonaisuutena ajatellen. Itse ainakin haluan tämän olevan näin.
Väärinkäytöksistä ja niiden ennaltaehkäisymekanismeista olen jossakin määrin eri mieltä. Omasta mielestäni ne mahdollistuvat pikemminkin silloin, jos valtiossa ei ole olemassa luotettavia ja läpinäkyviä mekanismeja, jossa jälkikäteisesti on mahdollista kannella virkamiesten toiminnasta.
Poliisi sekä viranomaiset saavat joka vuosi kanteluiden johdosta oikeusasiamieheltä päätöksiä, missä on menty metsään ja missä onnistuttu. Joten näkisin, että valtiotasolla homma toimii. Ja aina voi tehdä rikosilmoituksenkin, jos on sitä mieltä että homma ei mennyt oikein.
On myös tärkeää, että kansalaiset pystyvät ennakoimaan, mistä tempuista poliisin tai oikeuslaitoksen kanssa voi joutua kanssakäymisiin. Tämä liittyy laillisuusperiaatteeseen eli jokaisen kadun tallaajan on mahdollista tutustua voimassa olevaan Suomen lakiin ja siten tietää ennalta aika hyvin, että mikä ei ole sallittua ja mikä on.
On toki ilman muuta olennaista, että poliisi ilmoittaa kansalaiselle millä perusteella tämä esim. pysäytetään liikenteessä. Tähän riittänee, että esim. poliisin suorittaessa ajotapavalvontaa kerrotaan, että ajelit holtittomasti edellisessä risteyksessä. Tai keskustelun aloittajan mainitsema katsastamaton ajoneuvo ja siitä ilmoittaminen.
Ymmärrän tietystä näkökulmasta myös sen, että poliisi aloittaa keskustelun esille tulleella tavalla tyyliin "Mikäs mies täällä ajelee ja minne ollaan menossa?". Kun liikenteessä liikkuu katsastamaton ajoneuvo, niin veikkaisin, että poliisi tuolla kysymyksellä kartoittanee aidosti kysymäänsä asiaa. Eli on kiinnostunut, josko asiaan liittyisi jotakin selittävää seikkaa tms. Siitä voi varmaan vääntää maailman tappiin asti, että mikä on kenenkäkin mielestä "oikeanlaista" vuorovaikuttamista.
Sen vähän, mitä olen itse ollut poliisin kanssa tekemisissä, niin useinkaan keskustelu ei ala lakiperusteilla, vaan juurikin jollakin empiirisemmällä kysymyksellä tai toteamuksella tyyliin "Mikäs homma täällä on menossa?". Eikä se kyllä mielestäni ole häiritsevää tai syyllistävää. Enemmän itseäni korpeaisi, jos joku alkaisi luetella lakeja ensimmäisenä, kun avaat auton ikkunan. Tässä tulikin esille se aiemmin, että jos poliisille on asiallinen, niin kyllä keskustelu etenee omien kokemusteni mukaan varsin asialliseen sävyyn eteenpäin.
Jos mietitään esim. puhallusratsiaa, niin siinä riittänee noin alkuun, että poliisi mainitsee suorittavansa liikenteen valvontaa ja pyytää puhaltamaan alkometriin. En oikein näe lainsäätäjän ensisijaisena tarkoituksena, että perustelut ja niiden ilmoittaminen tarkoittaisivat sitä, että poliisi alkaa siinä tilanteessa luetella ensimmäisenä useita pykäliä kapulakielisesti. Voin toki olla väärässäkin, pitäisi varmaan katsoa jotain lain esitöitä tai oikeusasiamiehen päätöksistä. Kansalainen tietää, että poliisi tekee työtään. Ja poliisi tietää, että kansalaisen pitää siihen pilliin puhaltaa lähtökohtaisesti puhaltaa. Ja jos ei puhalla, niin kuvaan astuu pakkokeinot ja hommasta tulee kaikille osapuolille monin verroin työläämpää -> Ei hyvä juttu noin yleisesti ottaen.
Vaikka poliisi kertoo/perustelee, että millä asioilla ollaan tekemisessä, poliisin ei tarvitse joka tilanteessa ennen toimenpiteisiin ryhtymistä luetella joka pykälää sanatarkasti alkaen perustuslaista ja päättyen vaikkapa pakkokeinolain säädöksiin. Toki tämäkin on täysin tilannekohtaista (PolL 1:7§). Mitä enemmän yksilön oikeuksiin kajotaan ja tämän perustuslaillisia oikeuksia rajoitetaan, sitä paremmin tulee kyetä perustelemaan samoin tein, että miksi näin toimitaan tai on toimittu.
Yksi hyvä esimerkki voisi olla vaikka epäily henkirikoksesta. Poliisi ilmoittanee henkilölle, että olet pidätetty epäiltynä todennäköisin syin taposta ja nyt lähdetään asiaa selvittämään asemalle. Ei siinä auttane ruveta huutelemaan, että "Millä perusteella, häh?", vaan sen varmasti kuulee sitten myöhemmässä vaiheessa.
Oleellista on myös tuo aikaisemmin esille tuotu seikka, että jälkikäteen toimenpiteet pitää pystyä perustelemaan hyvinkin tarkasti. Tämä koskee kaikkia virkamiehiä, jotka käyttävät julkista valtaa ja tekevät päätöksiä.
Yksi erittäin olennainen juttu pollareidenkin kannalta tähän mielestäni liittyy. Jos kansalainen ei tiedä, että hän voi jostakin asiasta kieltäytyä, siitä poliisin on nähdäkseni ilmoitettava selkeästi henkilölle ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.
Meidän yhteiskunta perustuu myös siihen, että poliisi noudattaa lakia. Ja se, että kansalaisilla on velvollisuuksien lisäksi myös oikeuksia poliisia kohtaan, madaltaa lain rikkomista poliisissa.
Yhteiskuntamme perustuu aika moniin asioihin. Tuon kääntäisin enemmän malliin, että on aika tärkeää, jotta kaikki noudattavat lakia riippumatta onko tavallinen kadun tallaaja vai virkamies.
Suomen oikeusjärjestelmä vaikuttaa mielestäni kohtuullisen hyvältä ja toimivalta, jos vertaillaan vaikka tuohon Itä-naapuriin.
Uskon, että kansalaisenkin kannattaa lähtökohtaisesti poliisia uskoa ja totella. Sitten jos metsään on menty, niin aina voi tehdä sen kantelun tai rikosilmoituksen.
Vähänhän tässä väännetään peistä nyansseista, mistä kaikki olemme lopulta suhteellisen samaa mieltä: Saa kysyä, pitää perustella, mutta asioista ei ole järkeä tehdä hankalaa poliiseille vaan siitä ilosta, koska voi.
/img-s3.ilcdn.fi/47ac9c8dd988b903c81dfb9473871d7ed0b9f56a418ba4a2525b38a85e4022fa.jpg)
