Ihan vaan yleisesti mietin viime päivien tapahtumia, en nyt lainaa ketään erityisesti.
Erdoganin riemastuminen Ruotsissa tapahtuneista mielenilmauksista vaikuttaa minusta teatterilta. Erdogan ja hänen hallinnassaan oleva Turkin media paisuttaa asiaa mielipuolisiin mittasuhteisiin. Missä tahansa maassa on aina omat radikaalinsa. Jos nuo mielenilmaukset olisivatkin isoja tai jos hallinto niitä tukisi, tilanne olisi erilainen.
En edelleenkään usko, että Erdogan on Putinin kätyri, mutta edelleen uskon, että Erdogan on populisti, joka janoaa valtaa. Jos se onnistuu Venäjän avulla, niin hän sen käyttää.
Sitten Suomeen ja turvatakuisiin. Kuten keväällä, edelleen olen sitä mieltä, että niistä jauhetaan ihan liikaa.
Haaste: Koettakaas ihan oikeasti miettiä Venäjälle toteutuskelpoinen skenaario, jossa se voisi lähteä sotaretkelle EU-maahan ilman, että se paisuisi suht nopeasti lännen ja Venäjän väliseksi sodaksi?
Sellaiset skenaariot vaativat tosi paljon josseja ja spekulaatioita, kuinka pelata muut EU-maat ulos suojaamasta yhtä jäsenvaltiota. Niin riitainen EU ei ole, että niin kävisi - ja yksi Putinin virhearvioista olikin se, että hän odotti EU:n reagoivan hyökkäykseen Ukrainaan passiivis-aggressiivisella sormen heristämisellä.
Jo pelkästään Ukrainan sota näyttää sen, että panssareiden vyöryttäminen EU-alueelle aiheuttaisi varmasti vastareaktion. Jos Venäjä aikoisi tehdä minkäänlaista merkittävämpää offensiivia Suomea vastaan, jo pelkästään joukkojen kasaaminen veisi vuoden. Kuinka oletettavaa on se, että Suomi, EU tai Nato katsoisi sellaista sivusta?
Viime keväänä täällä esitettiin paljon erilaisia kauhuskenaarioita Venäjän nopeasta iskusta joko Pohjois-Suomessa tai sitten Ahvenanmaalle. Yksikään niistä skenaarioista ei minun mielestäni ollut sellainen, että (1) nopealla offensiivilla olisi saatu mitään merkittävää aikaan, tai (2) että merkittävän voiman kasaaminen ja kuljettaminen tapahtuisi helposti ja nopeasti, ilman, että siihen ehdittäisiin reagoida. Keväällä tästä taitettiin sanallista peistä paljon, ja minusta edelleen esimerkiksi Venäjän yritys miehittää Ahvenanmaa Kaliningradista käsin karahtaisi nopeasti kiville. Pienillä joukoilla ei saisi mitään merkittävää aikaan, isojen joukkojen siirtämisessä homma päättyisi turhan helposti siihen, että Itämeren pohjassa olisi lisää hylkyjä.
Niin kauan kun Suomi ja Ruotsi molemmat ovat vapaita tekemään keskinäisiä puolustussopimuksia - eli joko molemmat ovat Naton ulkopuolella tai molemmat Natossa - niin offensiivilla jompaa kumpaa vastaan Venäjä ottaisi ison riskin menettää koko Itämeren laivastonsa, _VAIKKA_ vastassa olisi vain Suomi ja Ruotsi. Molemmat maat operoivat jo valmiiksi länsimaista kalustoa ja olisi perin ihmeellistä, jos ne eivät saisi täydennyksiä asejärjestelmiinsä. Molemmilla on pitkän kantaman ohjuksia, ilmatorjuntaa, hävittäjiä, tankkeja, tykistöä.
Ei - ei Venäjä nyt ala haastamaan riitaa Suomen ja Ruotsin kanssa. Jos sillä jotain intressejä on, niin se on riidan, epäsovun ja hajaannuksen aiheuttaminen lännessä, niin EU:ssa kuin Natossa. Suoran sotilaallisen offensiivin todennäköisyys on pieni, ja vaikka sellainen kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti tapahtuisi, niin todennäköisyys sille, että Venäjä ottaisi siinä pahasti kuokkaansa on iso.
/img-s3.ilcdn.fi/bf8ee723772c9174be63e9d6e0e0ee50c4b1ffbbfda27e9ac1f22c3f242e32b1.jpg)
