Sinänsä ihan ansiokas kolumni, vaikka mitään uutta ei kirjoitus mielestäni tuokaan ilmi.
Valkokaulusammattien ja akateemisen tutkimuksen englanninkielistyminen on globaali ilmiö ja oli asiasta mitä mieltä hyvänsä, lumipalloa taitaa olla vaikea hidastaakaan. Mitä tulee duunariammattien kielitaitovaatimuksiin, englanninkieliset maat tulevatkin hyötymään yhtä lailla kun sen valmiiksi jo englantia osaavan ei toden totta tarvitse opetella aikuisena uutta kieltä työskennelläkseen hoivakodissa, palvelualalla tai tehtaassa.
Saarikiven kirjoituksen sisäistettyäni ja aiheeseen liittyvää keskustelua muutenkin pohtineena, mieleeni tuli Junnu Vainion sanat "aika entinen ei koskaan enää palaa". Vaikka globalisaatio, mikä siis on jatkuva prosessi monia arveluttaakin, ei paluuta
vaikka sinne 1980-1990-lukujen Suomeen enää ole. Mielestäni täysjarrutuksen sijaan meidän tuleekin ottaa kehityksestä kaikki hyöty irti, mikäli haluamme pysyä maailman kehittyneimpien, vauraimpien ja hyvinvoivimpien yhteiskuntien joukossa.
-Tällä hetkellä menestys vaatii työntekijöitä. Ilman maahanmuuttoa jää yhä useampi koodi koodaamatta, pizza leipomatta, leikkaus leikkaamatta, bussivuoro ajamatta jne. Ilman maahanmuuttoa, edessämme on näivettymisen kierre.