Minusta Suomi on hoitanut tätä juuri fiksusti. Nöyrästi, muttei nöyristellen. Ja tarpeen vaatiessa ollaan myös oltu selkeästi kovia ja ilmoitettu, että olemme tehneet sen, mitä yhdessä sovittiin.
Juuri oikea tapa. Nöyryyttä on se, että tunnustetaan tosiasiat, eli seuraavat:
1. Olemme pieni maa, joka tarvitsee suuremman liiton suojaa.
2. Jäsenyytemme tuossa liitossa riippuu nyt yhdestä maasta, jonka johtaja on itsevaltainen diktaattori, joka ei oikein tunnu pitävän Suomesta ja vielä vähemmän Ruotsista.
3. Tuon diktaattorin kanssa on nyt kuitenkin kokeiltava neuvotella ja löytää kompromissi. Ei kuitenkaan nöyristellä, vaan pidetään tiukka linja siitä, että meilläkin on arvomme ja lakimme, eikä niistä voida poiketa.
4. Kaiken maailman ylimääräinen vittuilu ei vie noita aiempia pykäliä eteenpäin.