Mallissasi vastuu sysätään raiskauksen (potentiaalisen) uhrin niskoille, joten ei sitä kovin hyvänä voi pitää.
Tässä ovat vastakkain naisen oikeudet ja tosielämän todennäköisyydet. Tällä hetkellä kulttuurinen tilanne on Suomessa sellainen, että naisen oikeudet ovat siinä määrin politisoituneet ja aattellistuneet, että aate peittää toden, mikä ehkäisee rationaalisia ratkaisuja.
Nainen pystyy vaikuttamaan paljon siihen, tuleeko hän raiskatuksi. Kun hän
a) ei harrasta yhden yön suhteita
b) ei lähde humalassa eikä aina edes selvinpäin vieraiden tai puolituttujen matkaan
c) käyttää alkoholia vain sen verran että analyyttinen ajattelu säilyy
d) lähtee väkivaltaisesta parisuhteesta heti kun mies osoittaa hallitsemattoman käytöksen merkkejä
e) hyväksyy että eri kulttuureista tulevat miehet saattavat suhtautua naisiin erilaisin säännöin kuin suomalaiset miehet
niin raiskauksen todennäköisyys lienee melko pieni, koska puskaraiskaukset ovat harvinaisia.
Humalaiset panot voi korvata laadukkaammalla vakipanolla, ja sosiaalisuuttaan voi harjoittaa turvallisissa oloissa. Joskus taas taksimatka on viisaampi valinta kuin hoippuminen läpi kaupungin minihamosessa etelän poikain silmäin alla. Jokainen nainen tekee ratkaisunsa itse, mutta mitä vähemmän raiskauksiin on tilaisuuksia, sitä vähemmän niitä tapahtuu.
Naisten (ja miesten) oikeuksia kannattaa edistää, mutta en näe siihen kestävänä ratkaisuna iskulauseita vaan kasvatusta. Kun lapsi opetetaan kunnioittamaan itseään ja muita, hänelle opetetaan kohtuutta (kaikkea ei voi saada eikä kaikessa voi onnistua) ja hänelle painotetaan, ettei toisia ihmisiä saa käyttää oman edun välineenä, niin hänellä on aikuisena todennäköisesti niin syvä empatian taju, ettei hän myöskään raiskaa.
Tulevaisuuden raiskauksia ehkäistään mm. panostamalla nuorisopsykiatriaan, lastensuojeluun yleensä, opettajien ja erityisopettajien resursseihin ja yleiseen kulttuuriseen ilmapiirin, joka menestyksen ja välineellisyyden sijaan korostaa inhimillisyyttä, ymmärrystä ja keskinäistä vastuuta. Aatteellistuneet iskulauseet ovat näkyviä, mutta niiden vaikutus todellisuuteen on paljon vähäisempi kuin pitkäjänteisen kasvatustyön.
Edit: Pyydän anteeksi henkilökohtaisuuksiin menemistä. Se oli typerää.