Viestin lähetti PeteX
Tapio Rautalapio:"Nimittäin ihmisellä, jota odottaa elinkautinen vankeusrangaistus tai jopa kuolema ei ole hirveästi menetettävää".
Yritetään nyt vielä kerran. Minkä takia ajatellaan rikollista ja hänen mahdollisia tekemisiään tulevaisuudessa?
Kuten Tapio Rautalapio totesi, "..ihmisellä, jota odottaa elinkautinen vankeusrangaistus tai jopa kuolema ei ole hirveästi menetettävää", tämä pitää paikkansa. Yhdysvalloissa ollaan ajauduttu (ajautumassa) tilanteeseen jossa kovien rangaistusten pelko synnyttää rikollisissa tarpeen tappaa kaikki mahdolliset todistajat tms. Ajaudutaan siis ojasta allikkoon.
Sivistysvaltiossa myös rikollisilla, niin ikävältä kuin se ehkäpä tuntuu, on tietyt ihmisoikeudet. Toki minunkin puolesta rikollisen "oikeuksia" tulisi kaventaa joiltain osin mutta en kuitenkaan toivo, että täällä otetaan mallia ison veden takaa - tai sitten tuosta naapurista.
Miksi sitten ajatellaan myös rikollista? Ehkäpä siksi, että rikollinen on osa yhteiskuntaa kärsittyään rangaistuksensa, onhan hän osa sitä rangaistuksen aikanakin. Uhrikin on osa yhteiskuntaa mutta hänen ja rikollisen välillä on muitakin selkeitä eroja kuin se, että toinen on "uhri" ja toinen "rikollinen". Uhri yleisimmin kykenee toimimaan osana yheiskuntaa rikoksen tapahduttuakin (ainakin jollain tasolla) sen sijaan rikollinen on teollaan osoittanut sen ettei hän kykene siihen jolloin yhteiskunnan toimivuuden kannalta on parempi, että tämä rikollinenkin sopeutetaan takaisin yhteiskuntakelpoiseksi. Rikollisen palatessa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi vapauduttuaan vankeudesta, on yhteiskunnan turvallisuuden ja toimivuuden kannalta, että hän kykenee palaamaan "normaaliin roolimalliin" eli on yhteiskuntakelpoinen, siksi nähdäkseni häntäkin ajatellaan. Se tulee kuitenkin halvemmaksi kuin rikollisen pitäminen loputtomiin vankilassa.
Toisaalta, rikoksia ja rikollisia on niin erilaisia. Ei yhden perusteella voida tehdä kaikkia koskevia päätöksiä. Ei laukkuvarasta voi tuupata loppuelämäksi vankilaan vain sillä perusteella, että hän mitä suurimmalla todennäköisyydellä palaa rikolliselle uralle vapauduttuaan vankilasta, ei vaikka tämä todennäköisyys on hyvin suuri. Mikäli näin tehtäisi olisi jokainen pikkurikollinen paiskattava suoraan kärsimään elinkautista, tuolloin rikokset varmasti vähenisivät mutta mitä tehdä sitten? Vankiloissa olisi elätettävänä tuhansia ja tuhansia vankeja, se ei ole pidemmänpäälle kannattavaa toimintaa, joten miksi sitten sulkea heitä vankilaan kun heistä sen jälkeen aiheutuu vain menoja eikä juurikaan tuloja. Miksei suoraan tuomita kaikkia rikollisia kuolemaan, tulisipahan ainakin säästöä.
Yllä olen kärjistänyt ja oikonut mutkia melkolailla mutta haluan vain osoittaa sen, että myös rikolliselle on "uhrattava" jokunen ajatus mikäli haluamme säilyttää "sivistysvaltio" statuksen. Jos lähdetään sille tielle ettei rikolliselle tarvitse uhrata ajatustakaan joudumme tilanteeseen jossa ei olisi tarvetta juurikaan tehdä eroja rikollisten välillä koska aina voidaan vedota siihen, että suurin osa rikollisista palaa vankilaan vapauduttuaan ja että rikollisen seuraava rikos voi olla jo vakavampi joten on parempi jo nyt pistää rikollinen "kylmäksi".
Asetelmaa voitaisi tietty muuttaa siten, että otettaisi käyttöön portaistettu menetelmä kuten muutamissa osavaltioissa Yhdysvalloissa on käytäntönä. Tuolloinhan kolmannesta tuomiosta heilahtaa häkkiä elinkautisenverran olipa rikos mikä tahansa. Onko siinäkään järkeä? Tässä suhteen olisin kuitenkin valmis jonkin verran muuttamaan käytäntöä Suomessa. Selkeät taparikolliset, sellaiset joiden rikosrekisteri on ehtinyt kasvaa pitkäksi kuin nälkävuosi ja jotka eivät todellakaan näytä vapauduttuaan sopeutuvan yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi olisi syytä sijoittaa valvottuun ympäristöön - olipa kyse sitten vankilasta tai muusta laitoksesta. Näiden tapausten tulisi kuitenkin olla poikkeuksia - ei muuttua tavaksi.
Mihin perustuu uhrin asema? Minkä takia todistajat eivät uskalla todistaa? Täysin selvää on, että uhri ja todistaja ovat Suomessa lampaita susilauman keskellä. Rikolliset ja heidän asianajajansa yhdistettynä lepsuun oikeuslaitokseen pitävät edellämainittuja lähinnä pilkkanaan.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että rikoksen uhrin kuten myös todistajan asema kaipaisi parannettavaa. Mikäli oikein muistan todistajan asemaan on tulossa parannuksia, vai liekö jo osa otettu käyttöön. Mutta enemmänkin lienee olisi tehtävissä, todistajan asemaan en nyt ota tämän enemmin kantaa koskapa en ole perehtynyt siihen riittävän perusteellisesti.
Sen sijaan uhrin asema kaipaa entisestään kohennusta. Se millä keinoin nämä parannukset tehdään onkin aivan eri asia, keinoista mielipiteemme eivät liene ole yhteneväiset. Kuten jo yllä todettua, rangaistusten koventaminenkaan ei tuo ratkaisua tähän ongelmaan - ratkaisun on löydyttävä toisaalta, yhdistettynä oikealla tavalla rangaistusten langettamiseen, tarkoitan sitä, että tietyissä tapauksissa rangaistuksia olisi syytä koventaa ja samalla viranomaisten tms. yhteistyötä lisättävä jotta uhrin asema kokonaisuudessaan paranee. En nyt kuitenkaan allekirjoita sitä, että uhri ja todistaja ovat suoranaisesti lampaina susilauman keskellä vaikka heidän asemansa kaipaa kohennusta verrattuna rikoksentekijän asemaan.
Oikea suuntaus ei kuitenkaan mielestäni ole heikentää tässä tapauksessa syytetyn (rikollisen) asemaa vaan juuri parantaa uhrin ja todistajan asemaa. Mikäli rikollisen asemaa ryhdytään heikentämään joudutaan tilanteeseen jossa rikolliset vastaavasti ottavat kovemman keinot käyttöönsä raivatakseen todistajat pois tieltä.
Otetaan vähän isompi skaala; EU laajenee ja itä-eurooppalaiset rikolliset nylkevät Suomea. Vankila Suomessa on heille lepokoti, kuten ollaan nähty Ruotsissa, missä ulkomaalaiset rikollisjärjestöt jyräävät. Odotellaan ja katsellaan? Siinä sitä on sitten yhteiskunta, jossa ei varmasti eletä ilman rikollisuutta. Sitäkö kaivataan?
Poliisille tulisi lisätä toimivaltuuksia taistelussa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, siinä suhteessa olemme varmasti samaa mieltä. Järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan taistellessa on keinojen myös oltava toiset kuin taistelussa tavanomaista rikollisuutta vastaan mutta tuolloinkaan ei voida astua laillisuuden rajan tuolle puolen.
Mikäli valmiudet toimia kansainvälisellä tasolla on hyvät, on meillä tuolloin keino puuttua järjestäytyneeseen rikollisuuteen jo ennen ennenkuin rikollisuus ehtii kunnolla levittäytyä meille. Tässä suhteessa EU'n tulee toimia aktiivisesti mutta kun en tiedä kuinka pitkällä toimissa ollaan on parempi olla kommentoimatta tämän enempää. Uskoisin ,että Brysselissäkin ollaan hereillä tämän asian suhteen.
Joku asioista paremmin perillä oleva voisi valaista minua vankien palautusmenettelystä tjsp. Mitä rajoituksia on asetettu sille (vai onko niitä) millaisissa tapauksissa Suomi voi siirtää tuomitun kärsimään rangaistustaan kotimaahansa?
Heitän vielä ilmoille idean EU'n alueelle perustettavista erikoisvankiloista jonne voitaisi sijoittaa rikollisliigojen pidätettyä johtoa tms. huippuvaarallisiksi luokiteltuja vankeja. Näin nämä vangit olisivat valvotummassa olotilassa kuin ollessaan vankilassa kotimaassaan.
vlad#16.
