Hieno ja historiallinen päivä tämä tosiaan on ollutkin!
Vaikka edelleen tietysti on nimellisiä tai sen oloisia viiveitä kaiken muun hyväksynnässä esimerkiksi viime hetken osalta Unkarin ja Turkin osalta, mutta ei tullut viime hetken kuiskauksia Stoltenbergin tai Niinistön korviin ja mikäli näytti tulevan niin kyse oli muusta hyväksynnästä ja mitä ilmeisimmin onnitteluista.
Kun näin ei käynyt niin mahdollisesti etenkin toisella näistä varmemmin ellei myös sittenkin ehkä Turkilla on saattanut olla aiemmin jo tämä muu ilmoitus jolloin se määräaika olisi tullut täyteen juuri nyt tai huomisesta alkaen kun Suomi aloittaa täyden jäsenyyspäivänsä ensimmäisen kerran kuten pitää.
Mikäli vieläkin viivettä on niin kuten eilen totesin niin se on sitten nimellistä.
Eri asia miten olisi käynyt jos kuiskuttelujen jälkeen olisi Stoltenbergin tai Niinistön naama ollut vakavampi joutuen sitten vielä ilmoittamaan jokusen päivän tai vähintään ainakin huomiselle venyvästä lisäviivyttelystä.
Onneksi näin ei käynyt jolloin sen uhka toki erillistä nimellisyyttä huomioimatta väistyi.
Sale puhui muuten pitkästä aikaa yllättävän hyvin ja selkeääkin ikäluokkaenglantia kun aina välillä on ollut takeltelua tai menoa vähän sinne 'rallienglantiin' päin.
On myös aina joskus ollut vaimeamman kuuloinen, mutta tämä lienee jo hieman myös ikäkysymys.
Paljon on edetty esimerkiksi 28.9.2022 olleesta tilanteesta jolloin tuolloin tilanne oli ehkä hetken ilon suhteen ylimmillään eli kuin tänä päivänä ja luultiin, että vielä ehditään NATO:n puoleen viime vuonna.
Ikävä kyllä tuolloin erikoista oli se, että viimein tuolloin myös Unkari ja Turkki suostuivat tuolloin allekirjoittamaan alustavat Suomen liittymispaperit kuten myös erikseen velvoituspaperit Suomen yleisen jäsenyyden pysyväiskäsittelystä.
Tuolloinkin siis tietysti erään Vladimir Putin raivoksi näin he tekivät, mutta vaikka näin he tekivät niin sitten oli tietysti senkin jälkeen melkoisia viivyttelyjä.
Lisäksi tuon 28.9.2022 tilanteen pohjalta erikoista oli se, että erinäisistä liittymispapereista ja velvoituspapereista puhuen melkein kaikki eli 29 NATO-jäsenmaata oli jo toimittaneet suostumukset Suomen suhteen Yhdysvaltoihin enemmän tai vähemmän.
Riippuen siitä mihin uskoo niin joko Unkari tai Turkki makuasiallisesta propagandasta oli tuohon mennessä ollut toimittamatta suostumusta Suomen suhteen Yhdysvaltoihin ja näin heitä on niin syytetty kuten he ovat myös syyttäneet runsaasti toinen toisiaan asian suhteen.
Tiedä sitten, että kumpi lopulta todella syylliseksi jäi kun on niin hirveästi kiistoja ja välillä puhdasta valetietoakin liikkeellä asiasta.
Historioitsijoille niin nyt kuin tulevaan jää siinä perkaamista, mutta kun toinen näistä näin teki niin siksi käytännössä Suomi ei voinut tuolloin 28.9.2022 käytännössä liittyä NATO:n piiriin jopa vielä nopeammin kuin liittyi tai olla noin vuoden 2022 päätteeksi eli 31.12.2022 NATO:ssa mitä silloin tietysti vielä toivottiin.
Lopulta hyvin nopeasti Suomi piti velvoitteet ja liittyi NATO:n kuin ennätysajassa vaikka sinänsä Suomi tietysti koko ajan on ollut vuodesta 1997 lähtien jo NATO:n liitännäisjäsen tietenkin myös koko ajan vahvistuen.
Sen sitten huipensi tämä päivä.
Huomiselle kuten tulevaan haasteita riittää.
Ennen kaikkea mielenkiintoista on nyt se, että alettaisiinko lisätä yhteistyötä Suomen ensimmäisen hyväksyjän silloin kuin Yhdysvaltoja sellaisenaan Ranskan, Iso-Britannian tai muun järjestön puuhamiehiä tai naisia ei lasketa eli Tanskan kanssa?
Ennen kaikkea Tanskankin tien näyttö oli tärkeää Suomelle silloin kun oli ECMM-liittymistilanne johon on tietysti kuuluttu siitä lähtien viimeistään kun Suomi meni EU:n pariin eli 1995.
Jo aiemminkin muissa NATO-puolen viesteissäni olen tätä käynyt läpi sen omiin aihealueisiin.
Tuolloin oltiin tosin ensin ulkopuolella ja sitten liitännäisjäsen, mutta samalla Ruotsin typeryyden tavoin toistettiin se papukaijana ja laiminlyötiin ECMM-joukkojen kehittämisvaade Euroopan turvaksi.
Ennen kaikkea kun mikäli silloin olisi pitänyt ensin olla niin NATO:n ulkopuolella tai olla enintään liitännäisjäsen kuten on oltukin vuodesta 1997 niin olisi pitänyt juuri silloin tietysti luoda se eurooppalaispuolustus tehokkaasti.
Toki myöhemmin sekin osin romahti myöhemmin siksi kun Tanskaankin tuli asioista pihalla olleempi edeltäjäänsä typerämpi hallitus, mutta kyllähän se Suomen moka jälleen Ruotsia toistaen oli hyvin typerä juttu silloin.
Toivottavasti kun nyt ollaan jo äärimmäisen, käytännön lähellä pysyvää de jure-jäsenyyttä entisen de facto-jäsenyyden sijaan niin kiinnitettäisiin huomiota ECMM-joukkojen yhteistyöhön sen parannuksineen.
Mikäli ne sitten nähdään jo vanhanaikaisina tai 'pöytälaatikkoon' jääneinä niin ECMM-joukot voisi lakkauttaa ja luoda tilalle nk. Uuden ECMM:n tai sitä vastaavan uuden sotilaallisen yhteistyöjärjestön myös Eurooppaan.
Suomi voisi siinäkin ottaa uuden jäsenyysaskeleen tämän myötä kun NATO-jäsenenä täysin voidaan kehittää sitä paremmin kuin mitä liitännäisjäsenenä tehtiin. Toki tuolloinkin sitä kehitettiin, mutta se jäi enimmäkseen puolitiehen tai oli olemattomampaa kuin mitä piti olla lähinnä siis Suomen itsensä osalta alkuinnostusta huomioimatta.
Toki nytkin on parempi juttu, että se ei olisi enää vain kompromissi miellyttääkseen SDP:n tai Keskustan tilannetta kun tuolloinhan ECMM-joukkoihin meno oli se mitä haluttiin mikäli oli nyt niin ihan pakko sitten Suomen sellaisiin mennä tai olla jäsen.
Sittemmin järjenvastaisesti sellaista kyllä tuettiin noissa puolueissa välillä paljonkin, mutta helppohan se tietysti on tukea tai patsastella käytännössä ennen pitkää 'kulissijoukoissa' kuin olla sitten todella selkeässä suuressa järjestössä mikäli ECMM-joukkoja todella olisi kehitetty oikein kuten olisi pitänyt.
Kun mikäli sitten todella olisi niin käynyt, että se olisi kehitetty huippuunsa kuten piti tai edes riittävän merkittävän toimivaksi niin sitten ehkä juuri ja juuri olisi voinutkin ymmärtää NATO-kielteisyyttä silloin kun sitä esiintyi ja ehkä joskus sitten Yhdysvallat olisi voinutkin jo jättää homman tukemisen vähemmälle.
Ikävä kyllä Tanskan ja Saksan poliittinen suhde kiinnostuksena kärkijoukkoihin tuolloin laantui.
Tämän vuoksi onneksi ikään kuin jo asian osin etukäteen aavistaen 1990-luvulla Yhdysvallat jäi ja on jäänyt tukemaan Eurooppaa 2020-luvulle kuten toivon mukaan jatkoonkin yhdessä Iso-Britannian ja Ranskan kanssa.
Haasteita riittää, mutta iloitaan nyt kuin voidaan ja kiitos myös Ukrainalle sinnittelystä suurta vihollista vastaan!
Liittymisen päätteeksi tulee vielä tämä pieni päätöskehu:
Thank You NATO!/Merci OTAN!
Vaikka edelleen tietysti on nimellisiä tai sen oloisia viiveitä kaiken muun hyväksynnässä esimerkiksi viime hetken osalta Unkarin ja Turkin osalta, mutta ei tullut viime hetken kuiskauksia Stoltenbergin tai Niinistön korviin ja mikäli näytti tulevan niin kyse oli muusta hyväksynnästä ja mitä ilmeisimmin onnitteluista.
Kun näin ei käynyt niin mahdollisesti etenkin toisella näistä varmemmin ellei myös sittenkin ehkä Turkilla on saattanut olla aiemmin jo tämä muu ilmoitus jolloin se määräaika olisi tullut täyteen juuri nyt tai huomisesta alkaen kun Suomi aloittaa täyden jäsenyyspäivänsä ensimmäisen kerran kuten pitää.
Mikäli vieläkin viivettä on niin kuten eilen totesin niin se on sitten nimellistä.
Eri asia miten olisi käynyt jos kuiskuttelujen jälkeen olisi Stoltenbergin tai Niinistön naama ollut vakavampi joutuen sitten vielä ilmoittamaan jokusen päivän tai vähintään ainakin huomiselle venyvästä lisäviivyttelystä.
Onneksi näin ei käynyt jolloin sen uhka toki erillistä nimellisyyttä huomioimatta väistyi.
Sale puhui muuten pitkästä aikaa yllättävän hyvin ja selkeääkin ikäluokkaenglantia kun aina välillä on ollut takeltelua tai menoa vähän sinne 'rallienglantiin' päin.
On myös aina joskus ollut vaimeamman kuuloinen, mutta tämä lienee jo hieman myös ikäkysymys.
Paljon on edetty esimerkiksi 28.9.2022 olleesta tilanteesta jolloin tuolloin tilanne oli ehkä hetken ilon suhteen ylimmillään eli kuin tänä päivänä ja luultiin, että vielä ehditään NATO:n puoleen viime vuonna.
Ikävä kyllä tuolloin erikoista oli se, että viimein tuolloin myös Unkari ja Turkki suostuivat tuolloin allekirjoittamaan alustavat Suomen liittymispaperit kuten myös erikseen velvoituspaperit Suomen yleisen jäsenyyden pysyväiskäsittelystä.
Tuolloinkin siis tietysti erään Vladimir Putin raivoksi näin he tekivät, mutta vaikka näin he tekivät niin sitten oli tietysti senkin jälkeen melkoisia viivyttelyjä.
Lisäksi tuon 28.9.2022 tilanteen pohjalta erikoista oli se, että erinäisistä liittymispapereista ja velvoituspapereista puhuen melkein kaikki eli 29 NATO-jäsenmaata oli jo toimittaneet suostumukset Suomen suhteen Yhdysvaltoihin enemmän tai vähemmän.
Riippuen siitä mihin uskoo niin joko Unkari tai Turkki makuasiallisesta propagandasta oli tuohon mennessä ollut toimittamatta suostumusta Suomen suhteen Yhdysvaltoihin ja näin heitä on niin syytetty kuten he ovat myös syyttäneet runsaasti toinen toisiaan asian suhteen.
Tiedä sitten, että kumpi lopulta todella syylliseksi jäi kun on niin hirveästi kiistoja ja välillä puhdasta valetietoakin liikkeellä asiasta.
Historioitsijoille niin nyt kuin tulevaan jää siinä perkaamista, mutta kun toinen näistä näin teki niin siksi käytännössä Suomi ei voinut tuolloin 28.9.2022 käytännössä liittyä NATO:n piiriin jopa vielä nopeammin kuin liittyi tai olla noin vuoden 2022 päätteeksi eli 31.12.2022 NATO:ssa mitä silloin tietysti vielä toivottiin.
Lopulta hyvin nopeasti Suomi piti velvoitteet ja liittyi NATO:n kuin ennätysajassa vaikka sinänsä Suomi tietysti koko ajan on ollut vuodesta 1997 lähtien jo NATO:n liitännäisjäsen tietenkin myös koko ajan vahvistuen.
Sen sitten huipensi tämä päivä.
Huomiselle kuten tulevaan haasteita riittää.
Ennen kaikkea mielenkiintoista on nyt se, että alettaisiinko lisätä yhteistyötä Suomen ensimmäisen hyväksyjän silloin kuin Yhdysvaltoja sellaisenaan Ranskan, Iso-Britannian tai muun järjestön puuhamiehiä tai naisia ei lasketa eli Tanskan kanssa?
Ennen kaikkea Tanskankin tien näyttö oli tärkeää Suomelle silloin kun oli ECMM-liittymistilanne johon on tietysti kuuluttu siitä lähtien viimeistään kun Suomi meni EU:n pariin eli 1995.
Jo aiemminkin muissa NATO-puolen viesteissäni olen tätä käynyt läpi sen omiin aihealueisiin.
Tuolloin oltiin tosin ensin ulkopuolella ja sitten liitännäisjäsen, mutta samalla Ruotsin typeryyden tavoin toistettiin se papukaijana ja laiminlyötiin ECMM-joukkojen kehittämisvaade Euroopan turvaksi.
Ennen kaikkea kun mikäli silloin olisi pitänyt ensin olla niin NATO:n ulkopuolella tai olla enintään liitännäisjäsen kuten on oltukin vuodesta 1997 niin olisi pitänyt juuri silloin tietysti luoda se eurooppalaispuolustus tehokkaasti.
Toki myöhemmin sekin osin romahti myöhemmin siksi kun Tanskaankin tuli asioista pihalla olleempi edeltäjäänsä typerämpi hallitus, mutta kyllähän se Suomen moka jälleen Ruotsia toistaen oli hyvin typerä juttu silloin.
Toivottavasti kun nyt ollaan jo äärimmäisen, käytännön lähellä pysyvää de jure-jäsenyyttä entisen de facto-jäsenyyden sijaan niin kiinnitettäisiin huomiota ECMM-joukkojen yhteistyöhön sen parannuksineen.
Mikäli ne sitten nähdään jo vanhanaikaisina tai 'pöytälaatikkoon' jääneinä niin ECMM-joukot voisi lakkauttaa ja luoda tilalle nk. Uuden ECMM:n tai sitä vastaavan uuden sotilaallisen yhteistyöjärjestön myös Eurooppaan.
Suomi voisi siinäkin ottaa uuden jäsenyysaskeleen tämän myötä kun NATO-jäsenenä täysin voidaan kehittää sitä paremmin kuin mitä liitännäisjäsenenä tehtiin. Toki tuolloinkin sitä kehitettiin, mutta se jäi enimmäkseen puolitiehen tai oli olemattomampaa kuin mitä piti olla lähinnä siis Suomen itsensä osalta alkuinnostusta huomioimatta.
Toki nytkin on parempi juttu, että se ei olisi enää vain kompromissi miellyttääkseen SDP:n tai Keskustan tilannetta kun tuolloinhan ECMM-joukkoihin meno oli se mitä haluttiin mikäli oli nyt niin ihan pakko sitten Suomen sellaisiin mennä tai olla jäsen.
Sittemmin järjenvastaisesti sellaista kyllä tuettiin noissa puolueissa välillä paljonkin, mutta helppohan se tietysti on tukea tai patsastella käytännössä ennen pitkää 'kulissijoukoissa' kuin olla sitten todella selkeässä suuressa järjestössä mikäli ECMM-joukkoja todella olisi kehitetty oikein kuten olisi pitänyt.
Kun mikäli sitten todella olisi niin käynyt, että se olisi kehitetty huippuunsa kuten piti tai edes riittävän merkittävän toimivaksi niin sitten ehkä juuri ja juuri olisi voinutkin ymmärtää NATO-kielteisyyttä silloin kun sitä esiintyi ja ehkä joskus sitten Yhdysvallat olisi voinutkin jo jättää homman tukemisen vähemmälle.
Ikävä kyllä Tanskan ja Saksan poliittinen suhde kiinnostuksena kärkijoukkoihin tuolloin laantui.
Tämän vuoksi onneksi ikään kuin jo asian osin etukäteen aavistaen 1990-luvulla Yhdysvallat jäi ja on jäänyt tukemaan Eurooppaa 2020-luvulle kuten toivon mukaan jatkoonkin yhdessä Iso-Britannian ja Ranskan kanssa.
Haasteita riittää, mutta iloitaan nyt kuin voidaan ja kiitos myös Ukrainalle sinnittelystä suurta vihollista vastaan!
Liittymisen päätteeksi tulee vielä tämä pieni päätöskehu:
Thank You NATO!/Merci OTAN!
