Toisaalta se voisi johtaa liiankin joustavaan sääntelyyn, joka jättää jo niin paljon liikkumavaraa, että lainkäytön ennakoitavuus kärsisi ja rikossäännöksiltä vaadittava täsmällisyys, joka on erityisen korostettua, saattaisi kärsiä. Joka tapauksessa jonkinlaista törkeysarviointia tulisi tehdä, jos asteikko olisi yhdestä vuodesta kymmeneen vuoteen ja sinälläänhän se ei eroaisi hirveästi nykytilanteesta. Ehkä silloin arviointiin vaikuttavat seikat olisivat kuitenkin erilaiset verrattuna nykytilanteeseen.
Onneksi nyt neekereiden varjolla äiätkin alkavat tähän herätä.
Ei ja ei, mutta kuten kirjoitin, on mielenkiintoista odotella, miten yli puolitoistavuotta kestänyt haitallinen julkisuus vaikuttaa tuomion mittaamiseen, jos haitallinen julkisuus muuallakin katsotaan tuomiota alentavaksi seikaksi. Näkisin kuitenkin, että jos näitä kahta tapausta verrataan, niin yli puolitoistavuotta haitallista julkisuutta vie haitallisuuden osalta voiton puolen vuoden julkisuudesta.
Samoilla linjoilla ollaan. Juuri törkeysarviointiin nuo perusteluissaan keskittyvät ja se arviointi on sidottu laissa oleviin kriteereihin. Jos tilanne olisi se, että törkeä raiskaus poistettaisiin rikoslaista ja "normaali" raiskaus kattaisi jatkossa kaikki tilanteet, jättäisi se omasta mielestäni todella laajan harkintavallan tuomareille, kun nimenomaan laista ei löytyisi enää selkeää ohjetta vähemmän törkeiden tekojen ja törkeimpien tekojen välille.Eikö nykyisellänkin käräjäoikeus harjoita tuota törkeysarviointia määrittämällä, onko kyseessä törkeä, vai tavallinen raiskaus? Toki arviointi on siinä mielessä rajallista, että törkeässä muodossa lienee tunnusmerkistöä, jonka pohjalta tulkinta tulee tehdä. Uudessa mallissa se törkeysarviointi tehtäisiin siis vain saman nimikkeen sisällä. Taisit näin itsekin suunnilleen ajatella.
Samaa mieltä. Kumpikaan ei ansaitse mitään alennuksia. Muutoin tietysti tapaukset eivät ole toisiinsa verrannollisia. Aarnio on kuitenkin epäiltynä kymmenistä eri rikoksista joissa hänen epäillään käyttäneensä virka-asemaa väärin. Sivuhuomiona neuvoisin palstaveljenäni opettelemaan lainaamisen jaloa taitoa.
Jos tilanne olisi se, että törkeä raiskaus poistettaisiin rikoslaista ja "normaali" raiskaus kattaisi jatkossa kaikki tilanteet, jättäisi se omasta mielestäni todella laajan harkintavallan tuomareille, kun nimenomaan laista ei löytyisi enää selkeää ohjetta vähemmän törkeiden tekojen ja törkeimpien tekojen välille.
Ja vielä noihin huumehiin, että minä olen kaikkien huumeiden vapauttamisen ja niiden ilmaisen tarjonnan kannalla käyttäjilleen.
Mielestäni Portugalin malli toimisi paremmin jossa minkään huumeen käyttäminen ei ole rangaistavaa. Ilmaisten annosten tilalle kyllä sitten ilmaista hoitoa ja välittömästi kun narkomaani sitä itse ymmärtää pyytää.
No tietysti. Tämä "yksittäistapaus" on ihan samaa paskaa, mitä mokuttajat hokevat jauhaessaan " he ovat aiiiiiivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin" toitotuksellaan. No vitut ovat. Esim. Afrikan sarvesta tuleva lukutaidoton muslimi ei missään tapauksessa tätä ole. Täysin eri kulttuuri ja arvomaailma, niin johan nyt on vittu, että ei ihan osu vaikka kuinka hokisi.Viisi tummaa yksittäistapaustako siellä sooloili?
Hieman huvittaa muutamat kommentit netissä, joissa rikoksen paheksuntaa pidetään jotenkin rasistisena. Mielestäni sille on kuitenkin syynsä, miksei suomalaiset ole älähtäneet, kun valkoiset suomalaisteinit ovat joukkoraiskanneet julkisella paikalla, eikä se syy ole rasistinen.
Se olisi juuri sitä ja olisikin toinen ääripää verrattuna nykyiseen Suomessa vallitsevaan mannereurooppalaiseen systeemiin, missä painottuu lainsäädäntö ja kirjoitettu oikeus muutenkin. Totta kai Suomessakin ennakkopäätöksillä ja oikeuskäytännöllä on sijansa oikeuslähteenä, kuten em. tuomiossa nähtiin, mutta ei toki niin suurta painoarvoa verrattuna angolamerikkalaiseen oikeusjärjestelmään. En osaa sanoa, miten yhdenmukaisia tuomiot ovat näissä maissa, mutta luulisin common law -systeeminkin pitävän hyvin tuomioiden yhdenmukaisuutta yllä. Ainakin US and A:ssa on vähemmistöön kuuluvien tuomiot huumausainerikoksista olleet yhtälailla kovia jokaiselle (ja tähän kohtaan se sarkastinen hymiö).Lisäksi muutos sotinee suomalaista oikeuskäytäntöä vastaan, koska muutos olisi tulkintani mukaan common law -tyyppinen. En ole kovinkaan pätevä arvioimaan sitä, olisiko tukeutuminen aikaisempiin tuomioihin ja lausuntoihin riittävää pitämään tuomioiden johdonmukaisuutta yllä, mutta kai näinkin voisi olla.
Tämä "yksittäistapaus" on ihan samaa paskaa, mitä mokuttajat hokevat jauhaessaan " he ovat aiiiiiivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin" toitotuksellaan. No vitut ovat. Esim. Afrikan sarvesta tuleva lukutaidoton muslimi ei missään tapauksessa tätä ole. Täysin eri kulttuuri ja arvomaailma, niin johan nyt on vittu, että ei ihan osu vaikka kuinka hokisi.
Ja sinä olet parempi ihminen kuin lukutaidoton muslimi koska...? Meidän ihmisten erilaisuuden säätää neljä eri geeniä, kyllä kaikki ihmiset ovat ihan samanlaisia, olivat muslimeja tai lukutaidottomia tahi ei.
Mähän en mistään mitään tiiä, mutta tän mukaan uhri ei ollut alaikäinen.
Oikeus on minun mielestäni tulkinnut tuota hyvin oudosti. Samaa mieltä on professori Matti Tolvanen IL:ssä.Viisi tummaa yksittäistapaustako siellä sooloili?
"Tuomiot herättävät vielä julkista keskustelua rangaistustasosta, uskoo rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.
- Ei näitä tuomioita voi mitenkään pitää ankarina.
Tolvasen mukaan nuoria tekijöitä tyypillisesti tuomitaan ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Hän ihmettelee sitä, että tekijöillä ei käräjäoikeuden tuomion mukaan ollut rikosta koskevaa yksituumaisuutta junassa eikä vielä asianomistajaa seuratessa.
- Yhdessä he ovat tämän kuitenkin tehneet, Tolvanen sanoo.
Käräjäoikeuden mukaan tekijät todennäköisesti lähtivät seuraamaan asianomistajaa jonkinlainen kiusoittelu mielessään. Oikeus tulkitsee yksituumaisuuden alkaneen vasta, kun nainen pysäytettiin.
Ehdollisista raiskaustuomioista päästään eroon nostamalla raiskauksesta annettavan minimituomion määrä 2 vuoteen. 2 vuotta tai pidempi tuomio johtaa lähes poikkeuksetta ehdottomaan.
Tuo naisen päällekarkauksen tulkitseminen kiusoitteluksi on siinä mielessä vähän pakkorako, koska lakikirja sanoo:
§ Törkeä raiskaus:
Jos raiskauksessa
1. aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2. rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,
3. kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi,
4. rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai
5. käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla
ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava
Tämä. Milloin suomalaiset alkavat oikeuden päätösten hämmästelemisen sijaan (tai edes ohella) vaatimaan kansanedustajilta rikoslainsäädännön muuttamista? Muistaakseni eduskuntavaalien alla joissakin vaalikonevastauksissakin vallitsi ehdokkaiden kesken suuri yksimielisyys lainsäädännön kiristämisen puolesta. Tekoja hoi!
Ongelma ei edelleenkään varsinaisesti ole lainsäädönnössä tai lain mahdollistamissa rangaistuksissa vaan siinä että Suomen oikeuslaitos pääsääntöisesti tuntuu seksuaali- ja väkivaltarikoksissa tuomitsevan aivan sieltä rangaistusasteikon alapäästä sen sijaan että asteikkoa käytettäisiin oikeasti sen sallimissa rajoissa täysmääräisesti. Laki antaa mahdollisuuden tuomita kovemmin, rangaistusasteikko on varmasti määritelty käytettäväksi kokonaisuudessaan kun lakia on määritelty, ei suinkaan niin kuin Suomessa lakia tulkitaan että tuomiot on lähes järjestään sieltä asteikon alapäästä.
10 § Määritelmät.
Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä laissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon.
Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä laissa sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.
"Helsingin poliisi tiedotti tapauksesta 10.3.2015 näin: ”Junassa ahdistellut poikajoukko seurasi naista ja jatkoi ahdisteluaan. Tilanne eteni siihen, että poliisi tutkii tapausta nyt törkeänä raiskauksena.”
Sen tarkemmin poliisi ei raiskauksesta kertonut tutkinnan aikana. Mielikuva oli kuitenkin selvä: kyse oli joukkoraiskauksesta. Poliisi ei tätä oikaissut....Tapausta yhtään vähättelemättä voi suoraan sanoa, että kyse ei ollut joukkoraiskauksesta sellaisena kuin se yleiskielessä ymmärretään...Jos tekotapa olisi ollut tiedossa edes summittain tuolloin maaliskuussa, mitään suurta kohua tuskin olisi syntynytkään."
Ongelma ei edelleenkään varsinaisesti ole lainsäädönnössä tai lain mahdollistamissa rangaistuksissa vaan siinä että Suomen oikeuslaitos pääsääntöisesti tuntuu seksuaali- ja väkivaltarikoksissa tuomitsevan aivan sieltä rangaistusasteikon alapäästä sen sijaan että asteikkoa käytettäisiin oikeasti sen sallimissa rajoissa täysmääräisesti. Laki antaa mahdollisuuden tuomita kovemmin, rangaistusasteikko on varmasti määritelty käytettäväksi kokonaisuudessaan kun lakia on määritelty, ei suinkaan niin kuin Suomessa lakia tulkitaan että tuomiot on lähes järjestään sieltä asteikon alapäästä.