No oli laskevalla käyrällä, mutta viime vuonna oli kaikkien aikojen ennätys. Mitä se oli, melkein 50 000 tuli tilapäisellä tai muulla suojelulla Suomeen.
Jossainhan haaveiltiin, että pitää saada 50 000 ulkomaalaista vuodessa. Kymmenessä vuodessa puoli miljoonaa ja sitä rataa. Kyllä tässä pitäisi joku realismi ehkä säilyttää. Ei Suomi ole vuosisadan päästä Suomi, jos haluttu vauhti toteutuisi. Mutta tuskinpa tuollainen vauhti toteutuu. Maahanmuuton pitää olla hyvin valikoivaa, ja kotouttamisen ongelmat pitää ratkaista ennen kuin edes haaveillaan isommista määristä. Seuraava hallitus joutuu tekemään tiukkoja linjauksia, on se mikä tahansa, jotta maahan saadaan vain haluttua sopeutuvaa ja kotiutuvaa väkeä.
Jätin tietoisesti Ukrainan sodan tuoman pakolaiskriisin mainitsematta, koska oletettavimmin sen poikkeuksellisuus on kaikkien tiedossa. Muutenhan oleskelulupia kansainvälisen suojelun perusteella myönnettiin viime vuonna alle 3000, mikä on mielestäni lähes 5,6 miljoonan maassa vähän.
Tähän "Suomi ei ole enää Suomi"-keskusteluun en mielelläni ryhtyisi, mutta vastataan kuitenkin. Maahanmuutto on toden totta syytä pyrkiä mitoittamaan vastaanottavan maan kokoon ja resursseihin integroida iso joukko osaksi yhteiskuntaa. Suomalaisuus ei kuitenkaan määrity geenien tai sukujuurten perusteella ja oma visioni Suomesta on tietyllä tapaa samanlainen, kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, missä väestö on taustoiltaan hyvin heterogeeninen, mutta tästä huolimatta he muodostavat yhden kansakunnan.
Mielestäni 50 000:n vuosittainen nettomaahanmuutto on vielä hyvin rajoissa, ettei ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien osuus nouse yhteiskunnan koheesion kannalta liian suureksi. Toki poikkeuksellisten tilanteiden, kuten Ukrainan sodan kannalta myös suurempaan tulijoiden määrään on hyvä olla valmius. Näin yleisesti olen ollut iloinen, että ukrainalaisten myönteiseen vastaanottoon on ollut laaja konsensus.