Huomenta jatkiksen Nato-raati!
Tätä viikkoa on odotettu, tällä viikolla rytisee ja Suomen Nato-juna nytkähtää uudestaan liikkeelle monen kuukauden tauon jälkeen.
Uskotaan miesten sanoihin, eli tänään olisi vuorossa Unkarin parlamentin ratifiointi. Sitten voidaan todeta, että yhtä vaille valmista. Voisiko Turkki saada oman systeeminsä maaliin jo tämän viikon aikana? Muistan nähneeni päivämäärän 29.3. jossain. Samoin, että huhtikuun alussa, tai että ennen pressan vaaleja. Tahtoo kuitenkin uskoa, että hoitavat asian nyt nopsaan alta pois, niin päästään viimeistelemään tämä vuoden kestänyt näytelmä.
Lähellä siis ollaan, että ne Nato-kuohuvat saa virallisesti kaivaa esiin. Suomi liittyy sellaiseen remmiin johon se kuuluu, jossa sillä on paikka, johon se tuo oman osaamisensa.
Mun ukki oli Jatkosodan veteraani. Kotkan poika taisteli Neuvostoliittoa vastaan nuoruusvuosiensa kotikulmien horisontissa näkyvällä Suursaarella. Oli elämänsä loppuun asti ihan vitun katkera siitä mitä menetti neukuille. Kaipasi saarelle aina takaisin ja olisi halunut nähdä pelipaikat vielä vanhoillapäivillään. Ei antanut mitään anteeksi naapurille sen teoista, pitipä haulikkoakin vaatekaapissaan kaiken varalta valmiina ja olisi pamautellut rypsyjä omalle rintamiestontilleen Itä-Helsingissä jos olisivat vielä tänne höökineet. Hieno mies ja hyvän kasvatuksen antoi.
Naton täysjäsenyyden myötä meiltä ei enää Suomenlahden saaria riistetä, eikä mitään muutakaan.