Lähes kaikki tähän ketjuun kirjoittavat ovat kyllä melko kassalla. Kuntauudistuksessa ei ole kyse siitä, miten nykyiset metsälapset koulutetaan halvimmalla. Uudistuksessa on kyse Tarinankertojan esiinnostamasta yhteiskunnan muokkaamisesta. Kuntapäättäjät ja asukkaat optimoivat kunnan omaa taloutta ja olojaan alle viiden vuoden tähtäimellä, joten todelliset uudistukset sieltä käsin ovat mahdottomia. Kuvaavaa oli kunnanjohtajan kommentti, että yhdistymisten negatiiviset puolet ovat tiedossa, jos valtionosuudet jäävät sen takia saamatta.
On ihan saatanan samantekevää ihmetellä käppyröitä nykyisen rakenteen alle olevista optimaalisesta kuntakoosta, pohtia kahden kunnan liitoksia tai kunnajohtajan palkasta koituvia säästöjä. Yhteiskunnan tulee optimoida koko julkisen sektorin taloutta ja palvelutuotantoa. Tässä uudistuksessa säästöjä ei varmasti synny viidessä vuodessa, vaan niitä alkaa kertyä kymmenen vuoden jälkeen. Jos Suomessa asuu 40% metsässä ja Ruotsissa 20%, niin aivan varmasti yhteiskunnan hyvinvoinnissa hävitään, koska palveluiden tuottaminen maksaa liikaa ja niitä joudutaan pakon edessä karsimaan.
Voi olla, että ajattelen liian kapea-alaisesti, mutta näkisin, että lähidemokratialla voidaan pyyhkiä persettä näiden isojen kysymysten kohdalla. En vaan käsitä, miten kunnanvaltuustossa olisi kompetenssiä päättää koulutuksen ja sairaanhoidon optimaalisesta järjestämisestä. Lisäksi pitää vielä taistella elinkeinopolitiikalla naapurikunnan kanssa, kumpi saa rakentaa peltihallin omalle puolelleen. Kansa äänestää eduskunnan, joka antaa budjetit toimialoille, joissa ammatti-ihmiset päättää organisoinnista ja rahojen käytöstä. Mitä lisäarvoa antaa kunnanvaltuustojen puheenjohtajat tai sairaanhoitajat puolustamassa omaa lyhyempää työmatkaansa.
70 kuntaa kuulosta järkyttävän isolta määrältä. Parempi aluejako olisi joku Soininvaara-tyyppinen työssäkäynti seutukunta, joita voisi olla 15-20. Tällöin maaseutu tyhjenisi suurimmalta osin vähitellen ja rakenne tiivistyisi. Näin kaikkien ei ehkä olisi pakko muuttaa Helsinkiin asti ja elinvoimaisten seutukuntien ympärille saataisiin edes kohtuullinen julkinen liikenne. Jyväjemmarit asuisivat toki peltojensa keskellä, mutta he matkustaisivat koulutaksin kyydissä parikymmentä kilsaa enemmän. Jos ei kiinnosta, niin ammatinvalintakysymyksiähän nämä. Tällöin seutukuntien rajat olisivat Lappia lukuunottamatta 100km seutukuntien keskustoista moottoriliikennetien keskellä, eikä syntyisi kaavoitus- tai elinkeinokiistoja. Kaupunkien välillä tiestöön voitaisiin panostaa hieman enemmän ja muut voisivat taantua hieman. Jos joku haluaa asua Angelissa, niin saa asua, mutta sitten synnyttää saunaan tai matkustaa 500km.
Sairaanhoito tulisi laittaa yhteen laitokseen Suomessa, joka organisoisi itsensä, miten parhammaiksi näkee. Voisi yhdistää tai jakaa seutukuntia. Miettisivät, mitä toimintoja hoidetaan missäkin ja missä erikoistutaan. Esim. itse kävisin mielelläni lonkkaleikkauksessa lääkärillä, joka tekee niitä pari sataa vuodessa "rutiininomaisesti liukuhihnalla". Samoin koululaitos yhteen virastoon hoitamaan hommat kuten parhaaksi näkevät. Läänit ja maakunnat museoon. Kuntien nimet ja valtuustot voisi jäädä lähidemokroimaan, mitä kenttiä jäädytetään ja mitä kirjoja kirjastoon hankitaan.
Pakko nostaa hattua hallitukselle, joka tekee muutakin kuin miettii verotettaisiinko suurituloisia 3 promillea lisää vai jäädytetäänkö eläkkeet kahdeksi vuodeksi. Kun Keskusta on hetken poissa edestä, niin pakko näitä on nyt puskea, vaikka näkyy varmasti seuraavissa vaaleissa, kuten tästäkin ketjusta ilmenee.