Erkka:
Ensinnäkin, millä perusteilla kuolemantuottamuksesta annettavat rangaistukset ovat mielestäsi liian pieniä? Yleisen lainkuuliaisuuden takia vai miksi? Jos kyllä, niin oletatko että vaikkapa hypoteettinen kuolemantuottamuksesta annettujen tuomioiden 25% korotus (ei puututa tässä rangaistuslajien välisiin rajanvetoihin) vaikuttaisi mainittavalla tavalla ihmisten käyttäytymiseen vaikkapa liikenteessä ja vaarallisilla työpaikoilla yms? En kysy siksi, että olisin välttämättä eri mieltä, mutta perustelut noin lyhyesti kelpaisivat, jäi hiukan epäselväksi.
Niin, otin (törkeän)kuolemantuottamuksen esimerkkinä. Puhuin ehkä kuitenkin rangaistuksista yleisemmällä tasolla. Saattoi tietysti hieman hämätä.
En todellakaan luule, että kovempien rangaistusten tuomitseminen lisää yleistä lainkuuliaisuutta yksittäistapauksissa. En oikein jaksa uskoa, että joku tietty henkilö suunnitellessaan tai toteuttaessaan rikosta miettii kovinkaan paljoa mahdollisen rangaistuksen kovuutta. Sanktiovarmuus eli kiinnijäämisriski taitaa olla kaverilla päälimmäisenä mielessä.
Sitä vastoin kuvittelisin, että tuomitsemalla ankarampia rangaistuksia esimerkiksi törkeästä kuolemantuottamuksesta tai sitten vaikkapa väkivaltarikoksista annetaan tietynlainen "viesti" ihmisille. Eli rangaistuksia koventamalla parannetaan tavallaan rangaistuksen yleisestävyyttä. Tämä kai tosin koskee lähinnä tuottamuksellisia tai harkitsemattomia väkivallantekoja, sillä kuten sanoin tuskin varsinkaan ammattirikollinen hirveästi miettii tulevaa rangaistusta. Ehkä ihmisistä tulisi sitten esim. liikenteessä tai vaarallisilla työpaikoilla huolellisempia, eikä oltaisi snakarilla ensimmäisenä nyrkit pystyssä.
Edellistä tärkeänpänä tekijänä pidän sitä, että rikoksista tuomittavat rangaistukset tuntuvat olevan paikoin kovastikin kansalaisten oikeustajun vastaisia. Tätä ongelmaa ei tule minusta vähätellä. Rangaistusten koventamisen myötä ihmiset kenties kokisivat voimassa olevan lainsäädännön legitiimimmäksi, ja sen noudattamisesta tulisi mielekkäänpää.
Paljon tosin saataisiin aikaan valitsemalla tuomitsemalla sanotuissa rikoksissa vankeusrangaistus ehdottomana. Ainakin minusta tuntuu, että nykyään luotetaan liikaa ehdollisen vankeusrangaistuksen autuaaksi tekevään voimaan. Sanotaan, että nuoren paikka ei ole vankilassa. No ei kai, mutta nuorelle, joka on selvästi rikollisen tien valinnut, on ehdollinen vankeusrangaistus lähinnä vitsi. Sama koskee myös varttuneenpia rikoksen uusioita. Tästä kaikesta saa toki olla aivan vapaasti eri mieltä, tämä on vain minun näkemykseni asiasta. En pyri esittämään tässä mitään ehdotonta totuutta.
Toiseksi, mihin viittaat tässä keski-Eurooppalaisella rang.käytännöllä? Tuomioiden pituuteen vai rangaistuslajiin, ja mitä tarkemmin haluaisit sieltä tänne omaksuttavaksi? Ja miksi? Ei tarvitse romaania kirjoittaa, mutta lyhyesti.
Keski-eurooppalaisessa rangaistuskäytännössä näkisin hyvänä nimenomaan sen mitä tuossa yllä kritisoin. Ainakin minulla on se käsitys, että keski-eurooppalaiset pääsääntöisesti kokevat oman rikoslainsäädäntönsä legitiimiksi ja oikeudenmukaiseksi. Tietysti myös tuomion pituudet ovat ehkä tietyiltä osin enemmän kohdallaan, mutta toisaalta siellä päin ei nojata niin pitkälle tähän ties kuinka monenteen "viimeiseen mahdollisuuteen" kuin Suomessa. Erityisesti toivoisin omaksuttavaksi suhteellista rikosoikeudellisen vastuunalaisuuden alaikärajaa. Tällainen on tietääkseni käytössä esim. Iso-Britanniassa
Kolmanneksi, miksi juuri syyttäjälaitoksella on mielestäsi avainasema rangaistuskäytännön muuttamisessa? Itse näkisin, että sekä lainsäätäjä että tuomioistuimet ovat tärkeämmässä asemassa mikäli tätä lähdetään muuttamaan, ja että syyttäjien vaikutusmahdollisuudet ovat tässä loppujen lopuksi suhteellisen rajoitetut.
Tottakai erityisesti lainsäätäjällä on syyttäjälaitosta suurempi valta, jos nimenomaan halutaan lähteä lainsäädäntöä muuttamaan. Mutta monia parannuksia olisi tehtävissä voimassa olevan lainsäädännönkin puitteissa, ja nimenomaan tässä syyttäjälaitoksella on tärkeä rooli.
Katsos, hommahan toimii niin, että rikosprosessi on pitkälti syyttäjävetoista. Ja koska Suomen rikosprosessissa on voimassa syyttäjäjohtoinen eli akkusatorinen menetelmä, syytteen toteen näyttäminen on kokonaan syyttäjän niskoilla.
Syytesidonnaisuudesta puolestaan seuraa, että tuomioistuin on toiminnassaan sidottu syytteeseen siinä mielessä, että syyttäjän syytteessään esittämä teonkuvaus on tuomioistuinta sitova.
Tämä tietysti edellyttää syyttäjältä tiettyä ammattitaitoa, mitä minun käsitykseni mukaan aivan kaikilla syyttäjillä ole.
Syyttäjät olisivat kykeneviä vaikuttamaan rangaistuskäytäntöön nimenomaan siinä mielessä, että heillä olisi täysi mahdollisuus vaatia rikoksista kovempia rangaistuksia, varsinkin kun erittäin suuri osa rikosjutuista ratkaistaan pitkälti syytteen mukaisesti, kuten Dana77 tuossa totesikin. Siitä on tämä mitenkään hyvä asia, voidaan keskustella. Juuri näinhän tämä ei saisi olla. Jo pelkästään sen takia, että lain tulisi olla kaikille sama.
Tämän takia yksittäinen tuomioistuin ei voi kovinkaan keskenään ryhtyä tuomitsemaan kovempia rangaistuksia, sillä rangaistuksissa tulee huomioida oikeuskäytännön yhtenäisyys. Jos hommaa halutaan säätää tuomioistuinorganisaation avulla, tulee tämän tapahtua KKO:n prejudikaattien kautta.
Siinä oli nyt jotakin. Enemmänkin olisin voinut asiaa pohtia, mutta kun taas on kiirus...
Edit: Ääh. Tuli eilen mokattua. Kirjoitin, että valitaan rangaistuslajiksi ehdollinen vankeusrangaistus. Ei näin. Vankeus on yksi rangaistuslaji, joka voidaan sitten tuomita ehdollisena tai ehdottomana.