Ja viimeinen sammuttaa valot.Pitkälle samaa mieltä itsekin vuosia ulkomailla duunia tehneenä. Käytännössä pitäisi itse pyrkiä aina puhumaan suomea ulkomaalaisten kanssa. En itsekään aina jaksa, mutta jospa koittaisin vastedes kiinnittää asiaan huomiota. Voisi myös kampanjoida tai muuten vaikuttaa käsitykseen Suomesta vaikeana kielenä. Siinä sen oppii kuin jonkun toisenkin kielen.
Voisi myös tarkentaa kielilain valvontaa ja tarvittaessa myös tiukentaa sitä. Eduskunnan oikeusasiamies ojensi vastikään jotakin kuntaa (oliko Tampere) englannin kielistä kylteistä. Viranomaisten pitäisi palvella vain kansalliskielillä pienin poikkeuksin. Esim. Maahanmuuttovirasto voi palvella ensimmäinen luvan hakijaa englanniksi, tai traficom voi palvella laivanvarustajia. Mutta esim. Kelan tai Helsingin käytännöt palvella melkein kielellä kuin kielellä nimenomaan heittävät kapuloita kotiutumisen rattaisiin. Nämä haitalliset käytännöt voisi lailla kieltää.
Tarkoitus ei ole kiusata ketään, vaan edistää kielen oppimista. (Näin toimivat kaikki muutkin maat). Toki tähän tarkoitukseen voisi osoittaa valtiolta tukea, mutta vastuuhan on tulijalla. Jos joku työnantaja haluaisi (varmasti haluaisi) edistää kielitaitoa, niin tästä hyvästä voisi saada vähentää opetus/vastaavat kulut verotuksessa.
Itse olisin valmis poistamaan pakkoruotsin ja lisäämään sen tilalle muiden kielten opetusta. Ruotsin kieli on mielestäni turha historiallinen jäänne. Kielitilannetta selkeyttäisi suuresti, jos meillä olisi virallisena kielenä vain Suomi. Lisäksi voidaan turvata palvelujen saaminen ruotsiksi ja saamen kielellä. Näin olisi porkkanaa oppia maan kieltä.
Jos tarkoitus oli löytää tulevaisuuden tekijöitä ulkomailta Suomeen riittävän suurin määrin niin epäilen ylläolevien keinojen toimimista.
Sitä en kiellä etteikö ylläolevat toimenpiteet vahvista kulttuurimme syvintä status quota (edit. ja auta jo täällä olevien suomen oppimista), ja jopa vie sitä vanhojen hyvien aikojen suuntaan.