Valittaminen edellyttää taloudellista panosta ja henkisiä voimavaroja. Siksi liian moni jättää tekemättä valituksen lainvastaisesta viranomaistoiminnasta. Poliisitoiminnan valvontaa ei haluta lisätä, sillä se kasvattaa byrokratiaa ja heikentää poliisien mielivaltaa. Tietyt tahot ovat käyttävät poliittista retoriikkaa työkaluna, jotta byrokratiaa olisi entistä vähemmän. Tässä kontekstisa byrokratista on tehty hyvinvointivaltion kompastuskivi, vaikka sen pitäisi olla kivijalka.
Usein poliisit "järjestelevät" valitukseen aiheuttavat tilanteet niin, että kyse on ns. "sana sanaa vastaan". Ei tarvitse on Nostradamus ymmärtääkseen, voittaako viranomaisen sana epäillyn sanaa vastaan. Toinen tapa on kikkailla niin, että mahdollinen oikeusprosessi menee siviilioikeuden kautta, jolloin häviäjä kantaa taloudellisen riskin. Uskaltaisin väittää, ettei kansalaisen oikeudet toteudu siinä määrin, kuin ne pitäisi toteutua. Ei varsinkaan köyhimpien tulodesiilien kohdalla.