Suomen oikeuslaitos näytti taas ”närhen munat”

[Ramchester]

Mutta se vieraassa kaupungissa oleva suomalainen saattaa vahingossa tietämättään ja paikkoja tuntematta eksyä sellaiseen (pahamaineiseen) osaan kaupunkia.

Tietämättömyyshän nyt on sitä pahimmanluokan tyhmyyttä ja näissä tapauksissahan Darwin vain karsii tyhmimmät pois niin kuin teltan sisällä grillaajatkin.

 

[Hemingway]

Tämä vaatisi pitemmän repliikin, mutta noin kokonaisuudessaan minusta vaikuttaa, että olet jotenkin juuttunut 1600-luvulle determinismin ja vapaan tahdon väliseen nyansoimattomaan ja monoliittiseen vastakkainasetteluun.

En ole deterministi sikäli, että uskoisin mekaanisiin helposti jäljitettäviin malleihin kuin niissä tapauksissa, joissa jonkin geeniyhdistelmän seurauksena syntyy sairaus tai poikkeava käyttäytymismalli.

Sen sijaan olen deterministi sillä tavoin, että uskon enkä pelkästään usko vaan muinoin opiskelemani vuoksi osaksi myös tiedän tietynlaisen ärsykesumman tuottavan tietynsuuntaista käytöstä.

Psykologisessa kirjallisuudessa on pilvin pimein esimerkkejä siitä, että paskainen lapsuus rakentaa keskimäärin paskaisen aikuisuuden. Niin ikään se osoittaa, että vastuullisesti ohjattu lapsuus rakentaa keskimäärin vastuullisen aikuisuuden.

Sekin tiedetään, että vaikka lapsen perhe olisi kurja ja lapsuus kokonaisuudessaan kaamea, niin jo yksi läheinen ja turvallinen ihmissuhde (esimerkiksi isovanhempi) voi ainakin osaksi pelastaa aikuisuuden. Kysymys on siis lapseen kohdistuvasta kokonaisvaikutuksesta ja siitä, miten aivot tuota kokonaisuutta tulkitsevat ja suodattavat. Siihen vaikuttaa niin aikaisemmin opittu kuin biologian antama (persoona).

Siihen en kuitenkaan usko, että ihminen tekisi päätöksiä riippumattomasti. Jos vahvistetuin ja eniten nähty käyttäytymismalli ristiriitatilanteissa on kotona ollut huutaminen ja väkivalta, sama toimintamalli siirtyy jälkeläisillekin. Eivät he omissa ristiriitatilanteissaan voi yhtäkkiä keksiä uusia ratkaisumalleja, koska heidän aivoissaan ei ole niitä tai niihin mahdollistavia aiheita valmiina. Niitä voidaan heille vielä aikuisenakin opettaa esimerkiksi terapialla, mutta hyvin harvoin niitä syntyy itsestään.

Sama koskee urheilusuorituksia. Ei kukaan voi yhtäkkiä päättää ryhtyä huippujalkapalloilijaksi, vaan suoritusmalleja pitää rakentaa aivoihin vähitellen. Urheilun parissa tämä ymmärretään. Siellä tajutaan, että ihminen (urheilija) on sekä biologisen olemuksensa että oppimisen tulos. Käyttäytymistä ja moraalia koskevissa kysymyksissä saman ymmärtäminen on jostain syystä paljon vaikeampaa, vaikka hyvin tiedetään, että käytökseen vaikuttavat samat tekijät kuin jalkapalloilun oppimiseenkin.

Ihminen ei synny tyhjästä. Eikä urheilija.

 

[LaTe_Show]

Tässä tapauksessa on viisi Teukkaa ollut asialla: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1543519

 

[SamSpade]

Tietämättömyyshän nyt on sitä pahimmanluokan tyhmyyttä ja näissä tapauksissahan Darwin vain karsii tyhmimmät pois niin kuin teltan sisällä grillaajatkin.

Erittäin totta. Oma mottoni on "Semper paratus" - aina valmis. Tarkoittaen juuri sitä että esim vieraassakin kaupungissa harhaillessa luen ja opettelen karttaa, kysyn paikallisilta minne ei kannata mennä. Nostan "tilaani" oranssille, eli kuuntelen, katselen ympärilleni, kiinnitän huomiota poikkeavaan käytökseen ym ym.. eli en vain kulje pää pilvissä.
Tämä kommentti ei sitten ottanut mitään kantaa raiskauken uhreihin, vaan juuri esim tuohon suurkaupungeissa harhailuun ym..

 

[tant gredulin]

Jos vahvistetuin ja eniten nähty käyttäytymismalli ristiriitatilanteissa on kotona ollut huutaminen ja väkivalta, sama toimintamalli siirtyy jälkeläisillekin. Eivät he omissa ristiriitatilanteissaan voi yhtäkkiä keksiä uusia ratkaisumalleja, koska heidän aivoissaan ei ole niitä tai niihin mahdollistavia aiheita valmiina. Niitä voidaan heille vielä aikuisenakin opettaa esimerkiksi terapialla, mutta hyvin harvoin niitä syntyy itsestään.

Toistan kysymykseni - missä vaiheessa ihminen on "valmis" eli on myöhäistä oppia uusia käyttäymismalleja? Minulla on ollut se käsitys, että myöhäisessä iässäkin ihminen kykenee oppimaan mm. sitä kautta, että jokin käyttäytymismalli ei johda toivottuun lopputulokseen.

 

[BOL]

No joka tapauksessa BoredOldLadyn suunnalle totean...

Kiitos myötätunnosta. Eipä tuo juurikaan elämääni rajoita, mutta kyllähän se jo hyvin varhaisessa vaiheessa pyyhki tietyn sinisilmäisyyden ja hyväuskoisuuden pois. Jotain positiivista saattoi siis siitäkin seurata, koska olen ollut aina hyvin tarkka kenen seurassa liikun ja millaisissa paikoissa. Tosin uskon, että kotikasvatuksellani olisi päästy samaan lopputulokseen. Onneksi kokemus jäi tuolle tasolle. Ja itse en todellakaan pidä itseäni syyllisenä tapahtuneeseen. Minähän tein niinkuin on kotona opetettu eli olin hyväkäytöksinen ja kohtelias. Edelleenkin pyrin samaan, ei sitä onneksi yksi säälittävä kusipää ole pystynyt muuttamaan. Ja paino sanalla säälittävä.

Mutta Hemingwayn kanta tapaukseeni kiinnostaa kovasti. En kaipaa mitään sympatioita ja voivottelua, vaan ihan omiin kantoihinsa pohjautuvia esimerkkejä, kuinka paljon niihin pohjautuen voidaan minua syyttää tapahtuneesta. Se, että Hemingway ei tähän mennessä ole ottanut kantaa viestiini, on minusta mielenkiintoista, koska nythän tässä olisi ihan oikea keissi, jota tutkia ja analysoida. Toki puolet jäisi uupumaan, koska tekijän aivoituksista ei ole tietoa. Varmaan ei vain voinut itselleen mitään, poloinen.

 

[Hemingway]

Mutta Hemingwayn kanta tapaukseeni kiinnostaa kovasti.

Minähän olen kantani moneen kertaan esittänyt, mutta sinäkään et ole halunnut sitä lukea, vaan esität tunteisiin vetoavia esimerkkejä omasta elämästäsi, joilla ei ole mitään tekemistä ihmisen käytöksen ymmärtämisen kanssa.

Olet yksi noista, joka ymmärryksen sijaan vetoaa oikeuksiin. Sen kuin vetoat, mutta vastaavat ikävät tapahtumat eivät vähene oikeuksiin vetoamalla vaan ihmisen käytöstä selittämällä ja siihen hyvissä ajoin vaikuttamalla.

Ikäväähän se on, että omalle kohdalle sattuu paskoja sattumia (minulla on lapsuus alkoholistiperheessä, josta selviäminen on vienyt vuosia ja taas vuosia - ja ei, se ei ole johtanut rikoksiin vaan muuhun henkiseen pahoinvointiin ja perusturvallisuuden puuttumiseen), mutta eipä se mitään auta, että huutaa itselleen oikeutta. Ei siitä ole mitään hyötyä, että syytän vanhempiani. Surkean sattuman uhreja hekin vain ovat, yhdenlaisia säälittäviä raukkoja, jotka eivät hallinneet elämäänsä, vaikka sitä toki yrittivät.

 

[tant gredulin]

Ei siitä ole mitään hyötyä, että syytän vanhempiani. Surkean sattuman uhreja hekin vain ovat, yhdenlaisia säälittäviä raukkoja, jotka eivät hallinneet elämäänsä, vaikka sitä toki yrittivät.

Seuraava kysymys: kuinka pitkälle - kuinka monenteen polveen - pitää mennä ymmärtääkseen tilannetta? Isovanhempasi ovat samalla tavalla yrittäneet kasvattaa omista lapsistaan oman ymmärryksensä mukaan "hyviä ihmisiä". Alkoholistiperheessä tai alkoholin vahvasti värittämässä perheessä on kasvanut noin joka kymmenes suomalainen. Sinulla, kuten monella muullakin, on fiksuna ihmisenä tietoa ja kykyä lukea siitä, kuinka omaa kesken jäänyttä kasvatustaan voi aikuisena itse jatkaa. Kaikki eivät suinkaan alistu "kohtaloonsa".

 

[Hemingway]

Seuraava kysymys: kuinka pitkälle - kuinka monenteen polveen - pitää mennä ymmärtääkseen tilannetta?

Tieteellinen lähestymistapa pyrkii selittämään ilmiötä - tässä tapauksessa ihmisen käytöstä - mahdollisimman aukottomasti. Tarkastelutasosta riippuen voidaan valita erilaisia näkökulmia. Geenitutkija selittää asioita eri tavoin kuin sukupolvien historiankin huomioiva yhteiskuntatieteilijä, mutta eri tutkimusalojen tiedosta voidaan laatia kokonaisnäkemys, jonka avulla ihmisen kasvua, kehitystä ja toimintaa voidaan yrittää ymmärtää, ennustaa ja muokata.

Jos päämääränä on tuottaa vastuunsa kantavia empatiakykyisiä ja toisistaan huolehtivia kansalaisia, jotka eivät raiskaa, huijaa verottajaa, loisi turhanpäiten yhteiskunnan tuella, tee vakuutuspetoksia tai kiusaa pienempiään, kannattaa liikkeelle kaiketi lähteä jo ihmisistä, jotka suunnittelevat lasten hankintaa. Kaikki eivät sovellu vanhemmiksi joko terveytensä, taloutensa tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi. Valitettavasti Suomessa ja ymmärtääkseni laajemminkin maailmassa eniten lapsia tekevät juuri sellaiset ihmiset, joilla on huonoimmat edellytykset tukea heidän kasvuaan ja ymmärtää yksilönkehitystä.

Jos lapsentekopäätös on tehty tai sattunut vahingossa, kannattaa huomio kiinnittää sikiönkehitykseen. Mm. äidin ruokailutottumukset, elintavat, stressitilat, päihteiden käyttö ja lääkitys vaikuttavat siihen, millainen lapsi kohdusta ulos ponnistaa.

Vauva-aikana korostuu perushuolenpito. Kuivaa, ruokaa ja unta niin hyvä tulee.

Sitten kun lapsi alkaa jotain maailmasta tajuta, tarvitsee hän hyväksyntää, kannustusta, ohjausta, loputtomasti turvaa ja riittävästi (ehdottomia) rajoja. Vähitellen hänelle voi alkaa antaa vastuuta ja opettaa hänelle sen myötä syiden ja seurausten yhteyttä ja yhteistyön merkitystä omassa selviämisessä.

Keskimäärin hyvin tavalliset ihmiset onnistuvat kasvattamaan hyvin kunniallisia kansalaisia. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan onnistu. Suinkaan aina kysymys ei ole vanhempien huonoudesta vaan erilaisista sattumista, joita tiede varmasti tulevaisuudessa pystyy selittämään paremmin.

Sinulla, kuten monella muullakin, on fiksuna ihmisenä tietoa ja kykyä lukea siitä, kuinka omaa kesken jäänyttä kasvatustaan voi aikuisena itse jatkaa. Kaikki eivät suinkaan alistu "kohtaloonsa".

Ei siihen kannatakaan alistua, mutta toisaalta liialla yrittämisellä ei kannata itseään väsyttää. Minulla on joitain ongelmia (pahimpina vaikeus toimia sosiaalisissa tilanteissa, itsetuhoisuus ja taipumus lamauttavaan ahdistuneisuuteen), jotka hyvin todennäköisesti ovat yhteydessä lapsuuteeni. Olen yrittänyt ratkoa niitä ammattiauttajien kanssa ja yksin. Osa vaikeuksistani on lieventynyt ja osasta olen päässyt melkein kokonaan, mutta nyt minulla on ikää jo sen verran, etten usko pääseväni kaikista lapsuuteni traumoista eroon koskaan. Se on kipu, joka on omalle kohdalleni sattunut ja joka minun täytyy hyväksyä. Kaikilla on kannettavana omat murheensa.

Joskus olen ollut hyvin katkera vanhemmilleni ja suunnitellut jos jonkinlaista kostoa, mutta mitä siitä hyötyisin? Vanhempieni elämä on nyt ihan ok. (Psyyke)lääkkeiden avulla he pystyvät elämään ihan mielekästä elämää ja kumpikin käy säännöllisesti töissä. Viinaa menee edelleen liikaa, mutta vain murto-osa siitä, mitä sitä kului, kun olin lapsi ja nuori. Ymmärtääkseni myös (fyysinen) väkivalta on vähentynyt tai loppunut kokonaan.

Jos nostaisin oikeusjutun (tuskin voisin sitä edes tehdä, en tunne pykäliä) vanhempiani vastaan heitteillejätöstä ja saisin heiltä korvauksia ja he saisivat rangaistuksen, niin se ei varmasti auttaisi heitä, eikä se myöskään auttaisi minua. Se ei myöskään auttaisi tulevia alkoholistivanhempien lapsia. Ei ongelmaisten ihmisten kehittyminen lopu niin, että minun vanhempiani rangaistaan. Järkevämpää olisi laittaa oikeudenkäyttöön kuluva raha ennalta ehkäisevään työhön kuten lastensuojeluun ja yleisen syrjäytymisen ja pahan olon torjumiseen.

Yhteiskuntaan ei tietenkään voida luoda sellaista ilmapiiriä, että rikollinen toiminta on hyväksyttävää. On kuitenkin niin, että jos erityisesti raiskauksien tapaisia rikoksia tahdotaan ehkäistä, niin siihen ei auta moralismi ja rangaistukset vaan ihmisen käytöksen ja kehityksen kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja asioihin puuttuminen silloin, kun ihminen on vielä "ohjelmoitavassa" tilassa. Moniongelmaiset yhteiskuntaa vastaan toimivat aikuiset ovat usein turhan kova haaste ammattilaisillekin.

Jos taas urheilumaailmasta haetaan vertaus, niin harvasta 25-vuotiaana lajin aloittavasta tulee huippujääkiekkoilijaa. Aivojen ohjelmoinnin täytyy tapahtua aikaisemmin.

 

[Maple Leaf]

Osa vaikeuksistani on lieventynyt ja osasta olen päässyt melkein kokonaan, mutta nyt minulla on ikää jo sen verran, etten usko pääseväni kaikista lapsuuteni traumoista eroon koskaan.

Lapsuutesi kokemukset saattavat siis hyvinkin olla taustalla ajatuksessasi siitä, että (kärjistäen) myös uhri on syyllinen — erityisesti alkoholistiperheiden lapset kun kasvavat usein syyllistäen taustastaan suotta itseään, siis tosiasiassa viatonta uhria.

 

[mjr]

Tuskin kukaan kiistää sitä, etteikö ympäristöllä olisi hyvin merkittävääkin vaikutusta rikollisuuden tasoon. Ellei olisi, niin rikollisuutta olisi saman verran kaikkina aikakausina, kaikissa kulttuureissa, kaikissa yhteiskuntamuodoissa, kaikissa yhteisöissä ja yhteiskuntaluokissa. Ja näin ei tosiaankaan ole: eri olosuhteissa rikollisuuden määrä vaihtelee jopa rajusti. Jos meillä on sata normaalin turvallisen lapsuuden elänyttä henkilöä ja sata äärimmäisen julmissa ja väkivaltaisissa oloissa lapsuutensa elänyttä ihmistä niin rikollisuus (ja muut ongelmat) nousevat tässä jälkimmäisessä ryhmässä paljon suuremmiksi. Ihminen on monessa suhteessa heikko: hyvissä olosuhteissa kunnollisen käytöksen vaatima itsehallinta on helpompi saavuttaa kuin vaikeammassa tilanteessa. Tässä mielessä Hemingwayllä on aivan legitiimejä huomioita. Helppo ja pinnallinen keskiluokkainen moralismi rikollisuuden suhteen ei ole todellakaan mikään positiivinen ilmiö. Mutta kurjasta taustasta ei vielä päästä syyntakeettomuuteen - rationaalisen hallinnan tila on ehkä pienempi, oikeat päätökset vaativat ehkä suuremman ponnistuksen, mutta silti tilaa on niin paljon, että yksilöllisen vastuun vaatimus voidaan silti esittää. Jos sitten olosuhteet ovat vahingoittaneet henkilöä niin paljon, että hänen rikollisuuttaan on vaikea pitää henkilökohtaisena valintana niin siltikin kysymys on vahingoittuneesta ihmisestä, joka on saatava pois yhteisön piiristä - mieluiten tietysti hoitoon, mutta joka tapauksessa pois vapaudesta. Mutta nämä ovat poikkeustapauksia eivätkä surkeimmatkaan olosuhteet oikeuta pahoja tekoja vaikka niitä selittäisivätkin. Tämä ei mielestäni ole kovaa suhtautumista huono-osaisia kohtaan vaan asenne, joka takaa heillekin henkilökohtaisen autonomian ja arvokkuuden. Jos näemme yksilöt tahdottomina koneina niin kynnys heidän mielivaltaiselle kohtelulleen on paljon matalampi.

edit: typo

 

[tant gredulin]

Valitettavasti Suomessa ja ymmärtääkseni laajemminkin maailmassa eniten lapsia tekevät juuri sellaiset ihmiset, joilla on huonoimmat edellytykset tukea heidän kasvuaan ja ymmärtää yksilönkehitystä.

Syntyvyys (ja kuolleisuuskin) taitaa olla suurinta Afrikan mantereella. Voi olla, että huonoimmissa olosuhteissa elävät lisääntyvät eniten, mutta en osaa sanoa miten paljon ihmiseksi kasvamisen aineksia afrikkalainen äiti ja isä pystyvät lapsilleen antamaan. Perustarpeiden tyydyttäminen taitaa olla työn takana, mutta saattaa olla, että yhteisöllisyyttä ja toisista huolehtimista löytyy enemmän?

Vauva-aikana korostuu perushuolenpito. Kuivaa, ruokaa ja unta niin hyvä tulee.

Koskettaminen ja sylissä pitäminen ovat lähes yhtä tärkeitä. Theraplay-terapian Suomeen tuonut lastenpsykiatri, Jukka Mäkelä mm. puhui aiheesta Punainen lanka -ohjelmassa (Hymystä ja kosketuksesta hyvänolon jälki aivoihin).

Osa vaikeuksistani on lieventynyt ja osasta olen päässyt melkein kokonaan, mutta nyt minulla on ikää jo sen verran, etten usko pääseväni kaikista lapsuuteni traumoista eroon koskaan. Se on kipu, joka on omalle kohdalleni sattunut ja joka minun täytyy hyväksyä. Kaikilla on kannettavana omat murheensa.

Olen pahoillani, ikävä kuulla tuota. Mutta en vieläkään malta jättää tätä kysymystä rauhaan: mikä on se ikä, josta lähtien ihminen ei enää muutu?

 

[Hemingway]

mikä on se ikä, josta lähtien ihminen ei enää muutu?

Aivot ovat muokkautuvimmillaan lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta oppiminen jatkuu koko eliniän tai ainakin niin kauan kuin ihminen jotain maailmanmenosta vielä tajuaa. Siltikin on niin, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä hitaammin muutoksia tapahtuu. Tähän kuitenkin vaikuttaa paljon motivaatio ja yksilölle sopivien oppimisstrategioiden löytyminen. Tämä koskee sekä teoreettista, käytännöllistä että oman pään sisäistä oppimista ja sopeutumista.

Koulutetut isovanhempani eivät lakanneet oppimasta koskaan. Heille oli ominaista asioiden tulkinta tosiasioihin nojaten ja ymmärrys ilmiöiden ja näkemysten suhteellisuudesta - sidoksisuudesta tietoon, tulkintaan, persoonaan ja aikaan. Niinpä he eivät koskaan lukittuneet poteroihinsa peläten uutta ja muuttuvaa vaan pysyivät vaikutteille avoimina pitäen kuitenkin kiinni myös omista näkemyksistään. Heidän asenteessaan lienee ollut mukana aimo annos vanhuuden tuomaa kokemusta ja viisautta. Epäilen, että nuorempina heilläkin oli ollut tarve uskoa lujemmin oikeaan ja varmaan.

Oppimisesta ja sopeutumisesta vielä sen verran, että jossain terapian ohjetaulussa oli sen tapainen ajatus, että vaikuta niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa ja hyväksy ne asiat, joihin et voi vaikuttaa. Minusta tällainen asenne on hyvä. Liiallinen ratkaisukeskeisyys repii usein haavoja auki uudestaan ja uudestaan. Ihmisen ei mielestäni kannata vaatia itseltään jatkuvasti muutosta tai parannusta, vaan mielekkään elämän kannalta tärkeämpää on oppia hyväksymään oma elämä sellaisena kuin se on. Jos koko ajan pinnistelee kohti parempaa tai eheämpää tai vertaa itseään muihin, elämästä tulee helposti taakka.

Armo on kaunis sana, vaikka ei Jumalaan uskoisikaan.

 

[tant gredulin]

Oppimisesta ja sopeutumisesta vielä sen verran, että jossain terapian ohjetaulussa oli sen tapainen ajatus, että vaikuta niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa ja hyväksy ne asiat, joihin et voi vaikuttaa. Minusta tällainen asenne on hyvä.

Hassua huomata, että tästä kirjoittamastasi tekstistä (oikeastaan koko tekstistä) olen samaa mieltä :) On hyvä olla armollinen myös itselleen.
Lainaamasi ajatus on samankaltainen kuin AA:ssakin käytetty 'Tyyneysrukous':

God, grant me the serenity
to accept the things I cannot change;
the courage to change the things I can;
and the wisdom to know the difference.

 

[TQoFE]

Ei siitä ole mitään hyötyä, että syytän vanhempiani. Surkean sattuman uhreja hekin vain ovat, yhdenlaisia säälittäviä raukkoja, jotka eivät hallinneet elämäänsä, vaikka sitä toki yrittivät.

Jatketaan Teukalla.

Teukka näkee saunassa 8-vuotiaan tyttärensä Pinjan alasti. Myöhemmin samana iltana Teukka menee Pinjan huoneeseen ja käyttää tätä seksuaalisesti hyväkseen. Sama toistuu ilta toisensa jälkeen, vuosien ajan. Pinjan äiti on kuollut, eikä Pinjalla ole ketään muutakaan luotettavaa aikuista, jolle puhua. Pinja ei vastustele lainkaan, sillä pelkää Teukankin poistuvan hänen elämästään, jos hän ei ole Teukalle mieliksi.

Onko syy Pinjan, joka on ollut alasti saunassa vai Pinjan äidin, joka on tehnyt Teukan elämästä ikävää kuolemalla?

 

[flintstone]

Mikähän mahtaa olla Hemingwayn ja muidenkin samoilla linjoilla liikkuneiden mielipide tässä törkeässä joukkoraiskaus tapauksessa?

Kuinkahan syyllinen tuo viiden miehen humalaan ja täysin puolustuskyvyttömään tilaan juottama 15 vuotias tyttö onkaan tuohon törkeään joukkoraiskaukseensa? Olikohan tyttö ollut kovinkin keimaileva ja kevyesti pukeutunut että robottimiehet eivät ole voineet teolleen mitään?

Rangaistusasteikko teosta on 2-10 vuotta, saa nähdä millaisella rangaistuksella tästä selviää. Itse pistäisin tuomion rangaistusasteikon yläpäähän, mutta veikkaan että siitä selvitään 3-5 vuodella.

 

[choose_life]

Mikähän mahtaa olla Hemingwayn ja muidenkin samoilla linjoilla liikkuneiden mielipide tässä törkeässä joukkoraiskaustapauksessa?
Kuinkahan syyllinen tuo viiden miehen humalaan ja täysin puolustuskyvyttömään tilaan juottama 15-vuotias tyttö onkaan tuohon törkeään joukkoraiskaukseensa?
Rangaistusasteikko teosta on 2-10 vuotta, saa nähdä millaisella rangaistuksella tästä selviää. Itse pistäisin tuomion rangaistusasteikon yläpäähän, mutta veikkaan että siitä selvitään 3-5 vuodella.

En viitsi sanoa, millaista rangaistusta toivoisin, vaikka yleensä tämä saunan taakse -rangaistuslinja ei niin innostakaan. Helvetin helppoa loppuelämää pikkulikalle vaan. Lähipiiristä löytyy näyttöä siitä, mitä aikuisten "miesten" touhut tuonikäisten kanssa voivat tehdä tunne- ja seksielämälle.

 

[Loktev]

Nyt se sitten tuli!

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200806160131848_uu.shtml

Tuomio on käsittämätön! Kaveri on ensikertalainen ja puolentoista vuoden päästä taas vapaalla jalalla! Poliisi on sen sijaan kuollut!

 

[HemmoP]

3½ vuotta, josta istuu 1v10kk eli aivan haistakaa vittu tuomio poliisin tappajalle.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/26983-poliisin-yli-ajaneelle-35-vuotta-vankeutta


edittinä lisätään, että tutkintavankeusaika luonnollisesti vähennetään tuomiosta.

 

[Ramchester]

3½ vuotta, josta istuu 1v10kk eli aivan haistakaa vittu tuomio poliisin tappajalle.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/26983-poliisin-yli-ajaneelle-35-vuotta-vankeutta


edittinä lisätään, että tutkintavankeusaika luonnollisesti vähennetään tuomiosta.

Yllättävän kova tuomio. Toivottavasti 3.5 vuotta heilahtaa myös niille rattijuoppoille jotka ajavat jonkun muun ammtikunnan edustajan tai jopa ammattitaidottaman kuoliaaksi. Henkilökohtaisesti en osaa pitää poliisin henkeä yhtään sen arvokkaampana kuin mitä tahansa normi teinin, perheen isän tai äidin, joka jää suojatiellä rattijuopon yliajamaksi.

 

[JZZ]

Tuomio on käsittämätön! Kaveri on ensikertalainen ja vuoden päästä taas vapaalla jalalla! Poliisi on sen sijaan kuollut!

Jos Suomessa haluat jonkun tappaa, niin juo pullo kossua ja aja yli. Uskomatonta on kyllä Suomessa rattijuoppojen holhous, ei ihmekään että näitä riittää joka viikonlopulle muutamia kymmeniä.

 

[HemmoP]

Yllättävän kova tuomio. Toivottavasti 3.5 vuotta heilahtaa myös niille rattijuoppoille jotka ajavat jonkun muun ammtikunnan edustajan tai jopa ammattitaidottaman kuoliaaksi. Henkilökohtaisesti en osaa pitää poliisin henkeä yhtään sen arvokkaampana kuin mitä tahansa normi teinin, perheen isän tai äidin, joka jää suojatiellä rattijuopon yliajamaksi.

Tavisten yliajajat saa alle puolet tuosta, Suomen laissahan taitaa olla jotakin virkatehtävissä olevan poliisin tappamisesta. esim paljonko sai se audikuski joka ajoi lapsen yli suojatiellä ? tai se narkkari joka Hämeentiellä ajoi kahden nuoren yli ? jep, olivat vapaalla vuosi tapahtuneesta.

ymmärrän toki, että tuomio tuntuu mielestäsi kovalta. toivottavasti ei nyt vaan tullut ahdistusta ja paha mieli ?

 

[Sinisointu]

Ei kyllä tuollaisia tuomioita pysty järjellä käsittämään. Ei suomi ole mikään oikeusvaltio, kaukana siitä. Se olisi kyllä aika hilkulla ettei tuollaisessa tapauksessa tulisi otettua oikeutta omiin käsiin kun valtioilta ei oikeutta suomalainen ihminen tässä maassa saa.

 

[Pietari02]

Onneksi ei saanut elinkautista tuomiota, kun teko ei ollut tahallinen vaan nuoren ihmisen ajattelematonta käytöstä.

 

[Ramchester]

ymmärrän toki, että tuomio tuntuu mielestäsi kovalta. toivottavasti ei nyt vaan tullut ahdistusta ja paha mieli ?

Ei tule ahdistusta eikä edes mielipahaa. Olen vain yllättynyt rattijuopon saamasta tuomiosta, kuten edellisessä viestissä sanoin. Vielä kun normi-ihmisten yliajoista saisi edes vastaavanlaisia tuomioita, niin oltaisiin hieman lähempänä oikeusvaltiota.