Mielestäni tuota vertailua on nimenomaan mielekästä tehdä kesäolympialaisten osalta, kun siellä tuo lajikirjo kattaa kyllä erittäin laajasti sellaiset lajit, joita suurimmassa osassa maailmaa on mahdollista harrastaa. Talviolympialaisissa taas valtaosa lajeista sellaisia, joita voi harrastaa merkityksellisesti vain harvoissa paikoissa maapallolla.
Niin, tuo on toki yksi tapa katsoa asiaa, mutta kuinka järkevä se on niin se on toinen kysymys. Olympialaisissa on paljon lajeja, joita ei harrasteta, saati joissa ei kilpailla merkittävässä määrin Suomessa.
Kun arvioidaan, miten Suomi menestyy huippu-urheilussa, kannattaa varmasti katsoa etenkin niitä lajeja, joita Suomessa harrastetaan eniten kilpailumielessä. Lisenssimäärillä mitattuna merkittävimpiä lajeja Suomessa ovat mm. jalkapallo, jääkiekko, salibandy, yleisurheilu, koripallo, pesäpallo, voimistelu, suunnistus ja lentopallo sekä toki golf, jossa lisenssimäärä kertoo vähän muuta asiaa. Näiden osalta kesäolympialaiset kertovat Suomen tilanteesta lähinnä yleisurheilun ja voimistelun osalta. Merkittävä osa suomalaista urheilua jää tuon arvion ulkopuolelle.
Se, mitä olen yrittänyt täällä sanoa usean viestin verran on, että suomalaisen huippu-urheilun tilanteen arviointi ei ole mitenkään yksinkertainen asia. Tarkoitus ei ole puolustella suomalaista huippu-urheilua vaan tuoda keskusteluun vähän enemmän vaatimustasoa kuin esimerkiksi pelkkien olympiamitallien tuijottelun, joka ei kerro kuin pienen osan totuudesta.
