Oma ratkaisuni suomalaisen (olympia)huippu-urheilun laman lopettamiseksi on rahoituksen nosto, joka maksettaisiin vapaaehtoisella huippu-urheiluverolla. Verokorttiin voisi laittaa täpän kohtaan "Tuen suomalaista urheilua 50€:llä". Jos n. 100 000 (2 % kansasta) suomalaista maksaisi veron, kerättäisiin 5 miljoonaa euroa. Tästä jaettaisiin 20 k€ stipendejä perustoimeentuloksi urheilijoille ja valmentajille. Rahaa riittäisi n. 150-200 henkilölle, lisäksi erillisiä apurahoja ulkomaan leireihin ja kilpailuihin tarveharkintaisesti.
Tukea saisivat olympialaisten yksilölajien kilpailijat ja valmentajat, koska näissä hyötysuhde on paras. Jos urheilijan muut tulot olisivat hyvät (esim. tennis), niin tuelle ei pääsisi.
Valtio tukisi järjestelmää seuraavasti: 1) hoitaa varojen koonnin verotuksen kautta, 2) ei verota maksettuja urheilijatukia, 3) maksaa näiden osalta työeläke ym. maksut.
20 k€ puhtaana käteen vuosittain pitäisi riittää ammattimaiseen harjoitteluun ja valmennukseen isolle joukolle lupaavia urheilijoita. Kun on puitteet kunnossa, pitäisi menestystäkin tulla parin olympiadin päästä.
Hyvä kirjoitus! Samanlaisia ajatuksia ollut itselläkin mielessä, mutta ajattelutyön voi nyt lopettaa.
Hyötysuhteesta vähäsen. Kaverin firma tukee vuosittain erästä Liiga-seuraa noin kymppitonnilla, ja kun kysyn, että mitä koette tästä sponsoroinnista hyötyvänne, niin änkyttämiseksihän se aina menee. Firman logo kuitenkin peliasussa tyyliin kainalossa.
Sijoittamalla tämän saman summan johonkin lupaavaan yksilöurheilijaan, voisi sen tarran saada paikkaan, josta sen joku voisi jopa nähdä. Kun on nääs kaikki nämä vitun instat sun muut.
Toi 50 euroa on tosin monelle turhan suuri uhraus. Mukavampaa laittaa se lokakuisen tiistai-illan KooKoo-SaiPa peliin...