En tiedä montako murhaajaa vapautuu Suomessa vankiloista, mutta murhatilastojen perusteella murhaajia on 125-140 kpl vuosi, joten heitetään että 125 vapautuu joka vuosi. Jos oletetaan että promillen todennäköisyydellä murhaaja murhaa uudestaan, niin vuosittain on 12% todennäköisyys sille että joku murhaaja uusii tekonsa. On 50/50 että viiden vuoden aikana ei yhtään uusiomurhaajaa vapaudu vankilasta. En tällä perusteella tuomitsisi yhdellä tapauksella koko järjestelmää epäonnistuneeksi.
Tästä aiheesta haastateltiin tutkija Martti Lehteä pari vuotta sitten. Haastattelu
Iltalehdessä 7.7.2010 ja Lehden
tutkimus aiheesta Optulan sivuilla pdf-muodossa tämän linkin takana.
Pääasia jutussa on tämä:
harva henkirikoksesta tuomittu uusii tekonsa. Esimerkiksi vuosina 2003-2008 henkirikoksesta tuomituista vain noin seitsemän prosenttia oli syyllistynyt aiemmin vastaavaan tekoon.
Tutkija Martti Lehden mukaan tätä selittävät muun muassa pitkät vankilatuomiot, joiden takia harva ehtii syyllistyä moneen henkirikokseen elinaikanaan. Myös henkirikoksiin syyllistyneiden elinikä on usein lyhyt huonojen elintapojen vuoksi.
- Sen sijaan yli puolella henkirikoksiin syyllistyneistä oli aiempia väkivaltarikostuomioita. Noin 70 prosenttia tekijöistä oli väkivaltarikosten uusijoita, Lehti toteaa.
Eli viiden vuoden ajanjaksolla "vain" 7% henkirikoksen tehneistä teki uuden henkirikoksen, mutta väkivaltarikoksia nämä herrat (ja jokunen rouva) kyllä tekevät ja ovat tehneet. Eli elämäntyyli on jatkuvaa väkivaltaista käytöstä, vaikka ihan heti ei uutta henkirikosta syntyisikään. Yrityksen puutteesta ei monestikaan ole kyse. Ja kerran tappanut saattaa tappaa myöhemminkin oltuaan jo vuosia vapaudessa. Kun ihmiselämällä ei ole väliä ja oma elämäntyyli on aggression ja ryyppäämisen yhdistelmää, niin nalli saattaa napsahtaa myöhemmin. Haastattelussa mainitaankin, että:
Lauerman mukaan varsinkin alkoholi lisää riskiä uusia väkivaltarikos.
Riskiryhmään kuuluvat myös sellaiset henkilöt, joiden asenne ja elämänarvot estävät auttamisen.
Eli jos on tarpeeksi häiriintynyt tunne-elämältään (väkivaltarikollisten joukossahan on tunne-elämän kehittymättömyyttä ja psykopatiaa selvästi normiväestöä enemmän) niin henkilö on vapauduttuaan yhä vaarallinen, vaikkei ihan heti tappaisikaan uudestaan. Esimerkiksi kaksoismurhaaja Reijo Hammarkin on taas linnassa tapon yrityksestä. Mies armahdettiin 2004. Parin vuoden päästä mies riehui jo aseen kanssa pubissa ja viime vuonna tuli sitten vähän "sanaharkkaa" jonkun tuttavan kanssa. Tokihan oli välittömästi pakko tuikata puukolla tappotarkoituksessa, kun kerran tuli erimielisyyksiäkin.
Eli esimerkiksi Hammar ei olisi mahtunut tämän tutkimuksen viitekehykseen (hän ei tappanut viiden vuoden sisällä enää kolmatta ihmistään, vaan ehti "vain" tekemään tapon yrityksen 7 vuoden sisällä), mutta hengenvaarallinen mies hän silti on. Kyllä systeemi on Suomessa epäonnistunut, kun reijohammarien tapaisia ihmisiä päästetään vapauteen. Oikeuslaitoksen tehtävänä olisi myös pitää tämäntapaiset henkilöt poissa ihmisten ilmoilta, ei vain ns. rangaista teoista.
Muutenkin koko vankeinhoito on järjestelmä jossa onnistumiset ei näy kuin tilastoista laskelmalla, mutta epäonnistumiset revitellään paskalehtien sivuilla kissankokoisin kirjaimin. Tästä ei hyödy ketkään muut kuin kansalaisten peloitteluun keskittyvät poliittiset liikkeet.
Onnistumisten hyötysuhteen voi jokainen itse valita ja laskea. Minun näkemykseni mukaan onnistumisten hyötysuhde on aivan liian heikko ja systeemi aivan liian lepsu ja mädännäinen. Jos vankilassa jatkuvasti rettelöinyttä murhaajaa pidetään 22 vuoden seurannan jälkeenkin "sopeutumiskelpoisena", tämä vapautetaan ja uusi henkirikos seuraa lähes välittömästi, niin systeemi on epäonnistunut. Jokainen uusi väkivaltarikoksen uhri on liikaa, jos se on seurausta siitä, että vankilasta on ennen aikojaan vapautettu väkivaltainen, muiden elämästä ja kärsimyksistä piittaamaton taparikollinen.
Se nyt on selvää, että pienemmistä teoista ei pidä ihmisiä loppuikäänsä linnassa istuttaa, mutta henkirikoksien tekijöitä kyllä, samoin rankkojen väkivaltarikoksien uusijoita. Jos Repa lyö Nipaa Porin nakkikioskilla kerran turpaan, niin Repaa ei tarvitse vuosikausia linnassa pitää. Mutta jos Repa surmaa ensin yhden ja sitten toisen, niin Repaa ei tarvitse ikinä enää vapaaksi päästää.
Samoin jos Simo Ruumensaari raiskaa yhden naisen, niin Simppa selvitköön muutamalla vuodella ehdotonta linnaa. Mutta jos Simppa raiskaa toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen naisen, niin minimaalisten pikku tuomioiden välissä joku voisi jo vähitellen hoksata, että Simppa on sarjaraiskaaja, joka raiskaa aina vain uudestaan ja että Simppa pitäisi pitää linnassa koko loppuikänsä. Varsinkin kun Simpalle kelpaavat kaikk: yksi uhreista oli ulkomaalainen, yksi lapsi ja yksi vanhus (joka kuoli raiskaamiseen). Simpalta voisi tietysti vaihtoehtoisesti napsaista rikoksentekovälineet valtiolle.
Vankien ylläpidossa voidaan säästää esim. vaihtamalla vankien ja suomalaisten vanhainkotien asukkaita keskenään. Raa'at rikolliset vain viettämään laadukasta suomalaista vanhustenhoitoa eli makaamaan vaipoissa aliravittuina ja suonet lääkkeitä täynnä kunnes elämä päättyy. Vanhukset voisi pistää avovankilan oloihin nauttimaan luksuselämästä ja saamaan siitä vielä päivärahaakin.
