Asiaa lienee pohdittu ajatushautomoissa, hallitusten asettamissa työryhmissä ja ties missä muissa ympäristöissä fiksujen ihmisten toimesta, mutta länsimaalaiseen yhteiskuntamalliin istuvaa ratkaisua ei ole toistaiseksi löydetty. Perhepolitiikkaa on mahdollista kehittää huomattavasti, lapsiperheille voi antaa suoria avustuksia lasten hankkimisesta (Ymmärrän kyseessä olevan erittäin arka keskustelunaihe.) jne. mutta mikäli yhä harvempi haluaa hankkia sen pari kolme lasta, niin asia sitten on näin.
Se mitä tulevina vuosikymmeninä tulee tapahtumaan, ei luonnollisesti ole helppo kysymys ratkaistavaksi. Sanoisin väistämätöntä olevan kuitenkin nykyisen globaalin väestöräjähdyksen edelleen jatkuessa, kehittyneiden maiden tulevan pysymään maahanmuutolla kasvukäyrällä halutessaan vielä pitkän ajan, huomioiden jo esimerkiksi Afrikan väestönkasvu. Esimerkiksi vuonna 2050, Nigerian väkiluvun ennakoidaan olevan 377 miljoonaa. Riittääkö kaikille heille työtä ja toimeentuloa kotimaassaan?
Vaikka itse seuraankin parhaani mukaan globaalia uutisvirtaa ja megatrendejä parhaani mukaan, olen kuitenkin huomannut kykeneväni ymmärtämään (ja pienessä mittakaavassa myös vaikuttamaan, kuten kaikki halukkaat) tilannetta parhaiten keskittymällä ennen kaikkea kotimaani tilanteeseen. Ruotsissa, Saksassa, Japanissa ja Brasiliassa lienevät paikalliset "Ann Arborit" yhtä lailla huolissaan maansa väestökehityksestä ja sen vaikutuksista talouteen ja yhteiskunnan kestokykyyn.
Se mistä olen Suomen kohdalla ennen kaikkea huolissani, on kuten sanottua, poikkeuksellisen jyrkästi pudonnut syntyvyys ja hyvin pitkälti edelleen vasta "lähtökuopissaan" oleva maahanmuuttokeskustelu. Halutessaan Suomi olisi voinut ottaa avoimemman linjan jo pitkän aikaa sitten, mutta tälle ei ole ollut riittävästi tahtotilaa.
Mitä meidän siis pitäisi tehdä? Vahva valtiontalous ja valoisat tulevaisuudennäkymät luovat toivoa jokaiselle meistä. Paraneva taloustilanne luo työpaikkoja, generoiden liikevaihtoa ja BKT:tä, mikä säteilee kaikkialle yhteiskuntaan. -Syntyy positiivinen lumipallokierre. Maahanmuuttopolitiikka astuu tässä vaiheessa kuvaan, että haluammeko, että uusia (ja toki "jo olemassa olevia") työpaikkoja täyttävät jo nyt maassa asuvien lisäksi myös ulkomailta tulevat. Tässä tulee esiin perustavanlaatuinen ero esimerkiksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä. Itse liberaalin maahanmuuttopolitiikan kannattajana, sillä onko työntekijä perhetaustaltaan mistä päin maailmaa hyvänsä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Huomioiden pienet ikäluokkamme ja koko ajan ikääntyvän väestömme, tämän toivoisi olevan itsestäänselvä asia kaikille, mutta niin vain olemme hiljan saaneet kuulla jopa termin "väestönvaihto" osana julkista keskustelua.
Globalisaation myötä lisääntynyt muuttoliike on tosiasia ja aikamme megatrendi. Ihmiset liikkuvat. Erittäin merkittävän asiasta tekee se, että Suomella on hyvin pitkälti avaimet tulevaisuuden rakentamiseksi edelleen omissa käsissään. Oman kantani olen tuonut useaan otteeseen ilmi. Haluan Suomen olevan maailman paras maa. Kyseessä on luonnollisesti erittäin lavea käsite, mutta ei liene kovin väärin sanottu, että tällä vuosituhannella olemme olleet ainakin lähellä tätä. Väestön ikääntyminen tuo synkän varjon tämän kaiken ylle. Kun väki vähenee, eivät pidot mielestäni parane.
Vähän pidempi kirjoitus tähän väliin. :) Näin yleisesti pidän erittäin hienona asiana jo edes sitä, että maamme demografinen kehitys ja siihen erittäin läheisesti kytkeytyvä maahanmuutto on noussut, jos ei vielä täysin ansaitsemaansa asemaan, niin vähintään asiaa käsittelevien uutisten ja julkisen keskustelun määrä on kasvanut. Paljon on vielä kuitenkin tehtävää.
Se mitä tulevina vuosikymmeninä tulee tapahtumaan, ei luonnollisesti ole helppo kysymys ratkaistavaksi. Sanoisin väistämätöntä olevan kuitenkin nykyisen globaalin väestöräjähdyksen edelleen jatkuessa, kehittyneiden maiden tulevan pysymään maahanmuutolla kasvukäyrällä halutessaan vielä pitkän ajan, huomioiden jo esimerkiksi Afrikan väestönkasvu. Esimerkiksi vuonna 2050, Nigerian väkiluvun ennakoidaan olevan 377 miljoonaa. Riittääkö kaikille heille työtä ja toimeentuloa kotimaassaan?
Vaikka itse seuraankin parhaani mukaan globaalia uutisvirtaa ja megatrendejä parhaani mukaan, olen kuitenkin huomannut kykeneväni ymmärtämään (ja pienessä mittakaavassa myös vaikuttamaan, kuten kaikki halukkaat) tilannetta parhaiten keskittymällä ennen kaikkea kotimaani tilanteeseen. Ruotsissa, Saksassa, Japanissa ja Brasiliassa lienevät paikalliset "Ann Arborit" yhtä lailla huolissaan maansa väestökehityksestä ja sen vaikutuksista talouteen ja yhteiskunnan kestokykyyn.
Se mistä olen Suomen kohdalla ennen kaikkea huolissani, on kuten sanottua, poikkeuksellisen jyrkästi pudonnut syntyvyys ja hyvin pitkälti edelleen vasta "lähtökuopissaan" oleva maahanmuuttokeskustelu. Halutessaan Suomi olisi voinut ottaa avoimemman linjan jo pitkän aikaa sitten, mutta tälle ei ole ollut riittävästi tahtotilaa.
Mitä meidän siis pitäisi tehdä? Vahva valtiontalous ja valoisat tulevaisuudennäkymät luovat toivoa jokaiselle meistä. Paraneva taloustilanne luo työpaikkoja, generoiden liikevaihtoa ja BKT:tä, mikä säteilee kaikkialle yhteiskuntaan. -Syntyy positiivinen lumipallokierre. Maahanmuuttopolitiikka astuu tässä vaiheessa kuvaan, että haluammeko, että uusia (ja toki "jo olemassa olevia") työpaikkoja täyttävät jo nyt maassa asuvien lisäksi myös ulkomailta tulevat. Tässä tulee esiin perustavanlaatuinen ero esimerkiksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä. Itse liberaalin maahanmuuttopolitiikan kannattajana, sillä onko työntekijä perhetaustaltaan mistä päin maailmaa hyvänsä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Huomioiden pienet ikäluokkamme ja koko ajan ikääntyvän väestömme, tämän toivoisi olevan itsestäänselvä asia kaikille, mutta niin vain olemme hiljan saaneet kuulla jopa termin "väestönvaihto" osana julkista keskustelua.
Globalisaation myötä lisääntynyt muuttoliike on tosiasia ja aikamme megatrendi. Ihmiset liikkuvat. Erittäin merkittävän asiasta tekee se, että Suomella on hyvin pitkälti avaimet tulevaisuuden rakentamiseksi edelleen omissa käsissään. Oman kantani olen tuonut useaan otteeseen ilmi. Haluan Suomen olevan maailman paras maa. Kyseessä on luonnollisesti erittäin lavea käsite, mutta ei liene kovin väärin sanottu, että tällä vuosituhannella olemme olleet ainakin lähellä tätä. Väestön ikääntyminen tuo synkän varjon tämän kaiken ylle. Kun väki vähenee, eivät pidot mielestäni parane.
Vähän pidempi kirjoitus tähän väliin. :) Näin yleisesti pidän erittäin hienona asiana jo edes sitä, että maamme demografinen kehitys ja siihen erittäin läheisesti kytkeytyvä maahanmuutto on noussut, jos ei vielä täysin ansaitsemaansa asemaan, niin vähintään asiaa käsittelevien uutisten ja julkisen keskustelun määrä on kasvanut. Paljon on vielä kuitenkin tehtävää.
/cloudfront-us-east-2.images.arcpublishing.com/reuters/S5PIUW5KRBJAZKOYZQXCOE34YA.jpg)
