Jos on todennäköistä, että vapaaksi päästessään tekisi uusia väkivaltarikoksia, jopa surmatöitä, niin ei pitäisi koskaan päästää vapaaksi. Tietenkään. Itsestäänselvä asia, mutta jotenkin tästäkin on hienostuneissa yhteiskunnissa saatu ihmeen vaikea asia.
Taloudellinen tarkastelu. Vangin pitäminen tyrmässä 50-60 vuotta vs kustannukset jonkun kunnon veronmaksajan elämän päättymisestä 50 vuotta etuajassa plus kriisiavun järjestäminen läheisille plus poliisien ja oikeuslaitoksen lisätyöt. Ja sitten se vanki on kumminkin taas yhteiskunnan elätettävänä oltuaan vähän aikaa omillaan. Ei kai tässä ole mitään epäselvää - vangin pitäminen posessa tulee halvemmaksi.
Perusteluna vapauttamiseen käytetään vangin oikeutta päästä vapaaksi ja yrittää paluuta normaaliin elämään. Mikäs siinä, mutta jos tosiaan uhka-arvio on, että todennäköisesti tappaa taas, niin kyllä siinä pitäisi asettaa sen tulevan potentiaalisen uhrin oikeus elää elämäänsä etusijalle. Siinä ratkaisussa vanki joutuu tyytymään vankilaelämään, eli elämänlaatu jää toivomaansa matalammaksi. Mutta kenenkään elämä ei lyhene, mikä on se tärkein asia.
Vankiloiden olosuhteita en lähtisi huonontamaan. Jotkut näkisi mieluusti, että kurjat olosuhteet (jonkinlainen passiivinen kidutus) olisi osa rangaistusta, mutta itse en niin kannata kidutusta. Vapauden pois ottaminen riittää rangaistukseksi, ja toisaalta muiden suojelemiseksi pahantekijältä.