Poliisihallitukseen ja hallintoon ylipäätään.
Poliisi on siitä jännästi pyhä lehmä, että pääsääntöisesti sama porukka joka huutaa lujimmin yliopistojen ja muun julkisen rahankäytön tehostamista, yleensä vaikenee poliisin suhteen, vaikka siellä olisi ihan aidosti villoja puhua tehottomuudesta sekä hallinnon kasvusta.
Otetaan esimerkiksi henkilöstön määrän kehitys 2015-8/2021.
Ohessa aiheestä väitelleen Heikki Mansikka-ahon hyvä haastattelu (sydän itkee verta, kun pitää linkata demarilehteen):
Tämä näyttää paperilla huonolta, mutta näkemättä tarkemmin lukujen taakse tällainen nosto on vähän sensaatiojournalismia. Linkkaamassasi jutussa nostetaan esille, ettei riittäviä vaikutusarvioita ole tehty tai asioita ei ole ennakoitu. Tällaiset arviot, selvitykset, ennakoinnit ja kehittämiset tarvitsevat myös tekijänsä, jotka ollessaan päteviä nostavat myös jonkinlaista palkkaa. Lisäksi jos poliisilta tilataan uusia toimenpiteitä tai toimintamalleja, niin niiden suunnittelu, prosessit ja johtaminen tulevat myös luomaan uusia työpaikkoja hallintoon.
Ei paljon auta että kenttäpoliisi Manniselle todetaan, että nyt hoidat tämän terrorismintorjunnan ja siihen sulle on nyt kaverina nuorempi konstaapeli Kinnunen, et siitä vaan pojat kentälle ehkäisemään.
Tarvittaisiin ehkä hieman tarkempi analyysi siitä mihin nuo työpaikat ovat uponneet ja miksi. Onko siellä vahvistettu kultapossukerhon saunakerhoa vai koitettu saada asiat paremmalle tolalle ja vahvistettu järkevästi organisaatiota. Isoilla organisaatioilla on isojen organisaatioiden ongelmat, eikä niitä ratkaista suoraan lisäämällä kenttähenkilökunnan määrää. Täälläkin on kummasteltu julkisen sektorin huonoa hankintaosaamista, jos tekijöitä ei ole tarpeeksi ja arvioita ei ehditä tekemään, niin mitä voi odottaa.
Tämä tuntematta poliisin tilannetta sen paremmin, mutta näitä lukuja on aina helppo kauhistella. Tuntematta tarkemmin asiaa, niin on vähän huono arvioida, että mikä on se oikea todellisuus.