Suomalaisten edesottamukset Tokion olympialaisissa

[Pekkis]

Oma ratkaisuni suomalaisen (olympia)huippu-urheilun laman lopettamiseksi on rahoituksen nosto, joka maksettaisiin vapaaehtoisella huippu-urheiluverolla. Verokorttiin voisi laittaa täpän kohtaan "Tuen suomalaista urheilua 50€:llä". Jos n. 100 000 (2 % kansasta) suomalaista maksaisi veron, kerättäisiin 5 miljoonaa euroa. Tästä jaettaisiin 20 k€ stipendejä perustoimeentuloksi urheilijoille ja valmentajille. Rahaa riittäisi n. 150-200 henkilölle, lisäksi erillisiä apurahoja ulkomaan leireihin ja kilpailuihin tarveharkintaisesti.

Tukea saisivat olympialaisten yksilölajien kilpailijat ja valmentajat, koska näissä hyötysuhde on paras. Jos urheilijan muut tulot olisivat hyvät (esim. tennis), niin tuelle ei pääsisi.

Valtio tukisi järjestelmää seuraavasti: 1) hoitaa varojen koonnin verotuksen kautta, 2) ei verota maksettuja urheilijatukia, 3) maksaa näiden osalta työeläke ym. maksut.

20 k€ puhtaana käteen vuosittain pitäisi riittää ammattimaiseen harjoitteluun ja valmennukseen isolle joukolle lupaavia urheilijoita. Kun on puitteet kunnossa, pitäisi menestystäkin tulla parin olympiadin päästä.

Hyvä kirjoitus! Samanlaisia ajatuksia ollut itselläkin mielessä, mutta ajattelutyön voi nyt lopettaa.

Hyötysuhteesta vähäsen. Kaverin firma tukee vuosittain erästä Liiga-seuraa noin kymppitonnilla, ja kun kysyn, että mitä koette tästä sponsoroinnista hyötyvänne, niin änkyttämiseksihän se aina menee. Firman logo kuitenkin peliasussa tyyliin kainalossa.
Sijoittamalla tämän saman summan johonkin lupaavaan yksilöurheilijaan, voisi sen tarran saada paikkaan, josta sen joku voisi jopa nähdä. Kun on nääs kaikki nämä vitun instat sun muut.

Toi 50 euroa on tosin monelle turhan suuri uhraus. Mukavampaa laittaa se lokakuisen tiistai-illan KooKoo-SaiPa peliin...

 

[mike owen]

Alle 16-vuotiaat nuoret eivät enää pääse kyykkyyn – edes urheiluharrastus ei pelasta: "Arki on tehty niin helpoksi"

Kyykkyasennossa pysymisestä on tullut yleinen ongelma 2000-luvulla syntyneille lapsille ja nuorille.

yle.fi

Tässä se varmasti tiivistyy. Ns. urheilullisia lapsia, mutta pahoja puutteita perusliikkuvuudessa.

Tämä on valitettavasti totta. Samaa asiaa olen kuullut eri valmentajilta.

 

[rasmus]

Mikä tai mitkä lajit olisivat sellaisia mihin Suomen kannattaisi panostaa olympiamitalien toivossa?. Näissäkin kisoissa on selkeästi huomattavissa miten tietyt maat hallitsevat joitakin lajeja, eikä nämä maat ole juurikaan Suomea suurempia urheilumaita. Toki täällä tasa-arvoisessa Suomessa se saattaisi olla ongelmallista, jos muutama laji nostettaisiin erityisasemaan paremman olympiamenestyksen toivossa. Ehkä me edelleen jatkossa tyydymme siihen, että meillä on laajasti osallistujia eri lajeissa, onhan sekin eräs menestyksen mittari tässä tiukassa globaalissa kilpailussa.

 

[Fordél]

Olen miettinyt sitäkin miten armeija aika voitaisiin hyödyntää huippu urheilun edistämiseksi. Joissain maissa huippu urheilijat pystyvät hyödyntää kaiken mahdollisen ajan urheilun ehdoilla omien tavoitteiden saavuttamiseksi armeijassa.

Pieneltä osin näin tehdään. Ovat ns. liikunta-aliupseereita. Valtio tarjoaa leivän ja vähän duunia, urheilija voi keskittyä suht hyvin treenaamaan. Mm. Ristomatti Hakola on "hyödyntänyt" tätä mahdollisuutta.

 

[aceman81]

Kansi kiinni ja kuulemiin, viivähti mielessäni olympiaradion vedellessä viimeisiä säkeitään soutaessani keskellä järveä kevyessä tihkusateessa harmahtavaksi pistäneen taivaan alla.

Suomalaisurheilijoiden kootut, Lehtimäen analyysi, Potkosen mitalin pokkaus ja Mattssonin finaali.

Olin kohtuullisen tyytyväinen suomalaisten suorituksiin, olen valmis ostamaan Lehtimäen selitykset lähtötasoista ja onnistumisista. Seuraavissa kisoissa nostetaan rimaa.

Orastava arvokisaputki sen suhteen, että haikeilut on heitetty harakoille ja kisoista päästää irti hyvinkin nopeasti. On to the next one, näitä voi sitten muistella ensi vuoden urheilugaaloissa.

Koska onhan urheilu ikuista, mutta elämä ei.

En tiedä mitä tuo tarkoitti tai miksi se piti tuohon pudottaa, mutta kohti uusia urheiluhetkiä.

 

[Turha Kaukalo]

Kansi kiinni ja kuulemiin, viivähti mielessäni olympiaradion vedellessä viimeisiä säkeitään soutaessani keskellä järveä kevyessä tihkusateessa harmahtavaksi pistäneen taivaan alla.

Tätä se on, suomalaisuus. Helsingissä paistaa aurinko mutta onneksi kohta tulevat syyssateet ja voin nilkuttaa Keskuspuiston eli -metsän poluilla miettien vähän sitä sun tätä.

 

[Butcher]

Tämä Puolustusvoimien liikunta-aliupseerivirka vaikuttaa aika hyvältä systeemiltä. Puolustusvoimat valitsee siis kyseisiin virkoihin henkilöt yhdessä Olympiakomitean kanssa. Olympiakomitea voi siis esittää tehtäviin mielestään potentiaalisia urheilijoita. Määräaikainen virka, joka voi kuitenkin kestää jopa 15 vuotta eli käytännössä lähes koko uran ajan. Olympialaisissa mukana olleista liikunta-aliupseereja ovat ainakin Eetu Kallioinen, Elias Kuosmanen ja Arvi Savolainen, muistaakseni myös Lari Pesonen. Esimerkiksi Kallioinen on sanonut, että tuo viran ansiosta hän pystyy niin ammattimaisen harjoitteluun kun vain Suomessa on mahdollista. Jopa 70 prosenttia työajasta voi käyttää harjoitteluun. Tietenkään noita virkoja ei ole rajattomasti, mutta kyllähän tuollainen juttu on hieno mahdollisuus pienemmän lajin urheilijalle, jos vaan yhtään armeijahommat kiinnostaa.

 

[Barnes]

Jos kaikki ovat kovasti tyytymättömiä olympialaisten satoon, kukaan ei kuitenkaan julkisuudessa sitä sano. Olympialaiset mittaavat maan urheilun tason, koska olympialaisissa voittaminen nähdään todella suurena asiana. Voittaminen taas vaatii yleensä tehokasta urheilujärjestelmää eli se antaa kuvan maan urheilun tekemisen tasosta.

Sitä varten ne humut ja raportit ovat, että Suomen taso nousisi. Vielä se ei ole kummoiseen lentoon lähtenyt, lähteekö koskaan, en tiedä. On muitakin tapoja ilmaista tyytymättömyytensä kuin Bryggaren ja Tammisen tapa ehdottaa järjestelmän täydellistä räjäyttämistä. Osassa lajeista kehitystä on tapahtunut, vaikkei niitä mitaleja tullutkaan, ensiksi pitää saada perustaso nousuun. Tiedän, kuulostaa lätinältä, mutta näin se vain on.

Ollaan Aleksi Valavuoresta mitä tahansa, hänellä oli (kerrankin!) pointti sanottuaan Suomella olevan enemmän ammattilaisia kuin koskaan. Suomessa on kymmeniä urheilijoita, joiden ei tarvitse mennä uransa jälkeen normaaleihin palkkatöihin toisinkuin olympiamitalistit Janne Ahonen ja Pirjo Muranen - elleivät niin itse halua. Yksi mittari maan urheilun tasolle tuokin.

 

[Afflicted]

Juuri näin. Hyvin kirjoitettu. Eri lajeja on turha verrata toisiinsa kuten esim. pyöräilyä ja soutua.

Keihäänheitto on hyvin suosittua Suomessa, mutta erittäin pieni laji maailmalla. Onneksi lajin harrastamäärät kasvavat pikku hiljaa muuallakin.

Niin ja heti kun nousee maailmalla suositummaksi niin johan alkanut mestaruuksia mennä mm. Keniaan, Trinidad-Tobagoon ja Intiaan. Eli silloin kun Suomalaiset pärjää niin osallistuvia maita pitää olla kourallinen.

 

[Snakster]

Totuushan on, että suomalaisia ei urheilu juurikaan kiinnosta lukuun ottamatta näitä arvokisoja ja ehkäpä jääkiekkoa. Ei jääkiekon SM-liigaa lukuun ottamatta missään urheilutapahtumissa ole kovinkaan suurta yleisöryntäystä. Yleisurheilussa jotkut Kalevan kisat keräävät lajiniilot yhteen, mutta aikamoista haihattelua olisi ajatella, että niihinkään tai johonkin Suomi-Ruotsi -maaotteluun myytäisiin esimerkiksi olympiastadionia täyteen. Futiksessa kiinnostaa maajoukkueen pelit, mutta liigamatseissa yleisömäärät ovat ihan naurettavia ja muista palloilulajeista ei kannata edes puhuakaan.

Muissa pohjoismassa urheilun seuraamisen kulttuuri on ihan toisella tasolla, Jossain Ruotsissa tupa on täynnä kansallisissa sarjoissa lätkässä, futiksessa, jääpallossa, käsipallossa, salibandyssa jne ja jossain Tanskassa pelataan ison rahan sulkisliigaa, joka myös kiinnostaa kansaa. Ihan näin muutamia esimerkkejä poimiakseni.

Sen lisäksi, että nuoriin pitäisi saada oleellisesti enemmän liikettä ihan kansanterveydenkin näkökulmasta, niin kyllä yksittäisten ihmisten pitäisi jossain määrin aktivoitua käymään urheilutapahtumissa, jos menestys arvokisoissa kiinnostaa.

 

[se7en]

Hienot kisat ja itse olen iän myötä oppinut nauttimaan ja arvostamaan enemmän suomalaisten osallistumisesta ja yrittämisestä. Mitalit ovat sitten tietysti kirsikkana kakun päällä.

Olisi kyllä hienoa, jos itse voisi verokorttiin merkitä, että mihin haluaa edes pienen osan rahoista käytettävän.

Urheilijoiden merkitys on mielestäni suuri. Pelkästään se, että voi seurata ja kannustaa. Ovat myös hyviä esikuvia lapsillemme, jotka toivottavasti ottavat urheilijoista mallia ja päätyvät valitsemaan terveelliset elämäntavat huonompien asioiden sijaan.

Elämä olisi ankeaa ilman urheilua. Onneksi tämä kesänä saatiin nauttia niin jalkapallon arvokisoista kuin näistä olympiakisoista. Ainakin itse koen, että elämäni on ollut parempi kisojen aikana.

Jaa meniköhän väärään ketjuun. No samapa tuo.

 

[El Gordo]

Keihäänheitto on hyvin suosittua Suomessa, mutta erittäin pieni laji maailmalla. Onneksi lajin harrastamäärät kasvavat pikku hiljaa muuallakin.

Mahtaako olla paljonkaan eroa kiekonheittoon ja moukarinheittoon? Keihäänheitto näyttää kuitenkin olevan ykköslaji heittolajeissa Saksassa ja Tsekissä, Suomen lisäksi. Enkä ehkä kutsuisi mitään olympialaisten yleisurheilulajia erittäin pieneksi lajiksi

 

[Pavlikovsky]

Mahtaako olla paljonkaan eroa kiekonheittoon ja moukarinheittoon? Keihäänheitto näyttää kuitenkin olevan ykköslaji heittolajeissa Saksassa ja Tsekissä, Suomen lisäksi. Enkä ehkä kutsuisi mitään olympialaisten yleisurheilulajia erittäin pieneksi lajiksi

Ehkä sanoisin, että lajin suosio on vaihtuvaa eri maiden kohdalla ja vain muutamassa maassa laji otetaan tosissaan jatkuvasti vuodesta toiseen, Suomi on yksi näistä.

Esim. britit. Ketä miesheittäjiä on tullut Backleyn jälkeen ihan huipulle? Tai Latviasta?

 

[mike owen]

Hienot kisat ja itse olen iän myötä oppinut nauttimaan ja arvostamaan enemmän suomalaisten osallistumisesta ja yrittämisestä. Mitalit ovat sitten tietysti kirsikkana kakun päällä.

Olisi kyllä hienoa, jos itse voisi verokorttiin merkitä, että mihin haluaa edes pienen osan rahoista käytettävän.

Urheilijoiden merkitys on mielestäni suuri. Pelkästään se, että voi seurata ja kannustaa. Ovat myös hyviä esikuvia lapsillemme, jotka toivottavasti ottavat urheilijoista mallia ja päätyvät valitsemaan terveelliset elämäntavat huonompien asioiden sijaan.

Elämä olisi ankeaa ilman urheilua. Onneksi tämä kesänä saatiin nauttia niin jalkapallon arvokisoista kuin näistä olympiakisoista. Ainakin itse koen, että elämäni on ollut parempi kisojen aikana.

Jaa meniköhän väärään ketjuun. No samapa tuo.

Ihan oikeaan ketjuun meni. Tulin justiin kotiin. Näköjään päättäjäiset menossa. Haikeat on tunnelmat. Onneksi on taltiointeja tallennettuna. Katselijana nautin eniten Euroopassa järjestetyistä olympialaisista.

 

[El Gordo]

Mikä tai mitkä lajit olisivat sellaisia mihin Suomen kannattaisi panostaa olympiamitalien toivossa?. Näissäkin kisoissa on selkeästi huomattavissa miten tietyt maat hallitsevat joitakin lajeja, eikä nämä maat ole juurikaan Suomea suurempia urheilumaita. Toki täällä tasa-arvoisessa Suomessa se saattaisi olla ongelmallista, jos muutama laji nostettaisiin erityisasemaan paremman olympiamenestyksen toivossa. Ehkä me edelleen jatkossa tyydymme siihen, että meillä on laajasti osallistujia eri lajeissa, onhan sekin eräs menestyksen mittari tässä tiukassa globaalissa kilpailussa.

Kyllä nämä mitalilajit yleensä tuppaa samoina pysymään. Esim. Jamaikalla pikajuoksijoita, Kenialla kestävyysjuoksijoita, Unkarilla uimareita, vesipalloilijoita ja moukarinheittäjiä. Virolla 10-ottelijoita ja miekkailijoita. Ruotsilla mm. korkeushyppääjiä, tosin ottivat nyt kaksoisvoiton kiekonheitossa jossa ei tietääkseni ole isompia perinteitä.

Suomen osalta se keihäänheitto on ilmeisin. Kestävyysjuoksu oli pitkään mutta sen osalta taitaa juna olla jo mennyt. Paini ehkä samoin mennyt aika vaikeaksi. Nyrkkeily ehkä sitten vielä potkii, on vanhemmassa muistissa Kjällin hopeamitali ja tuoreemmassa Potkosen pronssit.

Sitten on näitä purjehtijoita, ampujia, soutajia ja melojia, joissa on jonkun verran perinteitä, mutta vähän vaikea ehkä mitään isompaa buumia luoda.

Suomi on perinteisesti ollut yksilöurheilijoiden maa, palloilulajeissa ei pärjätty mitenkään ennen kuin jääkiekossa alettiin hiukan pärjätä. Nyt sitten jalkapallo ja koripallo kasvattavat suosiotaan, ja tuloksena oli esiintyminen jalkapallon EM-lopputurnauksessa, ja Markkanen NBA:han. Mitaleita kesäolympialaisten joukkuelajeista tämä siirtymä palloilulajeihin ei ole tuomassa (ellei salibandy tai - hehheh - pesäpallo päädy joskus olympialajiksi). Mutta varmaan verottaa osaltaan perinteisten yksilölajiemme menestymismahdollisuuksia.

Eli erittäin vaikealta näyttää minkään luotettavan mitalisammon luominen keskittämällä resursseja. Siinä iänikuisessa keihäänheitossa varmaan on parhaat mahdollisuudet.

 

[chauron]

Oma ratkaisuni suomalaisen (olympia)huippu-urheilun laman lopettamiseksi on rahoituksen nosto, joka maksettaisiin vapaaehtoisella huippu-urheiluverolla. Verokorttiin voisi laittaa täpän kohtaan "Tuen suomalaista urheilua 50€:llä". Jos n. 100 000 (2 % kansasta) suomalaista maksaisi veron, kerättäisiin 5 miljoonaa euroa. Tästä jaettaisiin 20 k€ stipendejä perustoimeentuloksi urheilijoille ja valmentajille. Rahaa riittäisi n. 150-200 henkilölle, lisäksi erillisiä apurahoja ulkomaan leireihin ja kilpailuihin tarveharkintaisesti.

Tukea saisivat olympialaisten yksilölajien kilpailijat ja valmentajat, koska näissä hyötysuhde on paras. Jos urheilijan muut tulot olisivat hyvät (esim. tennis), niin tuelle ei pääsisi.

Valtio tukisi järjestelmää seuraavasti: 1) hoitaa varojen koonnin verotuksen kautta, 2) ei verota maksettuja urheilijatukia, 3) maksaa näiden osalta työeläke ym. maksut.

20 k€ puhtaana käteen vuosittain pitäisi riittää ammattimaiseen harjoitteluun ja valmennukseen isolle joukolle lupaavia urheilijoita. Kun on puitteet kunnossa, pitäisi menestystäkin tulla parin olympiadin päästä.

Hyvä idea! Vaihtoehtoisesti miten olis onlyFans ja Patron henkeen joku alusta minkä kautta voisi antaa kullekin urheilijalle lahjoituksen ja vastineeksi saisi seurata urheilijan päivityksiä ja miksei treenejäkin.

 

[chauron]

Kyllä nämä mitalilajit yleensä tuppaa samoina pysymään. Esim. Jamaikalla pikajuoksijoita, Kenialla kestävyysjuoksijlita, Unkarilla uimareita, vesipalloilijoita ja moukarinheittäjiä. Virolla 10-ottelijoita ja miekkailijoita. Ruotsilla mm. korkeushyppääjä, tosin ottivat nyt kaksoisvoiton kiekonheitossa jossa ei tietääkseni ole isompia perinteitä.

Suomen osalta se keihäänheitto on ilmeisin. Kestävyysjuoksu oli pitkään mutta sen osalta taitaa juna olla jo mennyt. Paini ehkä samoin mennyt aika vaikeaksi. Nyrkkeily ehkä sitten vielä potkii, on vanhemmassa muistissa Kjällin hopeamitali ja tuoreemmassa Potkosen pronssit.

Sitten on näitä purjehtijoita, ampujia, soutajia ja melojia, joissa on jonkun verran perinteitä, mutta vähän vaikea ehkä mitään isompaa buumia luoda.

Suomi on perinteisesti ollut yksilöurheilijoiden maa, palloilulajeissa ei pärjätty mitenkään ennen kuin jääkiekossa alettiin hiukan pärjätä. Nyt sitten jalkapallo ja koripallo kasvattavat suosiotaan, ja tuloksena oli esiintyminen jalkapallon EM-lopputurnauksessa, ja Markkanen NBA:han. Mitaleita kesäolympialaisten joukkuelajeista tämä siirtymä palloilulajeihin ei ole tuomassa (ellei salibandy tai - hehheh - pesäpallo päädy joskus olympialajiksi). Mutta varmaan verottaa osaltaan perinteisten yksilölajiemme menestymismahdollisuuksia.

Eli erittäin vaikealta näyttää minkään luotettavan mitalisammon luominen keskittämällä resursseja. Siinä iänikuisessa keihäänheitossa varmaan on parhaat mahdollisuudet.

Älä unohda uintia, painia ja purjehdusta, niistähän Suomi on saanut tulosta aikaan ja jälleen pärjäsivät muuten oikein hyvin. Ammuntalajit kans. Aikanaan Karppiset yms ovat kans soutaneet Suomen maailmankartalle, ois jotenkin hienoa jos vastaavassa onnistuttaisiin uudestaan.

Yleisurheilussa Raitanen ja Kuivisto juoksi ehdottomasti hyvin, keihäässä normisuoritus kauden tasoon nähden ja naisten kolmiloikka meni kans hyvin. Murto yllätti positiivisesti, aiturit ei. Miesurheilijat puuttuu, Raitanen ainut kunnon tähti.

Moderneista lajeista olis jotenkin hienoa jos kiipeilyyn, ratapyöräilyyn, skeittaukseen tai vaikka melontaan saatais suomalaisväriä, mutta se on erittäin epätodennäköistä koska halleja ja harrastuspaikkoja on niin vähän.

 

[marse]

Mahtaako olla paljonkaan eroa kiekonheittoon ja moukarinheittoon? Keihäänheitto näyttää kuitenkin olevan ykköslaji heittolajeissa Saksassa ja Tsekissä, Suomen lisäksi. Enkä ehkä kutsuisi mitään olympialaisten yleisurheilulajia erittäin pieneksi lajiksi

Ainakin sellainen ero on, että keihäs on kielletty USA:n high schooleissa erittäin monessa osavaltiossa. Se ainakin hidastaa amerikkalaisten kykyä tuottaa keihääseen heittäjiä ja tietenkin nykymaailmassa se sitten hidastaa koko lajin kaupallista kiinnostavuutta. Se on kielletty, koska keihäs on niin vaarallinen väline.

 

[benicio]

Ruotsilla mm. korkeushyppääjä, tosin ottivat nyt kaksoisvoiton kiekonheitossa jossa ei tietääkseni ole isompia perinteitä.

Ricky Bruch on saavutuksiaan kovempi legenda, mutta liian vanha toki ollakseen nykyheittäjille mikään erityinen esikuva.

 

[mike owen]

Taitaa tulla mitalisade Ranskalle Pariisissa. Pariisi esittäytyy erittäin hyvin teeveessä.

 

[El Gordo]

Älä unohda uintia, painia ja purjehdusta, niistähän Suomi on saanut tulosta aikaan ja jälleen pärjäsivät muuten oikein hyvin. Ammuntalajit kans. Aikanaan Karppiset yms ovat kans soutaneet Suomen maailmankartalle, ois jotenkin hienoa jos vastaavassa onnistuttaisiin uudestaan.

Uinnista tuli mitali, ja historiassa on toki muistissa Sievisen, Kasvion ja Seppälän menestykset. Joten siinä mielessä kyllä on perinteinen menestyslaji.

Tosin lajissa on yksi supermaa USA jolle vastusta tarjoavat toisinaan mm. Australian, Unkarin ja Ruotsin uimarit. Suomi on ollut ehkä Sievisen ja Kasvion huippuaikoina keskisarjan maa hetken aikaa, mutta muutoin kärpässarjan maa. Mutta uinnissa on mitaleja jaossa niin paljon, että välillä murusia putoaa Suomellekin, ja siinä toivossa tietysti uintiin voisi jatkossakin panostaa jossain määrin.

 

[DAF]

Joo, hienoja pistesijoja (lasketaanko näitä muualla kuin Suomen Olympiakomiteassa?) on toki tullut ja etenkin kruununjalokivi yleisurheilussa moni suomiverkkareita kantava pystyi ylittämään itsensä tai vähintään kauden tasollaan urheilemaan. Silti nimenomaan näissä isoissa arvokisoissa vaihtaisin kyllä kaikki pistesijat yhteen Warholmiin, Dublantisiin tai Ståhleen. Lisäksi pakko taas todeta, että aika kovan luokan venymisiä meidän rakkailta länsinaapureilta Ruotsilta ja Norjalta.

IAAF ainakin laskee ihan virallisesti placings/points tablen. Tämän joutuu aina väheksyjille mainitsemaan jokaikisten kisojen yhteydessä.

 

[se7en]

Yleisurheilu on perinteisesti ollut Suomessa kai suosittua. Jostain syystä kisoja markkinoidaan kuitenkin tosi vähän tai ei lainkaan. Vai enkö vain huomaa mainoksia, että missä kisataan. Kalevan kisat taitaa olla jopa Tampereella joskus tässä syksyllä.

Itse muistan muksuna ihailleeni monesti kotipaikkakuntani yu-kentällä ollutta kenttäennätystaulukkoa. Ihan koviakin nimiä oli käynyt vetämässä ja kyse ihan pikkukaupungista. Paljon tuli kentällä hengailtua tuolloin 80-90-luvuilla. En tiedä miten pennut nykyään. Taitavat pelailla kotona pleikkaa tai nypläävät kännykkää ostarilla.

Täytynee viedä muksuja yu-kentälle ja katsomoon. Tällä hetkellä harrastukset on joukkulajeissa, mutta eipä sitä tiedä mistä innostuvat.

 

[Barnes]

tai johonkin Suomi-Ruotsi -maaotteluun myytäisiin esimerkiksi olympiastadionia täyteen.

Tätä en ymmärrä. Tai siis ymmärrän, että Olympiastadion on yleisurheilun henkinen koti, mutta miksi ihmeessä ko. tapahtuma pitää väkisin järjestää Helsingissä? Tampereella se vetää enemmän ja on kustannuksiltaan halvempi.

Kunniakas historia voi olla myös rasite.

 

[El Gordo]

Silti nimenomaan näissä isoissa arvokisoissa vaihtaisin kyllä kaikki pistesijat yhteen Warholmiin, Dublantisiin tai Ståhleen. Lisäksi pakko taas todeta, että aika kovan luokan venymisiä meidän rakkailta länsinaapureilta Ruotsilta ja Norjalta.

Ruotsin toinen kiekonheittäjä tuli kyllä puskista, ilmeisesti kova venyminen (Ståhl sen sijaan urheili ihan tasollaan), samoin Norjan moukarinheittäjän hopea taisi olla aika venyminen. Muuten en kyllä ihmevenymisiä naapureiltakaan muista. Ruotsin naisten jalkapallojoukkueella oli kulta näpeissään, mutta sössivät sen. Se varmaan kirvelee yhtä hyvin kuin Suomen lätkähopea Torinossa 2006 (tosin melko varma voi olla, että Ruotsi paikkaa erheensä jossain vaiheessa, Suomi ei paikannut).

Muutaman kovan yksilön varassa se Ruotsin ja Norjankin menestys yleisurheilussa on. Noistahan nyt voidaan hassutella, että Duplantis on amerikkalainen, Ståhl on suomalainen, ja Warholm ja Ingebrigtsen on... no niillä voi olla rohtuneet huulet.

Mutta tietysti ei ole ihme, että naapurimailla noita superyksilöitä löytyy useammin kuin Suomella, kun kaikki urheiluun liittyvä tekeminen on heillä korkeammalla tasolla.

Norjassa koko kansakunta vaikuttaa olevan ihan fanaattista urheiluväkeä. Kai ne kyselee kaikilta natiaisilta jo neuvolassa, että mikäs laji se sinulle parhaiten sopisi ja kai nyt vähintään yhden olympiakullan voitat kun isoksi kasvat. Rahaa on myös laittaa suorituspaikat kuntoon ja urheilijoiden tukeminen etusijalle joka käänteessä. Tuon kanssa ei käytännössä pystytä kilpailemaan, se on vain hyväksyttävä.