En uskokaan, että olemme erimielisiä tästä. Mutta sinä käsittelet yhtä (1) tapausta. Ja sen osalta, jos olisin ollut baaritiskillä ja nainen olisi tuttava, olisin pyrkinyt estämään lähdön. Ja varmasti estänytkin, johtuen siitä, mitä seuraavaksi kerron. Käsittelin raiskauskulttuuria ja uhrin syyllistämistä laajemmin, ja siitä ero näkemyksissä uskoakseni löytyy. Eräs hyvä tuttavani raiskattiin Suomessa. Jo ilmoitushetkellä poliisin luona häntä (hänen itsensä mukaan) syyllistettiin siitä, että oli joutunut raiskauksen kohteeksi. Ilmeisesti hän koki voimakasta syyllisyyttä siitä, että hänet raiskattiin. Hän tappoi itsensä. Tästä on jo kauan aikaa, ja ilmapiiri oli Suomessa silloin paljon heikompi raiskattujen kannalta, mutta ehkä tuossa on yksi syy omaan ehdottomuuteni raiskausten ja raiskaajien suhteen.
Vertausten ja esimerkkien avulla asioiden yleistämisessä tai edes niiden valottamisessa on omat heikkoutensa. Olen pahoillani tuttavasi kohtalosta.
Aina raiskauksen uhri ei voi vaikuttaa raiskauksen tapahtumiseen omilla valinnoillaan tai ennakoimisella, ei millään tavalla. Ja silloinkin kun olisi voinut, niin tapahtunut on luonnollisesti jonkun muun kuin teon kohteeksi joutuneen syytä.
Seuraava ei liity suoraan tähän keskusteluun, mutta totean nyt kuitenkin sivulauseessa, että muuan sukulaiseni joutui useita vuosia sitten perättömän raiskaussyytöksen uhriksi. Asiaa tutkittiin, ja syyttäjä teki aikanaan päätöksen jättää syyte nostamatta. Rikosilmoituksessa oli kyse jonkinmoisesta henkilökohtaisesta kostosta tai kiusanteosta. Sukulaiseni joutui kuitenkin sen takia pariksi viikoksi tutkintavankeuteen, ja joutui myöhemmin odottamaan syyttämättäjättämispäätöstä pitkään, muistaakseni lähes vuoden. Hän sai tutkintavankeusajalta tariffin mukaisen korvauksen, joka on lähinnä symbolinen raha.
Sukulaiseni ei vastavuoroisesti lähtenyt ajamaan syytettä perättömän rikosilmoituksen tekijää kohtaan, koska katsoi tämän turhaksi (halusi asiasta eroon, ja persaukiselta sekopää-ämmältä ei olisi mitään korvauksia kuitenkaan saanut). En yhtään ihmettele, ettei sukulaiseni halunnut enää vaivata itseään asialla enempää. Nykyään kun ilmapiiri on sellainen, että jos joku vain lausuu ääneen sormella osoittaen sanan "raiskausepäilty", niin sosiaalinen tuomio on sen enempiä tutkimatta selvä. Paremminkin tilanne on se, että jos perättömän raiskaussyytöksen kohteeksi joutunut pääsee asiasta irti tuomiotta tai peräti syytteettä - kuten oikein on - niin asiaa kauempaa seuraava Tuulitakkien Tuomioistuin kiroaa oikeuslaitoksen alimpaan hormaan raiskaajien suojelemisesta. Jotkut kaivavat käräjäoikeuksien syyttämättäjättämispäätöksien prosenttiosuuksia raiskaustutkinnoissa esille, ja sitten päivittelevät sitä, että niin ja niin paljon raiskaajia on jätetty syyttämättä ja tuomitsematta. Onneksi rikoksia tutkivat ja rikoksista tuomioita langettavat ihmiset ovat Suomessa omien alojensa ammattilaisia. Tämä ei tietenkään johda täysin virheettömään toimintaan ja erehtymättömyyteen, vaikka jälki on epäilemättä laadukkaampaa, kuin jos homma hoidettaisiin ns. punakaartin huutoäänestyksellä.
Sinänsä mielenkiintoista, että esimerkiksi vihreiden Pekka Haavisto kannattaa niiden poistamista Suomesta ja kaikenlaisen tuen katkaisemista, jotka aiheuttavat omalla toiminnallaan turvattomuutta turvaa hakiessaan. Mutta kun edes näistä ei päästä eroon. Jostain syystä Ruotsi on poiminut irakilaisista turvapaikkaa hakevista ison määrän kristittyjä. Meillä tämän ajatuksen esittäminen edes Jatkoajassa nosti minikokoisen paskamyrskyn, mutta vaille vastausta jäi se, miksi Ruotsi menetteli kuten menetteli ja onko Suomen syytä ottaa tässä asiassa oppia.
Mielestäni periaatetta "ketään ei voi palauttaa kuolemaan" olisi tarkennettava koskien niitä turvapaikanhakijoita (ja myös muulla statuksella maahan saapuvia), jotka syyllistyvät jonkin määräajan sisällä sellaisiin rikoksiin, josta heidät myöhemmin tuomitaan esimerkiksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Minusta on aivan itsestään selvää, että turvapaikkaprosessinsa aikana esim. raiskaukseen tai tappoon syyllistynyt ja sellaisesta myöhemmmin tuomittu turvapaikanhakija pitäisi palauttaa sinne mistä hän on tullutkin, sen enempää lähtömaan tai muidenkaan tahojen kanssa asiasta vänkäämättä.
Lisäksi määrätynlainen profiloiminen tai kiintiöinti voisi olla paikallaan. Jossakin pisteessä pitäisi voida esimerkiksi sanoa, että nyt maahan turvapaikanhakijoina otettujen muslimien tai tiettyjen maiden kansalaisten kiintiö on toistaiseksi täynnä. Ja jossakin toisessa pisteessä on voitava todeta, että Suomi on nyt turvapaikanhakijoista mielestämme täynnä toistaiseksi, ja että seuraavan kerran sisään lasketaan jengiä x vuoden kuluttua.