Keitä ovat nämä "herrat" ja "tyhjät housut" joita järjestelmästä pitää siivota pois että tukieurojen kohdentaminen onnistuu paremmin? Kysyn koska en tiedä. Ja pitäisikö nämä järjestelmät ylipäätään ajaa kokonaan alas ja luottaa jatkossa pelkästään siihen että jostain nousee joku valmentaja-valmennettava-pari jolle jollain perusteilla ohjattaisiin rahat suoraan? Ovathan nämä hienoja ajatuksia mutta miten se toimisi käytännössä jos lähdettäisiin ajamaan nykyisiä järjestelmiä alas (sehän olisi lopputulos jos euroja ei niille enää kohdennettaisi).
No kyllähän se todellisuus on ollut se, että suuret menestyjät ovat olleet hyvin pitkälle näitä isä/äiti-poika/tytär-pareja. Jos järjestelmä toimisi ja tuottaisi laadukkaasti urheilijoita, niin se näkyisi siinä, että myös massaa olisi enemmän huipun tuntumassa.
Suomalaisessa yleisurheilussa massaa on ollut lähihistoriassa yksittäisessä lajissa, pl. keihäs, mutta laajemmalta rintamalta ei ole urheilijoita tullut edes EM-tasolle. Juuri nyt pituudessa on hyvää värinää mutta olisiko ollut sitäkään ilman Tommi ja Juhani Evilän pioneerityötä. Kyllä se Jarmo Kärnän 800 sai aika pitkään listoilla roikkuakin.
Pikajuoksussa näytettäisiin jääneen vähän telineisiin siten, että vaikka määrällisesti on hyvin noita, sanotaan 10,50-10,80-tason jätkiä, niin se tähti sieltä puuttuu. Tuo on kuitenkin kaukana vielä Hartosen ja Pöyhösen luvuista. Sama ongelma koskee monia suomalaisia yleisurheilijoita, kehitystä ei tule ja vuosikaudet junnataan paikallaan.
Suomen kiekonheittokin oli yhteen väliin ihan hauska, kun SM-mitaleilla taisi olla 28-vuotiaana lajin aloittanut Tompuri ja vissiin vielä 50-vuotiaana mitaleilla ollut Pertti Hynni. Mika Loikkanen on siinä sitten vuosikaudet pyörinyt 60 metrin havuilla.
Ennen Jukka Keskisaloa 3000 esteissä Suomessa juostiin tuolla 8.40,00 tuntumassa SM-kisoissa. Sitten tuli Keskisalo ja yksin hilasi lukuihin 8.10,67 mutta ei sinne ainakaan järjestelmä tuottanut ketään seuraajaa tai seuraajia.
Minusta se on irvokasta, että nyt yhtäkkiä purjehdusta on katsomassa sitten Roger Talermo, Paavo "Stone Island" Arhinmäki ja Kalervo Kummola. Niin kuin näitä kavereita nyt vittuakaan joku purjehdus kiinnostaisi. Se on vain kiva käydä patsastelemassa mitalin vieressä ja lausua muutama sana, kuinka huippu-urheilu edelleen voi mainiosti.
Lajiliittojen puheenjohtajien paikat ovat lähinnä patsastelupaikkoja, Sauli Niinistö ja Palloliitto nyt yhtenä hyvänä esimerkkinä. Ja kysyä voi mitä Heikki Hietanen on saanut aikaan jääkiekkoliitossa, muuta kuin pyörinyt Kummolan selän takana.
Kuvittelisin, että joissain maissa esimerkiksi Jarmo Mäkelä olisi lentänyt jo hornan tuuttiin kisamenestyksen (menestymättömyyden) vuoksi, mutta ei Suomessa. Hiihdossa Magnar Dalen totesi tullessaan päävalmentajaksi, että suomalaiset hiihtäjät olivat valovuoden perässä suorituskyvyltään esimerkiksi silloista maailman huippua Matias Fredrikssonia. Ja tämä sentään hiihdossa.
Eivät nämä Sieviset, Seppälät, Evilät, Palanderit, Litmanen, Forssell jne mitään kuvitelmia ole. Tähtiä syntyy mutta ei järjestelmän vuoksi, vaan siitä huolimatta.
Se on sentään ihan totta, että lajien keskinäinen kyräily pitää lopettaa heti ja mm. valmentajien tulisi kokoontua keskenään vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia.
Toinen asia on lähteä ulkomaille oppiin. Jos on oikeasti lahjakas urheilija, niin kyllä todellisuus näyttää valitettavasti sille, että menestyäkseen on lähdettävä sinne missä se ammattitaito on. Esimerkiksi tenniksessä suomalainen akatemia on aivan naurettava ajatus jos mielitään maailman 100:n joukkoon. Samahan se on jalkapallossa jossa minä en voi käsittää miksei meiltä juuri kukaan lähde ulkomaille opiskelemaan peliä. Huippukoutseillahan se on arkipäivää.