Suomalaiset Olympialaisissa

[Fordél]

En haukkunut hänen juoksuaan. Joten en kehu, enkä hauku hänen juoksujaan, vaan kyse ollut tuosta loukkaantumisesta missä olen häneen hieman kohdistanut negatiivista palautetta. Jos en odota häneltä mitään, niin on mun turha hänen juoksuaan haukkua.

Mutta niinkuin sanoin en Jukan suoritusta juoksuna ole haukkunut, joten turhaan jatkan vääntöä. Oli keskeytyksen syy, mikä tahansa, niin siitä on turhaa vääntää täällä, koska ratkaisua siihen tuskin saadaan.

Jos hyväksyt, että Keskisalo loukkaantui niin miksi siitä pitää antaa yhtään mitään negatiivista palautetta? Loukkaantui siis ilmeisesti väärin vai?

 

[Janus]

Ei tässä pidäkään mitään Kenian juoksukulttuuria haaveilla, vaan kysymys kuuluu, että mihin helvettiin meidän urheilijamme ovat kadonneet?

Yle Puheella puitiin Suomen uinnin tilaa muutama päivä sitten ja siellä tuli esille ihan mielenkiintoista pointteja tuohon esittämääsi kysymykseen.

Keskutelussa todettiin, että nuoria lupauksia meiltä edelleen löytyy, mutta aikiustähtiä heistä ei tällä menolla tule. Yhdeksi syyksi aikuistähtien puuttumiseen mainittiin nimenomaan yhteiskunnan nykytila ja urheilu-uran arvostus suhteessa muihin uravalintoihin.

Siellä spekuloitiin mm. että vanhemmat kustantavat lastensa urheilua hyvin mielellään tiettyyn pisteeseen saakka (koska se koetaan lapsen kehitykselle hyödylliseksi). Mutta jos nuori 14-15 vuotiaana alkaa puhumaan peruskoulun jälkeen urheiluun panostamisesta (koulun sijaan - esim. tyyliin Jani Sievinen), niin sille ei enää ymmärrystä löydy.

Vanhempien rahallinen tuki myös usein loppuu aikuisiän kynnyksellä ja silloin on urheilijan vaikeaa itseään elättää ja silti treenata vaadittavalla tavalla. Tätä tilanetta verrattiin esim. jenkkien systeemiin, jossa urheilijalupausten harjoittelu ja kehitys rahoitetaan mm. college-stipendien avulla. Näiden nuorten ei tarvitse juuri miettiä toimeentuloaan vaan voivat puhtaasti keksittyä harjoitteluun ja kilpailemiseen (ja saavat vielä siinä koulutuksen kylkiäisenä).

Tämän saman asian voisi hyvin kuvitella pätevän muihinkin urheilulajeihin Suomessa.

 

[Pavlovin Koira]

Tuuli Petäjä on piristävä poikkeus Suomen "jo olympialaisissa mukana oleminen on hieno saaavutus" -urheilijoiden joukossa. Hesarin paperiversiossa Tuuli meni vielä pidemmälle ja kehotti varaamaan jääkaappeihin shamppanjaa tiistaille. Arvostan tuota asennetta! Ja vaikuttaa muutenkin todella pirtsakalta naiselta.

 

[Hemingway]

Onhan se toki varmasti vaikeaa näin pienestä maasta löytää, mutta kuitenkin esim. keihäänheitto on hyvä esimerkki, että mihin se taso on heilahtanut.

Sehän voi olla ihan sattumaa. Välillä joku maa saavuttaa hyviä tuloksia, välillä on notkossa. Esimerkiksi Thorkildsen on tämän kauden perusteella ollut laskusuunnassa. Koska niin pienellä maalla kuin Norjalla taso on kapea, katoaa Norja kokonaan keihäänheiton maailmankartalta, jos Thorkildsenillä ei kulje. Pienillä mailla menestys perustuu aina hyvin kapeaan kärkeen.

Heittäjän henkilökohtainen taso vaihtelee. Tässä Rädyn tuloksia:

1986 EM-Stuttgart: karsiutui (76,00)
1987 MM-Rooma: kultaa SE-tuloksella 83,54
1988 Soulin olympiakisat: pronssia tuloksella 83,26
1990 EM-Split: viides tuloksella 82,18
1991 MM-Tokio: hopeaa tuloksella 88,12
1992 Barcelonan olympiakisat: hopeaa tuloksella 86,60
1993 MM-Stuttgart: karsiutui (74,30)
1994 EM-Helsinki: hopeaa tuloksella 82,90 (vaikean olkapääleikkauksen jälkeen)
1995 MM-Göteborg: 11. sija (78,76)
1996 Atlantan olympiakisat: pronssia tuloksella 86,98
1997 MM-Ateena: karsiutui (77,24)

 

[Sistis]

Yksi syy yksilöurheilun tason laskuun on varmasti siinä, että yksilölajeissa ei ole enää imua verrattuna menneiden vuosikymmenten aikaan. Silloin joskus muinoin ei esimerkiksi jääkiekkoa harrastettu lähellekään samalla intensiteetillä kuin nykyään. Sen sijaan melkein jokaisessa kylässä oli omat yleisurheiluseuransa (ja on varmasti edelleen, mutta selvästi pienemmin resurssein). Yleyllisurheilu oli myös siinä mielessä kätevä laji, että sitä pystyi suhteellisen helposti harrastamaan maaseudullakin, tai jopa ihan omalla kotipihalla. Ja nyt kun maaseutu autioituu ja ihmiset pakkaantuvat kasvukeskuksiin, on myös lupaavilla urheilijanaluilla varaa valita monestakin lajista.

Sittemmin ovat nämä trendikkäämmät urheilulajit tulleet tilalle, ja yksilölajien harrastusmäärät ovat kääntyneet laskuun. Lahjakkuudet menevät näiden lajien pariin jo nuorena. Moni heistä olisi varmasti oikein treenanneena pärjännyt yleisurheilussakin, mutta silloin se olisi taas ollut esimerkiksi jääkiekosta pois.

Kyllähän Suomen jääkiekkomenestyksen nousu ja yleisurheilun tason lasku osuvat osin samoihin aikoihin. Tietysti on sitten otettava huomioon myös maailmalla tapahtunut yleinen tason nousu.

 

[Hemingway]

Tuuli Petäjä on piristävä poikkeus Suomen "jo olympialaisissa mukana oleminen on hieno saaavutus" -urheilijoiden joukossa. Hesarin paperiversiossa Tuuli meni vielä pidemmälle ja kehotti varaamaan jääkaappeihin shamppanjaa tiistaille. Arvostan tuota asennetta! Ja vaikuttaa muutenkin todella pirtsakalta naiselta.

Minulta ei uhoamiselle ymmärrystä heru, joskin Petäjä taisi virkkoa vähän hymy suupielessä.

Esimerkiksi Evilää kehuttiin, kun hän uhosi ja saavutti menestystä. Sen jälkeen Evilän uhoaminen on vaikuttanut lähinnä nololta. Toimittajaankin hermostui kuin teinipoika.

Ei tulos siitä riipu, miten kovalla asenteella on liikenteessä.

 

[Zous]

Heittäjän henkilökohtainen taso vaihtelee. Tässä Rädyn tuloksia:

Niin, onhan Pitkämäki tuossa hyvä esimerkki. Olenko kuitenkaan täysin väärässä jos väitän hänen tyylinsä olleen huono? Loukkaantumisia sen takia enemmän? Toki sitä ei voi täysin kysenalaistaa, koska hän heittänyt sillä pitkiä heittoja. Toki se on turhaa spekulaatiota, koska hän on todennut tuon heittäytimisen hyväksi tyyliksi. Tuo ei silti voi olla paras tapa heittää keihästä. Tai no toki hänelle voi ollakkin. Keihäänheittö finaalista tulee mielenkiintoinen, mutta Suomalaisiin en hirveästi odotuksia lataa.

 

[Sistis]

Tuuli Petäjä on piristävä poikkeus Suomen "jo olympialaisissa mukana oleminen on hieno saaavutus" -urheilijoiden joukossa. Hesarin paperiversiossa Tuuli meni vielä pidemmälle ja kehotti varaamaan jääkaappeihin shamppanjaa tiistaille. Arvostan tuota asennetta! Ja vaikuttaa muutenkin todella pirtsakalta naiselta.

Hyvä, että asennetta löytyy. Harmittaa vain, että jos kaikki ei onnistukaan (tai muut vaan onnistuvat paremmin) viimeisessä lähdössä, Petäjä haukutaan täälläkin ihan lyttyyn. Sekin on mahdollista, laji on raaka.

 

[flintstone]

Ei tulos siitä riipu, miten kovalla asenteella on liikenteessä.

Itseasiassa aivan siellä huipulla se hienoinen ero voi nimenomaan tulla asenteen kovuudesta, sen ei tietenkään tarvitse tarkoittaa ulkoisesti yhtään mitään näkyvää uhoamista. Kilpailutilanteessa pitää olla kova, mutta ylimielisyys ja turha kukkoilu on pelleilyä.

 

[Hemingway]

Loukkaantumisia sen takia enemmän?

Eiköhän tuo Rädyn koulukunnan tyyli ollut kaikkein loukkaantumisalttein. Eikös Räty ollut jatkuvasti loukkaantunut?

 

[Hemingway]

Itseasiassa aivan siellä huipulla se hienoinen ero voi nimenomaan tulla asenteen kovuudesta

Minä väitän, että parhaat tulokset saavutetaan kovan keskittymisen ja rentouden yhdistelmällä. Rentous on tärkeää.

 

[Zous]

Eiköhän tuo Rädyn koulukunnan tyyli ollut kaikkein loukkaantumisalttein. Eikös Räty ollut jatkuvasti loukkaantunut?

En osaa sanoa, kun olen hieman nuorempi kaveri ja en Rätyä ole seurannut, mutta jotenkin tuo tuntuu vain, että Pitkämäki on kärsinyt loukkaantumisia paljon tyylinsä takia. Voin olla väärässäkin, mutta jotenkin tuollainen tunne vain on tullut.

Minulta ei uhoamiselle ymmärrystä heru, joskin Petäjä taisi virkkoa vähän hymy suupielessä.

Esimerkiksi Evilää kehuttiin, kun hän uhosi ja saavutti menestystä. Sen jälkeen Evilän uhoaminen on vaikuttanut lähinnä nololta. Toimittajaankin hermostui kuin teinipoika.

Ei tulos siitä riipu, miten kovalla asenteella on liikenteessä.

Se on kuitenkin hyvä tapa motivoida itseään suorittamaan kovempaa, kun on noin sanonut. Evilä on kyllä nykyään ollut vähän naurettava, mutta kyllä yleisesti painotan uudestaan sitä, kuinka tärkeä korvienväli on. Itseluottamus on tärkeää lajissa kuin lajissa.

 

[flintstone]

Eiköhän tuo Rädyn koulukunnan tyyli ollut kaikkein loukkaantumisalttein. Eikös Räty ollut jatkuvasti loukkaantunut?

Täysin ehjää keihäänheittäjää, varsinkin sellaista jolla on jo pidempi ura takana huipulla saa varmasti etsiä. Kyseinen laji on vain niin rankka kropalle että fysiikan kestämisen raja tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Suomen taso on miesten keihäässä kova, mutta aivan se terävin kärki on ollut mitaleita ajatellen hieman tylsä.

Pitkämäki on käsittääkseni hyvin Zelesnymäinen heittäjä ja tämä tyyli on oman käsitykseni mukaan kyllä se vähemmän paikkoja rikkova kuin voimalla runttaaminen.

 

[Kirjoittelija]

Keihäänheitto on sellainen laji, että hyvin harva siinä kovin kauan kisaa ilman pahoja loukkaantumisia.

 

[J.Grönvall]

Siellä spekuloitiin mm. että vanhemmat kustantavat lastensa urheilua hyvin mielellään tiettyyn pisteeseen saakka (koska se koetaan lapsen kehitykselle hyödylliseksi). Mutta jos nuori 14-15 vuotiaana alkaa puhumaan peruskoulun jälkeen urheiluun panostamisesta (koulun sijaan - esim. tyyliin Jani Sievinen), niin sille ei enää ymmärrystä löydy.

Heh, ainakin oma isoisäni oli aikanaan sanonut pojalleen, että ei mitään urheilu-uria, vaan kunnon töihin. Siihen katkesi lupaavan yleisurheilijan ura. Jotenkin kuvittelisin, että siihen aikaan (50-luvun loppu - 60-luvun alku) tuollainen olisi voinut olla yleisempääkin mutta silti niitä huippuja tuli.

Eli ihan tuollaisenaan en ehkä osta tuota asiaa, vaikka kyllä siinä varmasti joku itu on. Tiedä sitten kävivätkö urheilijamme töissä vaikkapa nyt 70-luvulla, veikkaisin että suurin osa kävi mutta tämän asian saa korjata jos olen väärässä.

Jenkkien järjestelmästä taas olen saanut kuvan, että se koulutus ei tule mitenkään kyljessä, vaan sieltä lähtee kuin leppäkeihäs jos ei kouluaan hoida samalla. Oli kuinka stipendillä tahansa. Ja käsittääkseni ne arvosanavaatimuksetkin ovat ihan korkeaa tasoa. Urheilijat ovat esimerkkejä ja kantavat paljon paineita siellä jo nuorempana, varsinkin jos kyseessä on jonkun jenkkien valtalajin pelaaja.

Ikäväkseni olen tullut johtopäätökseen, että urheilua ei nykypäivänä arvosteta enää niin kuin aiemmin, vaikkapa nyt silloin 90-luvulla. Minä kuvittelisin, että se olisi kansakuntanakin ylpeyden aihe, että olisi paljon hyviä urheilijoita mutta enemmän ne kait nykypäivänä ovat jonkinlaisen kahjon maineessa. Helpommallakin pääsee ja kun ei vaadita vaikkapa A-rajaa niin miksi sitä sitten tavoittelisikaan, pääseehän B-rajallakin jo kisakylään panemaan.

En minä näe, että Ruotsi tai Norja olisi niin merkittävästi meitä edellä massoissa tai yhteiskunnallisesti mutta niin vain tulee Carolina Klüftia, Christian Olssonia ja joku Therese Alshammar joka 34-vuotiaana oli vielä olympialaisissa. Norjallakin on sentään 800 metrin olympiavoitto vielä vuodelta 1996 ja muuan Thorkildsen pyyhkii tartania meidän keppimiehillämme.

Eikä tämä asia muutu, puhuttiin sitten talvella tai kesällä ja palloilulajeista tai yksilölajeista. Aina sama laulu. Onneksi on sentään Minna Kauppi.

 

[Steegil]

Koulun merkitystä korostetaan ihan liikaa. Opiskella voi urheilu-uran jälkeenkin tai jos urasta ei tulekkaan mitään niin aina voi mennä sinne koulunpenkille, kun huomaakin etteivät kyvyt riitäkkään. Huippulahjakkuuksien pitäisi suosiolla vaan keskittyä siihen urheilu-uran rakentamiseen ja olla menemättä sinne lukioon ja käyttää siitä koulusta vapautuva aika harjoitteluun ja lepoon.

 

[Tim Callahan]

Koska Suomen täydellisille urheilunseuraaja ihmisille ei kelpaa urheilijan minkäännäköinen käyttäytyminen ehdottaisin urheilijoille tonnin seteli-ilmettä haastatteluissa ja kilpailusuorituksissa. Tällöin ei olisi uhoa tai selittelyä ja suomalaiset olisivat urheilijoistaan ylpeitä!

"Onnittelut olympiakullasta!"
"..."

Linkki vie kuvaan Silvennoisen Hoosta. (vmp)

PS. Vai eikö Jukka Keskisalo ole jo tehnyt tämän?

 

[Kaspo]

Onhan se toki varmasti vaikeaa näin pienestä maasta löytää, mutta kuitenkin esim. keihäänheitto on hyvä esimerkki, että mihin se taso on heilahtanut. Ennen oli aivan maailman kärkeä kuitenkin kyseisessä lajissa.

Se pitää ymmärtää, että kilpailu on joka lajissa koventunut ja harrastajamäärät kasvaneet maailmanlaajuisesti, vaikka Suomessa olisikin tapahtunut takapakkia. Kyllä minusta Suomi on edelleen keihäänheiton maailman kärkeä, kun tämän vuoden maailmantilastoissa on 8., 9., 11., 14. ja 18. paras sijoitus. Nykyään 50-60 miestä heittää yli 80 metriä, takavuosina maailman kärki ehkä heitti pidemmälle mutta 80 metrin ylittäjiä oli paljon vähemmän, vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi noin 40.

Poikkeuksetta lajissa kuin lajissa yhä useammat kehittyvien maiden edustajat saavuttavat maailman kärkipään, siinä on rapistuvan/rapistuneen urheilun pikku-imperiumin penkkiurheilijoiden ymmärrettävä muuttuvaa maailmaa.

 

[Kirjoittelija]

Suomen taso on miesten keihäässä kova, mutta aivan se terävin kärki on ollut mitaleita ajatellen hieman tylsä.

Jos aloitetaan tarkastelu vaikkapa vuodesta 1990, Suomi on miesten keihäässä päässyt mitaleille 11 arvokisafinaalissa 22:sta (jätin Helsingin tämän kesän EM-höntsät laskuista pois). Mitaleitta on jääty 1990, 1995, 1997, 1998, 2000, 2002, 2003, 2004, 2005, 2009 ja 2011. Kultaa on voitettu 1991, 1999 ja 2007.

Perinteisestihän tuo viime vuoden mitaliton kisakin taas johti näihin "tähänkö on tultu, kyllä on surkeaksi mennyt suomalainen keihäänheitto" -juttuihin. Oikeasti kannattaisi odottaa vähintään kolmet mitalittomat kisat putkeen ennen kuin alkaa puhua jostain trendistä. Tälläkin hetkellä Suomella on niin leveä taso, että sieltä todennäköisesti on lähivuosina tulossa mitaleja, vaikka tänä vuonna sellainen olisi yllätys.

 

[flintstone]

Koska Suomen täydellisille urheilunseuraaja ihmisille ei kelpaa urheilijan minkäännäköinen käyttäytyminen ehdottaisin urheilijoille tonnin seteli-ilmettä haastatteluissa ja kilpailusuorituksissa. Tällöin ei olisi uhoa tai selittelyä ja suomalaiset olisivat urheilijoistaan ylpeitä!

No en minä ainakaan tuomitse Petäjän kommentointia, eikä Tommi Evilä ole minun silmissä tyhjä uhoaja. Jokainen taplatkoon tavallaan, mutta kyllä sen huomaa milloin uho alkaa menemään yli.

 

[Kirjoittelija]

Se pitää ymmärtää, että kilpailu on joka lajissa koventunut ja harrastajamäärät kasvaneet maailmanlaajuisesti, vaikka Suomessa olisikin tapahtunut takapakkia. Kyllä minusta Suomi on edelleen keihäänheiton maailman kärkeä, kun tämän vuoden maailmantilastoissa on 8., 9., 11., 14. ja 18. paras sijoitus. Nykyään 50-60 miestä heittää yli 80 metriä, takavuosina maailman kärki ehkä heitti pidemmälle mutta 80 metrin ylittäjiä oli paljon vähemmän, vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi noin 40.

En tiedä 80 metrin miesten määrästä, mutta kyllähän Parviaisen aikoihin arvokisafinaalien taso oli paljon kovempi kuin nykyään ja mitalit tiukassa.

 

[Zous]

Se pitää ymmärtää, että kilpailu on joka lajissa koventunut ja harrastajamäärät kasvaneet maailmanlaajuisesti, vaikka Suomessa olisikin tapahtunut takapakkia. Kyllä minusta Suomi on edelleen keihäänheiton maailman kärkeä, kun tämän vuoden maailmantilastoissa on 8., 9., 11., 14. ja 18. paras sijoitus. Nykyään 50-60 miestä heittää yli 80 metriä, takavuosina maailman kärki ehkä heitti pidemmälle mutta 80 metrin ylittäjiä oli paljon vähemmän, vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi noin 40.

Täytyy kuitenkin muistaa, että terävin kärki oli aikoinaan paljon kovempi kuin nykyään ja silti Suomi pärjäsi. Tottakai heittäjiä on nykyään enemmän, mutta kai sitten muissa maissa laji on vain juuri kehittynyt, niin paljon, että Suomi ei pärjää ihan kärjessä enään. EM-kisojen taso oli varsin heikko. Sen takia odotankin mielenkiinnolla, että mitä keihäänheiton finaalissa tapahtuu ja kuka sen lopulta vie ja jääkö taso vaatimattomaksi, vai täräyttääkö joku oikein kunnolla.

 

[Hemingway]

Tiedä sitten kävivätkö urheilijamme töissä vaikkapa nyt 70-luvulla, veikkaisin että suurin osa kävi mutta tämän asian saa korjata jos olen väärässä.

Kuvittele itsesi työntekijäksi tuohon aikaan. Mitä töiden jälkeen, viikonloppuisin ja lomilla? Netti? Ei ollut. TV? Tarjonta oli niukkaa. Yleensäkin viihdetarjonta oli aivan eri tasolla kuin nykyään. Raha? Sitä ei riittänyt ylellisiin huvituksiin tai lomamatkailuun.

Tuossa tilanteessa moni etsi elämäänsä sisältöä urheilusta.

 

[Corkscrew]

Lewis Korir juoksi eilen 10 000 m alle 28 minuutin joten on meillä mahdollisuus saada kilpailukykyinen edustaja arvokisojen kestävyysjuoksuun myös lähivuosina, jos mies vaan saa Suomen kansalaisuuden. Erittäin hyvä juoksija, Riossa 2016 maraton-mitali Suomeen?

 

[Kirjoittelija]

Täytyy kuitenkin muistaa, että terävin kärki oli aikoinaan paljon kovempi kuin nykyään ja silti Suomi pärjäsi.

Silloinkin Rädyn hyydyttyä tuskailtiin, että nyt on suomalainen keihäänheitto mennyt ihan kamalaksi. Parviaisen uran lähdettyä laskusuuntaan kävi samoin. Nyt Pitkämäen tiputtua mitalivauhdista suomalainen keihäänheitto on taas hirveässä kriisissä.