Vähän tähän liittyen: Kuuntelen mm. Gustafsbergin kirjaa karhuryhmästä, siinä puhutaan tapauksesta jossa poliisi virka-ajalla oli hajottanut kämpän ja tuhonnut pettämisestä kiinni jääneen naisystävän kaikki vaatteet. Keikalle lähdettiin asenteella ”tästä ei tehdä sitten mitään numeroa”. Toinen mikä särähti oli, että jossain kiinniotoissa oli otettu kiinni selkeästi siten että käytetään voimaa enemmän kuin on tarpeen. Samoin kirjassa tulee jotenkin valotettua sitä, että poliisien puhetapa on aika ronskia ja roistoista puhutaan tylyyn sävyyn. Muutenkin poliisi on tekemissä niin sairaan maailman kanssa, että siellä sairastuminen ja moraalin rappioituminen ei ole todellakaan mikään ihme.
Ei kollegiaalisessa solidaarisuudessa ole mitään uutta tai ihmeellistä, sitä tapahtuu liki kaikissa ammattipiireissä. Tuommoinen on jopa osaltaan suotavaa ja toivottavaa mutta pahimmillaan voi johtaa erilaisiin väärinkäytöksiin ammatista riippuen.
Omalta turvallisuusuralta on jäänyt muutama yksityiskohta mainitsematta kysyneille instansseille tai erästä virkamiestä ei muistettu mainita allekirjoittaneen kiinniottaneena kun oli hieman nautiskellut iloliemiä joutuen ylityökuntoon.
Yksittäisinä tapauksina en pitäisi merkittävänä turvallisuustunteen uhkana mutta jatkuvana toimintatapana voi olla hankala asia.