Keskustelu tuntuu ajautuvan vähän väärään suuntaan. Tyhmä kansa, tyhmät päättäjät, tyhmä demokratia. Kaikenlaisia mielipiteitä kansan riveistä varmasti löytyy, mutta se kuuluu demokratiaan, eikä tässä missään diktatuurissa eletä onneksi. Luultavasti myös kansan kaikkein vähälahjaisin osuus käyttää suhteellisesti vähiten äänioikeuttaan.
Presidentti Niinistön päätösten taustalla on kuitenkin ollut todella vankka asioiden tuntemus, eikä kyse ole mistään hetken mielijohteista. NATO jäsenyyden hakeminen ei ole koskaan ollut Suomelle mikään helppo päätös ja siihen on ihan realistiset syyt, eikä kyse näin omasta mielestä edes mistään suomettumisesta. Nyt Ukrainasta tilanteesta voimme myös havainnoida monta asiaa, mitkä olisivat voineet koskea myös Suomea. Ukraina tavoitteli aktiivisesti NATO:n jäsenyyttä jo ennen Krimin miehitystä. Taustalla oli myös jonkinlaiset turvatakuut Budapestin sopimuksen myötä, minkä varaan laskettiin luultavasti paljon. No, Krimin miehitys tapahtui nopeasti ja oikeastaan USA:lle ja Englannille jäi aika huonoja vaihtoehtoja toimia mistä lienee johtui turvatakuiden tulkinnan muutos. Krim on myös suhteessa Ukrainan pinta-alaan pienehkö alue, mikä osaltaan saattoi vaikuttaa tilanteeseen. Tämä avasi kuitenkin Putinille sen isomman oven järjettömille sotilaallisille toimille Ukrainan suhteen.
Miten Ukrainan tilanne sitten vertautuu Suomeen ja NATO:n jäsenyyden hakemiseen? Meilläkin on monen tulkinnan mukaan olemassa jo turvatakuut ainakin EU:n kautta, mutta näiden suhteen ei ole kyse kuitenkaan sotilasliiton tasosta. EU:n sotilaallisten toimien suhteen on ollut olemassa monia kysymysmerkkejä, mitä nyt Ukrainan tilanteessakin olemme saaneet myös havainnoida. Se iso kysymys kuuluu, miten Venäjä olisi reagoinut, jos Suomi olisi jättänyt NATO hakemuksen sisälle ennen Putinin erikoisoperaatiota (lähialueilla olisi ollut kuitenkin merkittäviä sotilaallisia voimia käytettävissä)? Mielestäni Ukrainan kokemusten perusteella voisi näin jälkiviisaana olettaa, että Putinin Venäjä olisi omannut myös huomattavan korkean uhan sotilaalliseen operaatioon Suomenkin suhteen. Suomi on kuitenkin merkittävästi Ukrainaa pienempi maa. Modernia sotilaskalusto olisi kuitenkin mahdollisen konfliktin lähtötilanteessa paremmin, mutta samoin kuin Ukraina joutuisimme tosipaikassa turvaamaan paljon ulkopuoliseen apuun, josta ei voi koskaan olla täysin varma. Pienemmän maan riskit ovat myös aina suurempia kun vastus on suhteellisesti kovempi. NATO prosessi on osoittanut myös hitautensa ja olisimme voineet ajautua samaan limboon mihin Ukraina joutui Krimin miehityksen myötä. Eli jäsenyyttä ei olisi voitu hyväksyä sotatilassa olevan maan suhteen ja tila olisi voinut jatkua ja kehittyä varsin kauheaksi.
Eli ainakin omasta mielestä NATO option käyttäminen ennen Putinin erikoisoperaatiota olisi ollut merkittävä riski Suomen turvallisuudelle, eikä sen maalin saaminen olisi ollut mitenkään varmaa tai helppoa. Historiaa taaksepäin katsoessa ehkä ainoa kohta missä olisi voitu lunastaa jäsenyys aiemmin oli siinä Baltian NATO neuvottelujen aikoihin. Silloinkaan tilanne ei kuitenkaan ollut helppo ja mm. USA oletti Suomen antavan turvatakuut Baltialle. USA oli tuolloin kaikkea muuta kuin halukas sitoutumaan Baltian puolustamiseen. Tilanteen ratkaisu oikeastaan pakotti Suomen jäämään NATO:n ulkopuolelle, mutta siltä pohjalta Baltian NATO jäsenyys toteutui USA:n turvatakuilla ja Itämeren turvallisuustilanne parani.