Suomalaisen maahanmuuttokeskustelun olennainen piirre on se, että suvaitsevalla puolella humanitäärisen maahanmuuton ongelmat pyritään visusti piilottamaan, ja työperäisen maahanmuuton tärkeyttä korostetaan.
Kriittisellä puolella humanitäärisen maahanmuuton ongelmat nostetaan näkyvästi esille, mutta työperäisen maahanmuuton edut otetaan vastaan vaieten.
Muuten olen sitä mieltä, että kuka tahansa vieraaseen maahan muuttaakin, hänen täytyy ITSE haluta kotoutua. Oma kulttuuri on mahdollista säilyttää siitä huolimatta, että haluaa kotoutua, sopeutua. Tämän voi tehdä ilman, että joutuu jatkuvasti törmäyskurssille uuden asuinmaansa kulttuurin kanssa.