Entäs Zakharova? Tuo mansikoilla ja vodkalla toimiva ihmenainen on myöskin ollut kovin hiljaa. Liian kova känni alla?Ai jai milloinkas Dmitri Pieni saa vuoron kommentoida, ei meinaa pysyä housuissaan tässä odotellessa!
Täällä on ehdotettu, että jatkossa 4.4 pitäisi olla liputuspäivä. Vaikka tämä päivä on suuren juhlan aihe, olen eri mieltä. Meillä on jo Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 4. kesäkuuta, jolloin juhlistamme Puolustusvoimiamme ja joka on virallinen liputuspäivä. Se päivä sopii jatkossa hyvin myös Nato-jäsenyyden juhlintaan, koska sotilaallisesta liittoutumisesta huolimatta vastuu tämän maan puolustamisesta kuuluu jatkossakin meille itsellemme. Luojan kiitos sitä ei kuitenkaan enää tarvitse tehdä yksin vaan tukenamme ovat parhaat mahdolliset voimat. Ja mikä parasta, kynnys niiden voimien koettelemiseen on korkein mahdollinen.
Pakko oli itsekin hörpätä tänään oikein Nato-kahvit, tosin ilman mitään lekaa. Ei vain sattunut harmillisesti olemaan mitään Nato-yhteensopivaa pullaa..hyvä ystäväni pamahti tonteille konulekan kanssa ja ilmoitti että nyt olisi Nato-kahvien aika. Ai että mikä olo!
Se on meidän elintärkeä etumme - varmasti Ruotsi on tulossa Natoon tänä vuonna, mutta mitä pikemmin sitä paremmin meille. Ruotsin alue ja ilmatila on olennaisen tärkeä meidän puolustuksellemme.Perinteiseen suomalaiseen tyyliin tänään voidaan juhlistaa tilannetta kahvilla ja kampawienerillä mutta huomenna jo sitten käännetään katseet Ruotsin ratifioinnin suuntaan. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan jne.
Onneksi olkoon! Sekä viestistä että sen kirjoittamisesta Nato-Suomen kansalaisena!Tämä on 30 000. viestini Jatkoaikaan. En olisi koskaan uskonut, että pääsen kirjoittamaan sen Nato-maan kansalaisena.
Jos kohta saksalaisten salainen supervoima on äärimmäinen tehokkuus ja päämäärätietoisuus sille päälle lähdettäessä, niin suomalaisten salainen supervoima on mun mielestä yksimielisyys, kunhan vain asia on tarpeeksi tärkeä. Itsenäistymistä seurannut sisällissota ei estänyt kasaamasta rivejä Neuvostoliiton hyökätessä. Puolueiden ja suomalaisten kannat asioihin eivät estäneet liittymästä Natoon. Eduskuntavaaleista ei tullutkaan Nato-vaaleja, koska puolueet ja kannattajat olivat asiasta niin yksimielisiä.Kiitos Suomen kansalle ja päättäjille, jotka jälleen kerran tosi paikan tullen heittivät erimielisyydet syrjään, ymmärsivät hetkessä tosiasiat ja mitä seuraavaksi pitää tehdä ja myös tekivät sen. Päättäjämme saavat paljon paskaa niskaansa, monesti aiheestakin. Tämä prosessi näytti kuitenkin sen, kuinka tiukan paikan tullen meillä on hyvin vastuunsa kantavia päättäjiä, ideologiaan tai puoluekantaan katsomatta. Juuri kaiken tämän takia tämä maa on puolustamisen arvoinen.
Olen ihan samaa mieltä. Suomen Nato-jäsenyys on minulle tärkeä asia, mutta se on tärkeä asia enemmänkin mentaliteetin kuin seurausten kannalta - olen toivonut Suomen ja suomalaisten identifioivan itsensä länteen.Se on meidän elintärkeä etumme - varmasti Ruotsi on tulossa Natoon tänä vuonna, mutta mitä pikemmin sitä paremmin meille. Ruotsin alue ja ilmatila on olennaisen tärkeä meidän puolustuksellemme.
Venäjä ilmoitti, että vastaa tähän Suomen jäsenyyteen, koska tuntee, että NATOn uhka on liikaa ja suora hyökkäys heitä vastaan. Nyt jäädään odottelemaan.
Niinistön haastattelussa korvaan pisti aika suora analysointi Ruotsin ja Turkin tilanteesta. Kuten yleisestikin on pohdittu, myös Niinistö näki Turkin tehneen itselleen jo joulukuussa polun jonka päätteeksi se tulee Ruotsin hyväksymään kunhan uusi terrorilainsäädäntö astuu voimaan sopivasti kesän alussa. Mielestäni oli rohkeita sanoja pelkäksi spekulaatioksi ja ainakin itse tuolta pohjalta uskallan naulata Ruotsin olevan NATOssa Vilnan kokouksen aikana.
Kyllä minusta kyse on ensisijaisesti siitä, ja siis Turkin iltalypsystä ja Orbanin halusta olla wannabe-Erdogan. Erdogan itse kyllä ottaa tuollaisen hölmön antamaan itselleen selkänojaa.Kun seurasi niiden kahden vekkulin (Unkarin ja Turkin napamiehet) vuorovedoin tapahtuvaa kikkailua ja venyttämistä, niin voinen myöntää, että hieman alkoi täällä päässä usko loppua. Mutta ehkä kyse oli, kuten minulle monta kertaa sanottiin, kaikkien aikojen iltalypsystä.
Se on totta, ja mulla on tässä kyllä ollut viimeisen parin vuoden aikana aika lujat dejavu-fiilikset suhteessa 90-luvun taitteeseen. Siellä ei ollut koronaa, mutta oli Suomen iso talouskriisi, Neuvostoliiton hajoaminen ja kylmän sodan loppuminen.Hurjasti on tapahtunut nyt parin-kolmen viime vuoden aikana. What a great time to be alive, sanoisi joku, mutta jos ei mitään muuta, niin meitä kaikki mullistukset ovat kansakuntana vahvistaneet.
Yhtenäisyys on yksi Suomen ja suomalaisten salaisista supervoimista, mun mielestä. Tärkeissä asioissa me kuitenkin ollaan samassa rintamassa. Tuolla vaaliketjuissa joku sanoi, että loppuviimeksi valtaosa suomalaisista on erivärisiä demareita: sinertävämpiä, punertavampia, vihertävämpiä, mutta yhtä kaikki, mentaliteettiin ei kuulu se, että porukka jätetään omilleen. Toki oletus on se, että kaikkien on kannettava oma vastuunsa yhteiskunnasta, mutta silti.Vaikka Twitter-rääkymisen ja muun sometauhkan perusteella voisi päätellä rintamalinjojen kaivetun syvälle polarisoituneessa Suomessamme, niin kyllä tämä maa ja kansa pystyy edelleen yhtenäisyyteen. Osasi handlata koronan, antoi edellytykset valtionjohdon hoitaa meidät Natoon ilman protesteja, ilman laajaa poliittista liikehdintää sitä vastaan. Meni työn tohinassa tämä päivä, mutta ehkä kohta näin saunan jälkeen on tullut hetki katsoa iltapäivän huippukohdat.
Minusta koskaan ei ole väärä aika vaihtaa mielipidettä. Sitä ei pidä kenenkään koskaan hävetä!Miksi tätä sitten niin kovasti vastustin, niin vaikea ymmärtää. Ehkä syynä on sekin, että kun on "saanut" elää tovin myös YYA-aikaa, niin vaikka NL romahti, on pitänyt Venäjää aina suurvaltana ja valinnut mielessään sen linjan, että "puoleettomana" ja suu supussa eleleminen on sitä parasta ulkopolitiikkaa. Noh, nyt on YYA:t ohitse ja Suomi vihdoin täysin osa länttä, ei lännen ja idän välissä, ei etupiiriläisenä, vaan läntistä maailmaa. Hienoa!
Kyllä Ruotsinkin jäsenyyttä sitten aikanaan juhlitaan. Ei kuitenkaan akvaviitillä ja hapansilakalla. Ehkäpä iltakahvin kanssa paahtoleipää ja skagenröraa.Perinteiseen suomalaiseen tyyliin tänään voidaan juhlistaa tilannetta kahvilla ja kampawienerillä mutta huomenna jo sitten käännetään katseet Ruotsin ratifioinnin suuntaan. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan jne.