Tämä on tuon tutkimuksen tiivistelmästä: "Tulokset viittaavat siihen, että nykyisen koulujärjestelmän arviointikäytäntöä, jossa oppilaan oppimisprosessi ja tuntiaktiivisuus ovat keskeisessä asemassa, olisi suositeltavaa arvioida uudelleen temperamenttitietoisen pedagogiikan valossa."
Tämä suuntaus on juuri se, minkä takia pojat saavat heikompia todistusarvosanoja kuin tytöt, vaikka koetulokset olisivat samanlaisia. Meille opettajille on vuosikausia painotettu, että arviointia ei saa tehdä pelkästään kokeiden perusteella, vaan oppilaalla pitää olla mahdollisuus osoittaa osaamistaan monipuolisesti. Esimerkiksi minun aineissani fysiikassa ja kemiassa kurssikokeiden osuus lopullisesta arvosanasta on nykyään alle puolet.
Kun tehdään esimerkiksi esityksiä tai kirjoitelmia tunneilla, tytöt tekevät keskimäärin huomattavasti parempia. Jos tehdään jokin kokeellinen tutkimus ja siihen liittyvä työselostus, tyttöjen työskentely on huolellisempaa ja työselostukset ovat perusteellisempia. Pojilla ei tahdo oikein keskittyminen riittää mihinkään, mikä kestää kahta minuuttia kauempaa.
Sitten taas kun oli tuo "hyvien perheiden" poikien hyvä pärjääminen. Eiköhän siellä kotona pakoteta tekemään. Jos lapsi laiminlyö koulussa tehtävät, kotona laitetaan ne opettajalta tulleen palautteen jälkeen tekemään. Jos koti suhtautuu kouluun välinpitämättömästi, tehtävät jäävät pojilta helposti tekemättä sekä kotona että koulussa.