Entinen puoliso oli aikoinaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Huostaanotetut lapset oli sijoitettu ympäri Etelä-Suomea, vaikka olivat Helsingin sosiaalitoimen asiakkaita. Entisellä puolisolla oli näitä lapsia yli 30.
Eli tuon perusteella resurssipulaa on alalla ainakin ollut. Samalla yksi asiakas, siis huostaanotetun lapsen vanhempi, saattaa valituksiensa myötä viedä puolet yhden sosiaalityöntekijän työajasta.
Näinhän se menee. Resurssipula on aivan huutava, ja sen myötä ongelmat kertautuvat, kun työntekijät haluavat alalta pois esim. vammais- ja aikuissosiaalityöhön tai sitten palvelutarpeen arviointiin yms.
Tuo, että on 30 asiakasta yhdellä sossulla on liikaa, mutta samalla se on valitettavasti määriteltyjen rajojen puitteissa. Nythän uuden lastensuojelulain myötä raja laski 35:stä 30:een. Realismi on kuitenkin se, ettei tuo toteudu oikein missään. Esim. Helsingissä, jonka tilanteen tunnen aika hyvin, on useita tilanteita, joissa tiimin jokaisella työntekijällä on helposti 50-60 asiakasta. Tuohon yksikin maaninen vanhempi vaatimaan asioita, niin sossu kerkeää tavata puolet asiakkaistaan tasan kerran vuodessa.
Tuohon päälle se, että jokainen lasun avohuollon sossu on henkilökohtaisessa juridisessa vastuussa asiakkaistaan, niin onpa houkutteleva ala, etenkin kun on tutkittu tosiasia, että ongelmaperheitä on jatkuvasti enemmän.
Ja juu, tuo viimesijainen, eli tahdonvastainen huostaanotto tosiaan toimii käytännössä niin, että sijaisperhe (tms.) löytyy entisen asuinpaikkakunnan ulkopuolelta. Tämä siis tietysti siksi, ettei entisillä perheenjäsenillä olisi suurta todennäköisyyttä huostaanoton jälkeiselle kontaktille. Tietty yli 12v päihdelapsilla on myös hatkariski, jota halutaan kontrolloida. Mutta nämä ovat siis vain viimesijaisia keinoja, joihin tarvitaan tuomioistuimen päätös.