Suomen Nato-jäsenhakemuksen ratifioinnin seurantaketju

[tosiasia]

Niinistö tuntuu edelleen olevan aika varovainen lausunnoissaan. Näinköhän tässä kannattaa kuitenkin jättää skumppa vielä lämpösen puolelle.

Sauli Niinistö on ehdottomasti yksi Suomen merkittävimmistä presidenteistä mitä maassa on ollut sotien jälkeen. Täysin poikkeuksellinen poliitikko, jolla on kykyä seistä sanojensa takana selkä suorassa paikasta rippumatta, muuta ei kuitenkaan siten, että valta tai ylpeys olisi noussut hänen päähänsä. Hänellä on myös loistava historian ja geopolitiikan tuntemus, sekä kyky rakentaa vaikeissakin paikoissa yhteistyöllä ratkaisuja lähes suurvaltapoliittisellakin tasolla.

Niinistöä huolestuttaa selvästi nykyisen maailmantilanteen kehityskulku ja suurvaltojen ajautuminen entistä selvemmin tietynlaisille törmäys ja jakolinjoille. Tällaisesta kehityksestä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää ja tällaisessa ympäristössä toiminen vaatii todella loistavaa taitoa vaikeiden asioiden kiteyttämisessä. Ei ole mitenkään helppoa saada aina oikeaa viestiä perille joka suuntaan.

 

[Timbit]

Miten minulta on mennyt ohi, että Ruotsilla olisi paremmat turvatakuut kuin Suomella. Itse kun olen siinä käsityksessä, että samanlaiset löytyvät molemmilta.

Ruotsilla taitaa olla Yhdysvaltojen antama turvatakuu. Ja onhan se selvä, että jos örkit lähtisivät Ruotsin kimppuun, niin naapurimaat ei sitä vain katseella seuraisi.

 

[Euro71]

Kiinan kasvava vaikutusvalta Venäjän kaukoidässä ei kuitenkaan kauheasti lämmitä sydämiä Moskovassa.

Ei todellakaan ja oma käsitykseni on se, että se on ollut iso este Venäjän ja Kiinan suhteiden lämpiämisessä.

Tietysti Venäjä on tässä itse polttanut huolella siltojaan länteen, jolloin sen ainoa pelastus voi olla tunnetusti kovia hintoja vaativa Kiina. Enpä tiedä miten mestarilliseksi tätä Putinin touhua voi sanoa...

Jeps, sepä se, Putinin mestaristrategia voi vielä ajaa Putinin istumaan Xin polvelle ja syömään kauniisti kädestä. En usko kiinalaisten henkilökohtaisesti pitävän Putinista niin paljoa, että ehdoin tahdoin haluaisivat tämän yhteistyökumppanikseen, vaan luulen, että se kelpaa, että Moskovassa istuu Kiina-myönteinen johto. Katsotaan, mihin tilanne etenee, en pitäisi mahdottomana, että jos Moskovassa tulee iso valtataistelu, niin Kiina sotkeutuu siihen tukemalla jotain osapuolta.

Jos Kiina ei suoranaisesti rakasta Putinia eikä Venäjää, niin vielä vähemmän Kiinalla on mitään sympatioita länsimaita kohtaan. Sen parempi, mitä enemmän täällä länsilaidallaan aiheuttaa kärsimystä.

 

[Sistis]

Jeps, sepä se, Putinin mestaristrategia voi vielä ajaa Putinin istumaan Xin polvelle ja syömään kauniisti kädestä. En usko kiinalaisten henkilökohtaisesti pitävän Putinista niin paljoa, että ehdoin tahdoin haluaisivat tämän yhteistyökumppanikseen, vaan luulen, että se kelpaa, että Moskovassa istuu Kiina-myönteinen johto. Katsotaan, mihin tilanne etenee, en pitäisi mahdottomana, että jos Moskovassa tulee iso valtataistelu, niin Kiina sotkeutuu siihen tukemalla jotain osapuolta.

Hyvin paljon mahdollista.

Itse veikkaan Kiinan aluksi näyttäneen vihreää valoa Putinille hyökkäyksen aloittamisen suhteen, koska Peking halusi nähdä, kuinka Länsimaat reagoivat. Toisenlainen reaktio olisi saattanut vaikuttaa Pekingissä siltä, että Länsi on heikko ja epäyhtenäinen ja arvostaa talouttaan lopulta enemmän kuin yksittäisten maiden itsemääräämisoikeutta, mikä olisi voinut rohkaista toimimaan toisin Taiwanin kysymyksen ratkaisun suhteen.

Nyt kun tapahtumat menivät toisin, Pekingin intresseissä lienee tukea sen verran Venäjää, että se kykenee jatkamaan tuhoisaa sotaretkeään vielä pitkään, kuitenkin ilman suurempia menestyksen mahdollisuuksia. Taustalla tässä on kaksi asiaa: Venäjä heikkenee tuntuvasti ja luisuu yhä pahemmin Kiinan vasalliksi sekä Länsi heikkenee taloudellisesti, kun se joutuu jatkamaan Ukrainan tukemista. Jälkimmäisen osalta tavoite on tietysti kauppasodan voittamisessa sekä siinä, että köyhtynyt Länsi tuskin haluaisi tukea Taiwania sitten kun sen vapauttamisen aika koittaa, ainakaan samalla laajuudella kuin Ukrainaa nyt.

Jos Kiina ei suoranaisesti rakasta Putinia eikä Venäjää, niin vielä vähemmän Kiinalla on mitään sympatioita länsimaita kohtaan. Sen parempi, mitä enemmän täällä länsilaidallaan aiheuttaa kärsimystä.

Juuri näin. Kiina ajattelee asiassa niin, että jos Länsi ja Venäjä heikkenevät molemmat, se on sille etu. Hieman siis samanlainen ajatusmaailma kuin Risto Rytillä ennen jatkosotaa. Kuuluisa sitaatti Rytin päiväkirjasta:

"Jos Saksan ja Venäjän välillä nyt syntyy sota, voi se olla eduksi koko maailmalle. Saksa on ainoa valtio, joka tätä nykyä pystyy lyömään Venäjän tai ainakin huomattavasti sitä heikentämään, eikä liene maailmalle vahingoksi, vaikka Saksakin siinä leikissä heikkenisi".

 

[rpeez]

Sauli Niinistö on ehdottomasti yksi Suomen merkittävimmistä presidenteistä mitä maassa on ollut sotien jälkeen. Täysin poikkeuksellinen poliitikko, jolla on kykyä seistä sanojensa takana selkä suorassa paikasta rippumatta, muuta ei kuitenkaan siten, että valta tai ylpeys olisi noussut hänen päähänsä. Hänellä on myös loistava historian ja geopolitiikan tuntemus, sekä kyky rakentaa vaikeissakin paikoissa yhteistyöllä ratkaisuja lähes suurvaltapoliittisellakin tasolla.

Niinistöä huolestuttaa selvästi nykyisen maailmantilanteen kehityskulku ja suurvaltojen ajautuminen entistä selvemmin tietynlaisille törmäys ja jakolinjoille. Tällaisesta kehityksestä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää ja tällaisessa ympäristössä toiminen vaatii todella loistavaa taitoa vaikeiden asioiden kiteyttämisessä. Ei ole mitenkään helppoa saada aina oikeaa viestiä perille joka suuntaan.

Sauli on hoitanut hommansa hyvin ei epäilystäkään.

Haluaisin kuitenkin sanoa, että hänen muiden edelle nostaminen ei ole tarpeen, meillä on ollut hyviä presidenttejä ennenkin. Koivisto ja Ahtisaari olisivat todennäköisesti pystyneet samaan, etenkin Koivisto oli hyvin suosittu jos muistan oikein. Ahtisaari oli varsinainen rauhanlähettiläs ympäri maailmaa. (Kekkonenkin oli merkittävä, mutta jääköön tähän ettei ampiaisparvi roihahda lentoon.)

Jäi vain askarruttamaan miksi Sale oli ihmeen myrtsin näköinen eilen, olikohan se vain solidarisuutta ja ystävyyden osoitusta Ruotsia kohtaan?

 

[finnjewel]

Pidän melko todennäköisenä sitä, että Yhdysvallat saa jossain vaiheessa erikoisluvan perustaa Natoa vastaava organisaatio Tyynellemerelle. Naton perussopimus kieltää vastaavanlaisen sitoumuksen tekemisen, mutta oletan, että Yhdysvallat onnistuu tavalla tai toisella taivuttamaan tai kiristämään muut Nato-maat suostumaan siihen, että se tekee vastaavan sopimuksen Australian, Uuden-Seelannin, Japanin ja Etelä-Korean kanssa.

Vuosina 1955-1977 toiminut SEATO (South-East Asia Treaty Organisaation) oli nimeään myöten NATOn kaltainen, mutta omia sotajoukkoja sillä ei ollut; tämän ilmeisesti esti NATOn peruskirja. Tämä ei kuitenkaan estänyt yhteisiä sotaharjoituksia järjestöön kuuluvien maiden kesken.
Järjestö kuihtui Ranskan lopetettua taloudellisen tukensa.

 

[Tadu]

Aiemmassa viestissä mainitsit esimerkkinä isäntämaasopimuksen Natoa kohti viemisessä. Isäntämaasopimuksen valmistelu aloitettiin jo 2010 Halosen toimiessa presidenttinä ja ratifioitiin 2014 Tuomiojan toimiessa ulkoministerinä. Tässä katsannossa on aika lailla virheellinen tulkinta, jos näkee asian noin, kuten olet kirjoittanut.

Eihän se ole salaisuus, että 2012-2015 Niinistö presidenttinä oli ulkopolitiikassa huomattavan läheinen toimija ulkoministeri Tuomiojan kanssa, kun taas suhde pääministereihin Kataiseen ja Stubbiin oli etäinen. Sitten taas seuraavalla kaudella tilanne muuttui päinvastaiseksi eli ulkoministeri Soinin kanssa Niinistöllä oli korkeintaan asialliset välit, kun taas pääministeri Sipilän kanssa oli paljon myös epämuodollista yhteydenpitoa.

Tässä mielessä oudoksun niitä tulkintoja, joiden mukaan Niinistön oma ulkopoliittinen linja olisi ollut koko ajan kokoomuksen peruslinjan mukainen. Näin ei todellakaan ollut, vaan etenkin pressakauden alussa veti hyvin samalla linjalla kuin mitä Halonen ja Tuomioja edustivat.

Olet oikeassa, että Tuomioja oli tuolloin ulkoministeri ja jos valmistelu aloitettiin Halosen aikana, niin nostan käden pystyyn virheen merkiksi. Olen myös osittain samaa mieltä tuosta viimeisestä kappaleesta.

 

[Euro71]

Vuosina 1955-1977 toiminut SEATO (South-East Asia Treaty Organisaation) oli nimeään myöten NATOn kaltainen, mutta omia sotajoukkoja sillä ei ollut; tämän ilmeisesti esti NATOn peruskirja. Tämä ei kuitenkaan estänyt yhteisiä sotaharjoituksia järjestöön kuuluvien maiden kesken.
Järjestö kuihtui Ranskan lopetettua taloudellisen tukensa.

Nyt on ollut AUKUS, johon on houkuteltu mukaan myös Japania. Ranskahan tästä jo ehti älähtääkin sukellusvenekauppojen livettyä sen näpeistä. Lisäys: Niin ja on olemassa myös ANZUS (Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat).

 

[tombraider]

Jäi vain askarruttamaan miksi Sale oli ihmeen myrtsin näköinen eilen, olikohan se vain solidarisuutta ja ystävyyden osoitusta Ruotsia kohtaan?

Joko jäätävä krapula ja morkkis Erdon tarjoilusta ( konjamiinia ja viiksekäs turkkilainen lady) tai sitten hyppää kärrynpyörän kun oikeesti on lappu kassakaapissa. Toki häntä takuulla ottaa pannuun myös Ruotsin kohtalo.

 

[finnjewel]

Sauli piti naamansa mahdollisimman tarkasti peruslukemilla välttääkseen antamasta Ruotsille mielikuvaa liiasta tyytyväisyydestä.
Sisäisesti lienee ollut erittäin huojentunut.

 

[magnum37]

Niinistöltä ihan hyvä tilanneanalyysi; voimme olla rauhallisemmin mielin, mutta Nato-prosessi ei ole vielä valmis eikä Ruotsin oman prosessin pitkittyminen ole myöskään Suomen etu. Suomen on käännettävä Turkin suhteen kaikki mahdolliset kivet edistääkseen myös Ruotsin ratifioinnin edistymistä. Mahdollista toki on, että kun Ruotsi tekee oman osansa PKK:n rahoituskanavien estämiseksi, riittäisi se Turkille ilman mitään konkreettisia henkilöiden luovutuksia. Kevät näyttää suuntaa.

Toinen asia..

En kyllä allekirjoittaisi tässä ketjussa esiintynyttä näkemystä siitä, että Naton avointen ovien politiikan jatkuminen olisi ollut riippuvainen Ukrainan sankarillisesta puolustustaistelusta. Eihän Kiovan kestämisestä ollut mitään varmuutta vielä Niinistön matkustaessa "hattu kourassa" Washingtoniin viime vuoden maaliskuussa. Mitä USA:n olisi ollut oletettavaa tekevän muuta kuin kannustaa Suomea ja Ruotsia Natoon, mikäli Ukraina olisi murtunut. Näen enemmänkin asian niin, että Ukrainan murtuminen olisi johtanut Euroopassa voimapolitiikan merkittävään eskaloitumiseen. Nato olisi lisännyt läsnäoloaan itäisessä Euroopassa merkittävässä määrin. Suomi ja Ruotsi ovat jo pitkään olleet Naton kumppanimaita, ja Suomella on isäntämaasopimus, jonka seurauksena Pohjolassa olisi saatettu joka tapauksessa nähdä USA:n joukkoja kriisin eskaloituessa. USA:n viesti Suomelle ja Ruotsille olisi aivan varmasti ollut jota tapauksessa se, että nyt on aika jättää hakemus. Antoihan Risto E.J. Penttilä myös julkisesti ymmärtää jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, että ei tulisi yllättyä Nato-keskustelun liikkeelle nytkähtämisestä. Sitä on tietysti vaikea arvioida, miten kansan syvät rivit olisivat mahdollisesti uussuomettuneet, jos olisivat joutuneet näkemään Ukrainan romahtavan. Mutta sekään skenaario ei vakuuta. Kansakin ymmärsi jo ennen hyökkäystä, että nyt on aika Natolle.

Ukrainan kestäminen on pikemminkin antanut Yhdysvalloille nyt paremmat mahdollisuudet keskittyä Kiinan ja Tyynenmeren alueen kysymyksiin aivan kuten merkittävä osa republikaaneista on toivonutkin. Ukrainaa voidaan kiittää siitä, ettei uuden rautaesiriipun laskeutumisesta Eurooppaan luultavasti tule yhtä radikaalia muutosta kuin tilanteessa, jossa Ukraina olisi päätynyt kokonaan Venäjän etupiiriin.

 

[Sistis]

Koivisto ja Ahtisaari olisivat todennäköisesti pystyneet samaan, etenkin Koivisto oli hyvin suosittu jos muistan oikein. Ahtisaari oli varsinainen rauhanlähettiläs ympäri maailmaa.

Koivisto oli suosittu yli puoluerajojen. Isäni totesi Koiviston kuoltua, että siinä oli ainoa demari, jota hän on äänestänyt.

Koivistolla oli myös hyvät suhteet niin itään kuin länteen. Muistelen lukekeeni, että Koivisto oli jopa ensimmäisiä valtionpäämiehiä, jolle George Bush sr. soitti tultuaan valituksi presidentiksi. Myös Gorbatšoviin välit olivat hyvät. Baltian maiden itsenäistymisen suhteen vedetty ylivarovainen linja tahrasi jälkimainetta, mutta Koivisto ohjasi hyvin Suomea kohti Eurooppaa heti kun siihen tuli mahdollisuus. Pariisin rauhansopimuksen aserajoituspykälät (ydinaseita lukuun ottamatta) sekä YYA-sopimus irtisanottiin Koiviston johdolla (alla sitaatti Wikipediasta), minkä lisäksi Koivisto edisti EU-jäsenyyden hakemista.

Koivisto irtisanoi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen Suomen aseistautumista koskeneet määräykset sanelemalla tätä koskeneen toteamuksen valtioneuvoston presidentin esittelyssä pöytäkirjaan. Neuvostoliiton loppuvaiheessa syksyllä 1991 Koivisto irtisanoi samalla tavoin YYA-sopimuksen.

Ahtisaaren arvostus presidenttikautensa aikana oli pohjamudissa. Mediakin sortui jopa jälkikäteen ajateltuna melkoisiin kunnianloukkauksiin. Kärjistetysti voisi sanoa, että kun presidentti oli ylipainoinen ja käveli huonosti, tämän oli silloisen käsityksen mukaan oltava samalla hidasälyinen ja jopa tyhmä.

Rauhanlähettiläänä Ahtisaari oli omimmillaan, ja sitä hän oli ollut jo ennen presidenttikauttaan, mutta etenkin sen jälkeen hänestä kuoriutui sellainen. Ja tuona aikakautena hän sai minusta vihdoin myös Suomessa sen arvostuksen osakseen, minkä olisi ansainnut jo aikaa sitten.

Ahtisaari kannatti Suomen NATO-jäsenyyttä jo vuosia sitten, joten varmasti hänkin olisi Suomen NATO:on vienyt tässä tilanteessa. Kuten Koivistokin.

 

[Tadu]

Eihän Kiovan kestämisestä ollut mitään varmuutta vielä Niinistön matkustaessa "hattu kourassa" Washingtoniin viime vuoden maaliskuussa. Mitä USA:n olisi ollut oletettavaa tekevän muuta kuin kannustaa Suomea ja Ruotsia Natoon, mikäli Ukraina olisi murtunut.

Niin. Tuossa tilanteessa Biden sanoikin Niinistölle, että juuri nyt ette voi laittaa hakemusta ettei tilanne eskaloidu. Kun selvisi ettei Kiova ja Ukraina kaadukaan, hakemuksen sai laittaa. Eli en ihan seuraa logiikkaasi, mutta voit toki olla oikeassakin. Mielenkiintoista spekulaatiota.

Lähde: Jokin Niinistön haastatteluista viime aikoina.

 

[magnum37]

Niin. Tuossa tilanteessa Biden sanoikin Niinistölle, että juuri nyt ette voi laittaa hakemusta ettei tilanne eskaloidu. Kun selvisi ettei Kiova ja Ukraina kaadukaan, hakemuksen sai laittaa. Eli en ihan seuraa logiikkaasi, mutta voit toki olla oikeassakin. Mielenkiintoista spekulaatiota.

Lähde: Jokin Niinistön haastatteluista viime aikoina.

Totta kyllä. Tuo taisi osua siihen verrattaen lyhyeen vaiheeseen, kun USA:n hallinnollakaan ei ollut vielä kokonaiskäsitystä tilanteesta ja seuraamuksista. On se voinut olla aluksi Bidenille vähän kiusallistakin, että Suomi antoi alustavasti antaa ymmärtää halunsa käyttää kuuluisan Nato-optionsa samalla, kun Ukrainaa pitäisi auttaa torjumaan Venäjän hyökkäys. Kiovan selviytyminen varmasti auttoi Suomen prosessin nopeaa käynnistämistä, mutta en oikein niele ajatusta, että ovet olisivat menneet kiinni jos Ukrainan puolustus olisi murtunut. Naton olisi USA:n johdolla pitänyt jollain tavalla vastata takaisin. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon olisi ollut yksi sellainen varteenotettava vastareaktio siinäkin tilanteessa. Hyvä näin kuitenkin, että Ukraina on kestänyt ja Suomen Nato-jäsenyys on toteutumassa.

 

[Jymäkkä]

Totta kyllä. Tuo taisi osua siihen verrattaen lyhyeen vaiheeseen, kun USA:n hallinnollakaan ei ollut vielä kokonaiskäsitystä tilanteesta ja seuraamuksista. On se voinut olla aluksi Bidenille vähän kiusallistakin, että Suomi antoi alustavasti antaa ymmärtää halunsa käyttää kuuluisan Nato-optionsa samalla, kun Ukrainaa pitäisi auttaa torjumaan Venäjän hyökkäys. Kiovan selviytyminen varmasti auttoi Suomen prosessin nopeaa käynnistämistä, mutta en oikein niele ajatusta, että ovet olisivat menneet kiinni jos Ukrainan puolustus olisi murtunut. Naton olisi USA:n johdolla pitänyt jollain tavalla vastata takaisin. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon olisi ollut yksi sellainen varteenotettava vastareaktio siinäkin tilanteessa. Hyvä näin kuitenkin, että Ukraina on kestänyt ja Suomen Nato-jäsenyys on toteutumassa.

Hyvää pohdintaa. Nato luultavasti olisi tuossa tilanteessa jakautunut. Baltia, Puola, USA ja varmaan brititkin olisivat ennen pitkää kehitelleet vastausta, mutta sitten taas Ranska, Saksa, Unkari ym. olisivat varmaan mm. "eskalaation" pelossaan vastustaneet laajentumista. Ei varmaan ovi lopullisesti olisi säppiin mennyt, mutta ihan nopeaan jäsenyyteen en millään usko, että tuossa tilanteessa olisi ollut mahdollisuus.

 

[Ramchester]

Ratkaisu löytyi Ruotsin Natoon pääsylle(hymiö): VIKTOR BARTH-KRON: Vi får nog gå med i Finland i stället

 

[Flyingbird]

Ruotsissa rahoitetaan terroristisen toiminnan tukemista ellei peräti terroristista toimintaa Ruotsin ulkopuolella. PKK saa huomattavan summan rahaa Ruotsissa. Säpo ei kerro tarkkaa summaa. Ruotsin oikeistohallitus tutkii nyt lonkeroita, jotka Ruotsista Turkkiin ja muihin maihin johtavat.

Pakko kysyä, että mitä terroristisia toimia PKK on tehnyt viime vuosina? Vai ovatko vain sotilaallinen osapuoli Turkin ja Kurdien välisessä konfliktissa, johon Erdogan on jo vuosia heittänyt bensaa liekkeihin tietäen, että saa kalastettua kansalta ääniä omia tulipaloja sammutellessa.

 

[Cobol]

Pakko kysyä, että mitä terroristisia toimia PKK on tehnyt viime vuosina? Vai ovatko vain sotilaallinen osapuoli Turkin ja Kurdien välisessä konfliktissa, johon Erdogan on jo vuosia heittänyt bensaa liekkeihin tietäen, että saa kalastettua kansalta ääniä omia tulipaloja sammutellessa.

PKK on EU:n terroristilistalla ja on erikseen Ruotsissa terroristilistalla. Ruotsin ex-pääministeri, demarijohtaja Magdalena Andersson totesi Ruotsin kannan PKK:hon olevan kristallinkirkas. Se on listattu EU:ssa terroristijärjestöksi ja se nähdään sellaisena myös Ruotsissa, Andersson totesi. Säpolla on omat tietonsa, joita linkittämäni juttu käsitteli. Rahoitus PKK:lle on erityisesti Anderssonin esittämien näkemysten perusteella sellainen asia, että siihen olisi demarihallituksen tullut puuttua tiukasti jo vuosia sitten.

Kun demariasennekin on se, että kyseessä on terrorijärjestö, lähtökohta lienee järjestön toiminnan kitkeminen silloinkin kun se ei ole aktiivinen terrori-iskuissa ainakaan Ruotsissa. Oikeistohallitushan totesi jo jokunen kuukausi sitten, että Ruotsi ei täytä Turkin vaatimuksia. Ymmärsin, että viittasivat PKK:n rahoitukseen ja poliittisiin toimiin.

 

[Flyingbird]

PKK on EU:n terroristilistalla ja on erikseen Ruotsissa terroristilistalla. Ruotsin ex-pääministeri, demarijohtaja Magdalena Andersson totesi Ruotsin kannan PKK:hon olevan kristallinkirkas. Se on listattu EU:ssa terroristijärjestöksi ja se nähdään sellaisena myös Ruotsissa, Andersson totesi. Säpolla on omat tietonsa, joita linkittämäni juttu käsitteli. Rahoitus PKK:lle on erityisesti Anderssonin esittämien näkemysten perusteella sellainen asia, että siihen olisi demarihallituksen tullut puuttua tiukasti jo vuosia sitten.

Kun demariasennekin on se, että kyseessä on terrorijärjestö, lähtökohta lienee järjestön toiminnan kitkeminen silloinkin kun se ei ole aktiivinen terrori-iskuissa ainakaan Ruotsissa. Oikeistohallitushan totesi jo jokunen kuukausi sitten, että Ruotsi ei täytä Turkin vaatimuksia. Ymmärsin, että viittasivat PKK:n rahoitukseen ja poliittisiin toimiin.

En ota kantaa rahoituksiin ja sen oikeutuksiin. Aikanaanhan PKK teki siviileihin iskuja länsimaissakin. Ruotsi julisti silloin PKK:n terroristijärjestöksi ja Turkin pyynnöstä myös EU:ssa julistettiin. EU:n tuomioistuimessahan on todettu, että PKK ei täytä terroristijärjestön kriteerejä ja se pitäisi poistaa listalta. Saman teki myös Belgian korkein oikeus. Jännää sinänsä, että Yhdysvallatkin on PKK:n kirjannut terroristijärjestöksi, mutta kuitenkin on tehneet yhteistyötä PKK:n kanssa. Kurdijärjestöt olivat todella isossa osassa sodassa ISIStä vastaan.

PKK on itse julistautunut demokraattiseksi ja feministiseksi järjestöksi. Ja nimenomaan ollut enemmän rauhaa sopiva osapuoli viimeisen kymmenen vuoden aikana kuin turkkilaiset. Siviili-iskut tulee lähinnä Erdoganin hallinnosta kurdikyliin. Itse nimeäisin ennemminkin Turkin terrostiseksi valtioksi, mutta ymmärrettävästi näin ei poliittisesti voida tehdä, eikä ääneen puhua.

 

[Cobol]

En ota kantaa rahoituksiin ja sen oikeutuksiin. Aikanaanhan PKK teki siviileihin iskuja länsimaissakin. Ruotsi julisti silloin PKK:n terroristijärjestöksi ja Turkin pyynnöstä myös EU:ssa julistettiin. EU:n tuomioistuimessahan on todettu, että PKK ei täytä terroristijärjestön kriteerejä ja se pitäisi poistaa listalta. Saman teki myös Belgian korkein oikeus. Jännää sinänsä, että Yhdysvallatkin on PKK:n kirjannut terroristijärjestöksi, mutta kuitenkin on tehneet yhteistyötä PKK:n kanssa. Kurdijärjestöt olivat todella isossa osassa sodassa ISIStä vastaan.

PKK on itse julistautunut demokraattiseksi ja feministiseksi järjestöksi. Ja nimenomaan ollut enemmän rauhaa sopiva osapuoli viimeisen kymmenen vuoden aikana kuin turkkilaiset. Siviili-iskut tulee lähinnä Erdoganin hallinnosta kurdikyliin. Itse nimeäisin ennemminkin Turkin terrostiseksi valtioksi, mutta ymmärrettävästi näin ei poliittisesti voida tehdä, eikä ääneen puhua.

En ole eri mieltä kurdien vahvasta panoksesta Isisin kaatamiseksi. Päinvastoin. Minusta heitä olisi tullut tukea aivan eri tavalla sen jälkeen, mitä nyt on nähty. Avasin ainoastaan Säpon ja Ruotsin hallituksen näkemyksiä tilanteesta silloin, kun demarit olivat vähän aikaa sitten vielä pääministeripuolue.

 

[mjr]

Sauli Niinistö on ehdottomasti yksi Suomen merkittävimmistä presidenteistä mitä maassa on ollut sotien jälkeen. Täysin poikkeuksellinen poliitikko, jolla on kykyä seistä sanojensa takana selkä suorassa paikasta rippumatta, muuta ei kuitenkaan siten, että valta tai ylpeys olisi noussut hänen päähänsä.

Siis suurimman osan presidenttikauttaan vietti vältellen mitään reaalista pyrkimystä kääntää mielipiteitä Nato-jäsenyyden puolelle sekä pyrki myös sitkeästi jonkinlaiseen ihmeelliseen kahdenväliseen suhteeseen Putinin kanssa: vierailtiin puolin ja toisin, soiteltiin ja puhuttiin kauniita, myöskin siis Krimin valtauksen jälkeen. Valtiomies Niinistöstä löytyi vasta 24.2.2022, mutta siis todellakin löytyi - ja toisin kuin nyt on tulossa jonkinlaiseksi kansanviisaudeksi niin Suomen hallinto lähti liikkeelle jo ennen mitään mielipidetutkimuksia, jotka osoittivat kansan mielipiteen kääntyneen, about välittömästi kun hyökkäys alkoi.

 

[mjr]

Välillä tulee mieleen näistä keskusteluista, että ehkä sitten joku ideologia ja sisäpolitiikka saa lähes riemuitsemaan siitä, että Ruotsi ei tule samalla ovenavauksella meidän kanssamme. Omalaatuista. Siis meidän täysin kriittinen intressimme on että Ruotsi on samassa puolustusliitossa kanssamme.

 

[Euro71]

Välillä tulee mieleen näistä keskusteluista, että ehkä sitten joku ideologia ja sisäpolitiikka saa lähes riemuitsemaan siitä, että Ruotsi ei tule samalla ovenavauksella meidän kanssamme. Omalaatuista. Siis meidän täysin kriittinen intressimme on että Ruotsi on samassa puolustusliitossa kanssamme.

Ruotsi on jo kertaalleen sanonut Natolle ei, kun Suomi ei ole voinut liittyä mukana. Ruotsin turvallisuuspolitiikkaa ohjaa Suomen turvallisuuspolitiikka - sinne minne Suomi voi mennä, Ruotsi voi mennä. En todellakaan riemuitse millään tavalla sitä, että Suomen ja Ruotsin Nato-polku eroaa, vaan pyydän valtiojohtoa toimimaan tarmokkaammin sen eteen, että Suomi ja Ruotsi ovat jälleen liittolaisia keskenään.

 

[Jymäkkä]

Siis suurimman osan presidenttikauttaan vietti vältellen mitään reaalista pyrkimystä kääntää mielipiteitä Nato-jäsenyyden puolelle sekä pyrki myös sitkeästi jonkinlaiseen ihmeelliseen kahdenväliseen suhteeseen Putinin kanssa: vierailtiin puolin ja toisin, soiteltiin ja puhuttiin kauniita, myöskin siis Krimin valtauksen jälkeen. Valtiomies Niinistöstä löytyi vasta 24.2.2022, mutta siis todellakin löytyi - ja toisin kuin nyt on tulossa jonkinlaiseksi kansanviisaudeksi niin Suomen hallinto lähti liikkeelle jo ennen mitään mielipidetutkimuksia, jotka osoittivat kansan mielipiteen kääntyneen, about välittömästi kun hyökkäys alkoi.

Nimenomaan näin. Hallinto vain odotti, että pollit kääntyy, että pystytään toimimaan. Ja kyllähän median kautta hallinto myös viestitti, että jos kansan tuki tulee esiin, niin ollaan valmiita toimimaan

Niinistöstä tasan samaa mieltä. Katsoi option riittävän ainakin toistaiseksi, ja rakasti Putin-kuiskaajan mantteliaan. Toki heräsi todellisuuteen kun pitikin, ei tuossa mitään vahinkoa käynyt, ja politiikka toimi tuohon asti vähintään kohtuullisesti. Luulen, että iso asia Niinistölle oli, kun ymmärsi Putinin valehdelleen hänelle röyhkeästi vuosien ajan.

 

[tosiasia]

Siis suurimman osan presidenttikauttaan vietti vältellen mitään reaalista pyrkimystä kääntää mielipiteitä Nato-jäsenyyden puolelle sekä pyrki myös sitkeästi jonkinlaiseen ihmeelliseen kahdenväliseen suhteeseen Putinin kanssa: vierailtiin puolin ja toisin, soiteltiin ja puhuttiin kauniita, myöskin siis Krimin valtauksen jälkeen. Valtiomies Niinistöstä löytyi vasta 24.2.2022, mutta siis todellakin löytyi - ja toisin kuin nyt on tulossa jonkinlaiseksi kansanviisaudeksi niin Suomen hallinto lähti liikkeelle jo ennen mitään mielipidetutkimuksia, jotka osoittivat kansan mielipiteen kääntyneen, about välittömästi kun hyökkäys alkoi.

Niinistö toimi mielestäni hyvinkin johdonmukaisesti myös presidentti kautensa alussa. jos miettii mitä hän sitä ennen oli tehnyt ja mikä oli Suomen laaja ulkopoliittinenlinja, kansan mielipide, sekä muun lännen suhde Venäjään. Edesmennyt jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth on todennut joskus: "Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuuttaan varten". Niinistö jos kuka tuntee Suomen nykyisen tilanteen kehityskulun suhteessa Venäjään jo Neuvostoliiton ajoista asti. Hän on ollut kansanedustajana näkemässä Neuvostoliiton romahduksen ja sen jälkeisen Venäjän demokratian alkutaipaleen. Hän on myös ollut enemmän tai vähemmän merkittävässä roolissa Suomen EU jäsenyyden ja Euroopan turvallisuuden rakentamisessa (ETYK/ETYJ). Tekisi mieli myös sanoa, että hänellä on ollut myös roolia Baltian NATO taipaleen aukeamisessa.

Venäjän suhteen Niinistö on ollut myös hyvin johdonmukainen ja rakentava jo ennen Putinin "erikoisoperaation" alkamista ja sama linja oli laajasti vallalla länsimaissa. Venäjän huolia kuunneltiin ja monin tavoin koitettiin rakentaa parempaa yhteistyötä ja tulevaisuutta. Vielä jopa Krimin valtauksen jälkeen oli vahva yritys tilanteen kääntämiksesi rauhanomaisen ratkaisun suuntaan. Putin kuitenkin lopulta hylkäsi kaiken ja rikkoi useat rauhaa turvaavat kansainväliset sopimukset. Tämä romutti lopullisesti keskinäisen luottamuksen rakentamisen mahdollisuudet, sekä käänsi kansalaisten mielipiteitä Venäjän ja NATO:n suhteen (monien muidenkin kuin suomalaisten osalta). Helppo kuitenkin sanoa näin jälkiviisaana, että tiettyyn sinisilmäisyyteen on Putinin suhteen selvästi sorruttu, mutta toisaalta hyvään ja rauhanomaiseen kehitykseen on haluttu antaa loppuun asti mahdollisuudet. Putin valitsi venäläisille toisen karmean tien, jonka seurauksena hirveä määrä ihmisiä on kuollut ja miljoonat ovat joutuneet sodan tieltä pakenemaan.

Olisiko Suomella ollut ennen Putinin erikoisoperaatiota jotenkin realistinen mahdollisuus lunastaa NATO optio? En oikein ymmärrä miten tässä olisi voitu toimia toisin ilman laajempaa tukea, mutta ehkä laajempaa keskustelua olisi NATO:sta voitu tosiaan käydä? Todellisuudessa kuitenkin Putin oli se suurin NATO jäsenyyden mannekiini ja tämän myös Niinistökin on todennut. Muistaakseni jossain myös esitettiin kysymyksiä koko NATO:n olemassaolon tarpeellisuudesta, mutta Putin omilla toimillaan on aika pitkälle hiljentänyt viimeistään nyt nämäkin puheet. Niinistö on joutunut toimimaan myös Suomen presidenttinä poikkeuksellisen vaikeassa paikassa ja on mielestäni onnistunut siinä lähes niin hyvin kuin on ollut mahdollista. Ei tässä ole tarkoitus mitään muilta Suomen presidenteiltä pois ottaa, mutta nykyiset ulkopoliittiset toimet ovat koko kansakunnan kohtaloa heiluttelevia (vastaavia kohtalon kysymyksiä ratkottiin isommin viimeksi sotimalla). Niinistö on joutunut olemaan näiden päätösten keskipisteessä ja ainakin omasta näkökulmasta hänen toimintaansa voi pitää erittäin onnistuneena.