Suomalaiset Olympialaisissa

[aquanqua]

Eipä Norjakaan mikään kesäolympialaisten menestyjämaa ole. Heidän olympiamenestyksensä perustuu lähes täysin hiihtolajeihin, joita maa on historiallisesti hallinnut ja jotka ovat maassa äärimmäisen suosittuja.

 

[msg]

Valmiutta uhrata kaikki sille ja tehdä kaikki mahdollinen voittamisen eteen. Tottakai se vaatii rahaa, ja sitä ei ole joka lajiin. Mutta se vaatii myös hulluutta ja raakaa työntekoa joka kestää vuosia mutta osaavissa käsissä tuo tuloksia.

Ei koske vain urheiljaa itseään vaan koko urheilijan perhettä. Kuinka moni täällä suu vaahdossa huippuja huutava olisi valmis tekemään esasieviset ja uhraamaan itse 15 vuotta elämästään lapsen saamiseksi maailman huipulle vaikka lapsi sitä itse ei aina tahtoisikaan?

 

[Hemingway]

Eipä Norjakaan mikään kesäolympialaisten menestyjämaa ole.

Tätä minäkin ihmettelen. Meillä oli/on sentään Keskisalo ja Holmen ja Evilä ja muutama muu potentiaalinen pituushyppääjä. Ketäs syntyperäisiä norjalaisia juoksee ja hyppii samalla tasolla?

 

[Kirjoittelija]

Eipä Norjakaan mikään kesäolympialaisten menestyjämaa ole.

Sama vika Suomella. Jos kerran yleisurheilun pitäisi hakea oppia jääkiekosta, niin silloin kannattaa muistaa, että Suomihan napsii ylipäätään paljon isomman osan talvi- kuin kesäolympialaisten mitaleista.

Tästä voinemme päätellä, että talvilajeissa tehdään asiat paljon paremmin. Ehkä Kojonkosken pitäisi siis luoda Suomeen malli, jossa murtomaahiihto, jääkiekko, mäkihyppy, curling, yhdistetty, kumparelasku, pikaluistelu ja taitoluistelu opettavat kesälajeille, miten sitä huippu-urheilua oikein harrastetaan. Sen jälkeen me varmaan voimme kesäolympialaisissakin napsia 2 % kaikista mitaleista, kuten Vancouverin kisoissa tehtiin. Kesäolympialaisten lajimäärällä tuo tietäisi Suomelle noin kahtakymmentä mitalia.

Ihme, ettei kukaan ole tätä ratkaisua aiemmin tajunnut, vaikka se on näin naurettavan helppo. Nyt vain kesäolympiaurheilijat ja -koutsit lakki kouraan ja talvipuolelta neuvoja kysymään!

 

[opelix]

Sama vika Suomella. Jos kerran yleisurheilun pitäisi hakea oppia jääkiekosta, niin silloin kannattaa muistaa, että Suomihan napsii ylipäätään paljon isomman osan talvi- kuin kesäolympialaisten mitaleista.

Tästä voinemme päätellä, että talvilajeissa tehdään asiat paljon paremmin. Ehkä Kojonkosken pitäisi siis luoda Suomeen malli, jossa murtomaahiihto, jääkiekko, mäkihyppy, curling, yhdistetty, kumparelasku, pikaluistelu ja taitoluistelu opettavat kesälajeille, miten sitä huippu-urheilua oikein harrastetaan. Sen jälkeen me varmaan voimme kesäolympialaisissakin napsia 2 % kaikista mitaleista, kuten Vancouverin kisoissa tehtiin. Kesäolympialaisten lajimäärällä tuo tietäisi Suomelle noin kahtakymmentä mitalia.

Ihme, ettei kukaan ole tätä ratkaisua aiemmin tajunnut, vaikka se on näin naurettavan helppo. Nyt vain kesäolympiaurheilijat ja -koutsit lakki kouraan ja talvipuolelta neuvoja kysymään!

Ei taida nyt olla ihan kaikki inkkarit kanootissa. Talvilajit ovat urheilukartalla ylipäätään siinä asemassa että voisin kyseenalaistaa koko olympia-arvon. Olisiko 10-15% maapallon väestöstä ylipäätään edes satunnaisesti lumisilla alueilla. Tästä tietenkin seuraa se ettei kesä-ja talvilajien tasosta voida samana päivänä puhuakaan. Kesäkisojen menestystä pohtiessa ei todellakaan kannata alkaa puhuakaan marginaalilajeista.

Mutta itseasiaan eiköhän kestävyyslajeissa sinällään päde ihan samat lainalaisuudet joten kyse on sittenkin loppujen lopuksi lahjakkuudesta ja siitä kuinka kovassa seurassa he kilpailevat.

 

[tant gredulin]

Mo Farah halusi pelata jalkapalloa. Hänet houkuteltiin juoksemaan, koska fiksu jumppamaikka näki potentiaalin ja antoi pelata jalkapalloa ennen juoksuharjoituksia.

Ihan ok jääkiekkoilija/futari saattaisikin olla yleisurheilupuolella huippu?

 

[Vellihousu]

Ehkä Kojonkosken pitäisi siis luoda Suomeen malli, jossa murtomaahiihto, jääkiekko, mäkihyppy, curling, yhdistetty, kumparelasku, pikaluistelu ja taitoluistelu opettavat kesälajeille, miten sitä huippu-urheilua oikein harrastetaan.

En ihmettele vaikka loisikin. Norjassahan on Olympiatoppen-systeemi joka toimii juuri niin että eri lajien urheilijat treenaavat keskenään toistensa valmentajien opastuksella. Muutenkin Kojonkoski on haastatteluissa ihmitellyt miten Suomessa eri lajit ovat kuin sodassa keskenään. Eri lajien välinen synergia ei ole tietenkään mikään kaiken korjaava patenttiratkaisu, mutta ei siitä välttämättä haittaakaan ole. Oman lajin liian ryppyotsainen tuijotus kun ei välttämättä takaa parhaita mahdollisia tuloksia. Vaikutteita ja ideoita voi hakea muiltakin ja touhu voi olla myös henkisesti urheilijoille virkistävää.

 

[tant gredulin]

Eri lajien välinen synergia ei ole tietenkään mikään kaiken korjaava patenttiratkaisu, mutta ei siitä välttämättä haittaakaan ole. Oman lajin liian ryppyotsainen tuijotus kun ei välttämättä takaa parhaita mahdollisia tuloksia. Vaikutteita ja ideoita voi hakea muiltakin ja touhu voi olla myös henkisesti urheilijoille virkistävää.

Samalla asialla :) Suomelle tyypillistähän on ollut 'pakko valita lajinsa' jo melko aikaisin. Muistelen mm. Selänteen ja Ruudun olleen lahjakkaita myös futareina ja yleisurheilussa.

 

[Tombe76]

Eipä Norjakaan mikään kesäolympialaisten menestyjämaa ole. Heidän olympiamenestyksensä perustuu lähes täysin hiihtolajeihin, joita maa on historiallisesti hallinnut ja jotka ovat maassa äärimmäisen suosittuja.

Kyllähän norjalaisilla kuitenkin on suht laajalla rintamalla kovia kesäurheilijoitakin. Pyöräilijöillä taisi olla täysi joukkue ainakin maantieajossa ja sieltä tulikin pronssia, miekkailijoille tuli hopeata ja onhan keihäässäkin yksi aika kova norski.

Uinnissakin taisi olla finaalissa norjalaisia, vaikka maailmanmestari Dale Oen ei ollutkaan kisoissa mukana (kun kuoli keväällä).

 

[msg]

Vancouverissa 82 maata, Lontoossa yli 200. Onneksi kiinalaiset eivät talvikisoista juurikaan piittaa.

 

[Espoon Siniset]

Tätä minäkin ihmettelen. Meillä oli/on sentään Keskisalo ja Holmen ja Evilä ja muutama muu potentiaalinen pituushyppääjä. Ketäs syntyperäisiä norjalaisia juoksee ja hyppii samalla tasolla?

Norja sai neljä mitalia EM-kisoista: Ingebrigtsen voitti miesten 1500 metrin, naisista hopeaa Anglesenille korkeudesta ja Renströmille pituudesta. Neljäs mitali olikin tuontitavaraa miesten sataselta. Se suurin norjalainen yleisurheilutähti jäi ilman mitalia.

Eihän nuo kisat nyt tasoltaan ihan parhaat mahdolliset olleet, mutta olihan tuo menestys kuitenkin Suomea parempaa.

Euroopan väkimäärältään pienemmistä maista kahden miljoonan Slovenia ja 4,3-miljoonainen Kroatia kannattaa mainita ihan kohtuullisen hyvinä urheilumaina.

 

[Kirjoittelija]

Ei taida nyt olla ihan kaikki inkkarit kanootissa.

Älä minua syytä, minähän lähdin vain jatkokehittelemään tätä nimimerkki Nimettömän ansiokasta pohdiskelua:

Bryggare ja nämä muut jääkiekon "vihaajat" voisivat ottaa mallia ihan vain suomen nykyisestä jääkiekon tasosta, sen sijaan että käyttäisivät tekosyitä sen takia. Pienestä maasta on tehty maailman yksi parhaista jääkiekkomaasta ja tämä on lähtenyt sieltä ihan junioritasolta saakka, jossa tätä ajatusmaailmaa pyritään luomaan missä vain voitto riittää.

Tähän voisi ehkä vielä lisätä sen verran, että minusta jääkiekonkin olisi hyvä hakea oppia huippu-urheilemisesta jääpallosta ja salibandystä, koska niissä Suomi pärjää paremmin kuin jääkiekossa. Esim. salibandyssä ei todellakaan tuuletella mitään pronssimitalia, eikä selitellä mitään välierä- saati puolivälierätappioita joillain "kovaa yritettiin, marginaalit on pienet, tolppa sisään, tolppa ulos"- jutuilla, vaan finaalipaikka on vähimmäistavoite. Siitä vähän jääkiekkoväelle mallia.

 

[Vellihousu]

Olen myös ihmetellyt kuinka kovin moni pitää Usain Boltia ylimielisenä mulkkuna ja pellenä. Kaveri on juossut tyrmäävän maailmanennätyksen 9,58. Katsoitteko Boltin juoksuja eilen? Hymy huulilla, show pystyssä, ei merkkiäkään pelosta tai jännityksestä. Miksikö? Bolt on itsevarma. Kun pyssy paukahtaa hän on kilpailija ytimeen asti ja osoitti sen taas eilen.

On siinä melkoinen ero kun miettii vaikka Tero Pitkämäkeä joka lähinnä katselee kengänkärkiä keihäspaikalla.

Vähän sama tuli tänään mieleen painia katsellessa. Miten moneen suomalaiseen urheilijaan liitetäänkään myönteisinä ominaisuuksina käsitteet "tunnollinen harjoittelija" ja "tasainen suorittaja". Kansainvälisissä skaboissa tunnollisuus ja tasaisuus eivät kuitenkaan riitä. Tältä pohjalta on pakko kysyä mikä vika suomalaisessa valmennuksessa varsinaisesti on? Tuijotetaanko täällä liikaa tehtyjä tunteja eikä sitä mihin ne tunnit käytetään? Tätä on nähdäkseni mielekästä kysyä, koska niin monen suomalaisen ongelma on juuri epäonnistuminen kilpailutilanteessa. Ei voi se voi johtua pelkästään siitä että suomalaiset olisivat vain niin paljon henkisesti heikompia kuin muut.

Mitään abstraktia höpinää suomalaisen kulttuurin lannistavasta vaikutuksesta en edes halua aloittaa, mutta onhan se totta että jos joku suomalainen käyttäytyisi kuin Bolt, tulisi kansalta ankara tuomio. Paska on lentänyt paljon vähemmästäkin. Esimerkkeinä vaikka Minna Kauppi ja Aino-Kaisa Saarinen, jotka ovat kultamitalaiden jälkeenkin joutuneet pyytämään anteeksi käytöstään/lausuntojaan.

Kuka haluaa olla kultamitalisti, kansakunnan kusitolppa?

 

[Kirjoittelija]

jos joku suomalainen käyttäytyisi kuin Bolt, tulisi kansalta ankara tuomio.

Mika Poutala veti olympialaisissa samantyyppisen show'n, mutta jäi lopulta neljänneksi. Silloin se kisaa edeltänyt keekoilu näyttäytyy hieman huvittavassa valossa.

 

[aquanqua]

...
Muutenkin Kojonkoski on haastatteluissa ihmitellyt miten Suomessa eri lajit ovat kuin sodassa keskenään. Eri lajien välinen synergia ei ole tietenkään mikään kaiken korjaava patenttiratkaisu, mutta ei siitä välttämättä haittaakaan ole. Oman lajin liian ryppyotsainen tuijotus kun ei välttämättä takaa parhaita mahdollisia tuloksia. Vaikutteita ja ideoita voi hakea muiltakin ja touhu voi olla myös henkisesti urheilijoille virkistävää.

Minulle jäi ainakin Bryggaren jutuista sellainen kuva, että mies on antanut lajikateuden muuttua katkeruudeksi sen sijaan, että hän hyödyntäisi sitä motivaattorina. Se ei ole millään tavalla rakentavaa, eikä johda mihinkään positiiviseen.

En lukenut häneltä yhtäkään kommenttia, jossa hän olisi pohtinut, kuinka suomalainen yleisurheilu voisi kehittää toimintaansa ja mitä he voisivat oppia suomalaista urheilua hallitsevilta palloilulajeilta... mies vain tilitti katkeraan sävyyn, kuinka yleisurheilulla menisi paremmin ilman jääkiekkoa ja jalkapalloa. Tuollainen ajattelu ei johda minkäänlaiseen kehitykseen, eikä se ole millään tavalla tästä todellisuudesta.

Kilpailu kehittää, kun ihmiset pohtivat, miten he voisivat päihittää kilpailijan ja mitä he voisivat oppia kilpailijilta, mutta kilpailijan tuhon odottelu tai toivominen ei koskaan tule tuottamaan yhtään mitään muuta kuin katkeruuden kierteen.

Reilun kuukauden takaiset kommentit Bryggarelta ja Sinuhe Wallinheimolta osoittavat hyvin, kuinka eri tavalla asioita voi lähestyä.

 

[sampio]

Euroopan väkimäärältään pienemmistä maista kahden miljoonan Slovenia ja 4,3-miljoonainen Kroatia kannattaa mainita ihan kohtuullisen hyvinä urheilumaina.

Tanskaa tarjoaisin edelleen joukon jatkoksi. Melko monipuolista menestymistä laajahkolla rintamalla.

 

[Sistis]

Tanskaa tarjoaisin edelleen joukon jatkoksi. Melko monipuolista menestymistä laajahkolla rintamalla.

Samaten Liettua on minusta pärjännyt varsin kohtuullisesti jokseenkin laajalla rintamalla, varsinkin kesälajeissa. Talvilajeista en sitten vastaavasti muista vastaavaa menestymistä.

 

[J.Grönvall]

Eipä Norjakaan mikään kesäolympialaisten menestyjämaa ole. Heidän olympiamenestyksensä perustuu lähes täysin hiihtolajeihin, joita maa on historiallisesti hallinnut ja jotka ovat maassa äärimmäisen suosittuja.

Minulle riittäisi alkuun jo se, että Suomi pärjäisi edes EM-tasolla. Mutta kun ei. Maailman kärkihän ei ole ollut realistinen enää aikoihin mutta kyllä EM-tasolla pitäisi pystyä parempaan.

Ja samahan se on mitä maita tässä luettelee, ne tyrmätään joka tapauksessa jollain tekosyyllä. Mutta eipä sekään ole se jutun juoni.

 

[sampio]

Suomalaisurheilijoiden vertaaminen Boltiin on hiukan puusilmäistä, koska hän on koko pallolla melkoisen ainutlaatuinen yksilö. Ymmärrän kyllä, että pointti on rentoudessa, ja onhan näitä rentoja kestomenestyjiä todellakin vaikkapa Norjan Andreas toisena hyvänä esimerkkinä. Silti Boltti on täysin oma juttunsa, eikä voi lähteä sanomaan, että Usain sitä ja tätä, mutta Pitkämäki on nielaissut rautakangen. No onhan se vähän jopa mun silmissäni näin, mutta onhan noita vakavahkoja menestyjiäkin ollut maailman sivu. Jos nyt Pitkämäki ja Mannio alkaisivat heitellä yläfemmoja, pusutella kameroille ja tehdä jotain idioottimaisia kissaimitaatioita a'la Blake, ja siinä sivussa Thorkildsen murjoittaisi ja nakkaisi 90 metriä ekallaan, olisi itku siitä, miten suomalaiset vain pelleilevät, eivätkä ota urheilua vakavasti. Pois mokomat pelleilemästä meidän verorahoilla!

 

[J.Grönvall]

Niin se on enemmänkin sitä, että suhtaudutaan positiivisesti tilanteisiin. Vaikka kyseessä oli ehkä kaikkien aikojen olympiafinaali ja paineet varmasti ihan sopivat, niin ei siellä murjoteltu. Yohan Blake tuntuu olevan samanlainen velikulta.

Jossain luki mielestäni ihan fiksusti, että Suomessa suhtaudutaan liian ongelmakeskeisesti valmennukseen, kun päinvastoin pitäisi keskittyä niihin vahvuuksiin ja sitä kautta positiivisiin asioihin.

Jere Bergiuskin saa minun puolestani nukkua kisapaikalla, kunhan pitää huolen, että saa edes hypyn suoritettua. Oli kyllä taas yksi amatööriluku Suomen urheiluhistoriassa :)

Ei tarvitsekaan olla juuri niin kuin Bolt, mutta ei se hymykään nyt maailmaa kaada sentään. Jos on varma olo, niin kyllä se näkyy ulospäin.

 

[Vellihousu]

Suomalaisurheilijoiden vertaaminen Boltiin on hiukan puusilmäistä, koska hän on koko pallolla melkoisen ainutlaatuinen yksilö. Ymmärrän kyllä, että pointti on rentoudessa, ja onhan näitä rentoja kestomenestyjiä todellakin vaikkapa Norjan Andreas toisena hyvänä esimerkkinä. Silti Boltti on täysin oma juttunsa, eikä voi lähteä sanomaan, että Usain sitä ja tätä, mutta Pitkämäki on nielaissut rautakangen.

Ehkä J.Grönvallin alkuperäinen rinnastus oli hieman räikeä Boltin ainutkertaisesta persoonasta johtuen, mutta se ei tarkoita että pointti olisi sinänsä väärä. Kyllä tietty rentous ja itsevarmuus erottaa usein potentiaaliset voittajat potentiaalisista häviäjistä, tästä on paljon mikroskooppitason esimerkkejä. Mutta lopullinen pointtihan ei ollut urheilijoiden kehonkielen arvioiminen vaan sen pohtiminen mistä ja miten suomalaisiin urheilijoihin saataisiin enemmän varmuutta siitä että harjoituksissa tehty työ realisoituisi myös kilpailutilantesssa. On helppo sanoa että pitäisi treenata enemmän ja kovempaa, mutta mitä muuta pitäisi tehdä?

 

[Vellihousu]

Jossain luki mielestäni ihan fiksusti, että Suomessa suhtaudutaan liian ongelmakeskeisesti valmennukseen, kun päinvastoin pitäisi keskittyä niihin vahvuuksiin ja sitä kautta positiivisiin asioihin.

Toisaalta, jos kehitystä halutaan, pitää tiedostaa myös ongelmat. Varsinkin lajeissa jotka ovat lamassa. Esimerkiksi yleisurheilussa yksi kummallisuus näyttää olevan että harjoittelua arvostetaan enemmän kuin kilpailua. Tämä näkyy mm. siinä että yleisurheilun hallikaudella Suomen huiput kilpailevat joko laiskanlaisesti tai eivät ollenkaan. Hieman kärjistettynä Suomessa siis treenataan yhdeksän kuukautta ja kilpaillaan kolme kun muualla suhde on päinvastainen. Onko järkevää?

Yksilötasolla täysin samaa mieltä siitä että keskitytään vahvuuksiin, ei heikkouksiin.

 

[sampio]

Ei tarvitsekaan olla juuri niin kuin Bolt, mutta ei se hymykään nyt maailmaa kaada sentään. Jos on varma olo, niin kyllä se näkyy ulospäin.

Ymmärrän pointin, mutta. Me olemme varsin erilaisia persoonia, enkä minä lähtisi tuomitsemaan ketään epävarmaksi ja häviäjäksi pelkän hymyilemättömyyden vuoksi.
---

Pakko sanoa, että Blakelle nuo pelleilyt eivät juurikaan sovi, tuntuu niin päälleliimatulta. Se kynsiminen aiheutti kisojen suurimman myötähäpeätunteen, vaikka fundeeraisi ketä tahansa suomalaissuorittajaa. Tyyppi on Jamaican työtön porilainen hitsari joka imitoi joukkuetoveriaan, ei muuta. Nopea työtön hitsari.

 

[aquanqua]

Taitaapi tuo kilpailuun valmistautuminen ja starttia edeltävä touhu olla pääosin persoona- ja tapakysymys. Vastapainona Boltille on Michael Johnson, joka oli aina erittäin totinen, keskittynyt ja myrtsin näköinen starttiviivalla.

 

[J.Grönvall]

Toisaalta, jos kehitystä halutaan, pitää tiedostaa myös ongelmat. Varsinkin lajeissa jotka ovat lamassa. Esimerkiksi yleisurheilussa yksi kummallisuus näyttää olevan että harjoittelua arvostetaan enemmän kuin kilpailua. Tämä näkyy mm. siinä että yleisurheilun hallikaudella Suomen huiput kilpailevat joko laiskanlaisesti tai eivät ollenkaan. Hieman kärjistettynä Suomessa siis treenataan yhdeksän kuukautta ja kilpaillaan kolme kun muualla suhde on päinvastainen. Onko järkevää?

Yksilötasolla täysin samaa mieltä siitä että keskitytään vahvuuksiin, ei heikkouksiin.

Täytyyhän heikkouksia toki kehittää mutta esimerkiksi juuri kilpailutilanteissa kannattaisi ehkä lähteä niiden vahvuuksien kautta, eikä niin hirveällä energialla keskittyä tekniikkaan. Kilpailun pitäisi olla kuitenkin se homman juju ja siitä pitää myös nauttia. En tiedä, välillä tuntuu, että keihäänheitossa haetaan enemmänkin täydellistä heittoa kuin mahdollisimman pitkää.

Ymmärrän pointin, mutta. Me olemme varsin erilaisia persoonia, enkä minä lähtisi tuomitsemaan ketään epävarmaksi ja häviäjäksi pelkän hymyilemättömyyden vuoksi.

En minä ole ketään tuominnutkaan, sinä teit itse tuon päätelmän. Pidän sitä paitsi Tero Pitkämäkeä kovana jätkänä ja kaverihan on fysiikkakone. Pitkämäki pystyi harjoittelemaan vuosia käytännössä ilman vammoja mutta en tiedä alkaako jo ikä painaa vai onko harjoittelua muutettu, kun ongelmia on alkanut tulla.

Kyllä Suomessakin on maailman sivu puhuttu rentoudesta mutta ei se vain näy tuolla kentällä kovinkaan usein. Todella väkinäistä ja väkisin heittämistä (tai juoksemista). Itselläni on vähän sellainen filosofia, vaikka en urheilija olekaan, että tulosten edessä pitää olla tavallaan nöyrä eikä yrittää pakottaa sitä tulosta esiin. Eli pitää pystyä hyväksymään, että minä olen nyt tämän tason urheilija ja rakentaa siitä eteenpäin.

Jos Pitkämäki vaikka heittää 82 metriä, niin ennemminkin lähtisin siitä, että ok, pidetään tämä ja seuraava tavoite on 82,50 jne. Eikä niin, että koko ajan sitten haetaan sitä 88 metristä. Se pitkä heitto tulee jos on tullakseen.

PS. Pertti Ukkola otti taas aika suoraan kantaa Suomen urheilun tilaan ja varsinkin painiin. Ukkolan mukaan kolme kertaa päivässä on minimi kunnon rakentamiseen. Tämä taas vaatisi sen, että urheilijalla on mahdollisuus siihen eli jostain pitäisi rahaa löytyä.

Itsehän näin taantuman alla panostaisin ihan tosissaan kilpaurheiluun ja sitä kautta koittaisin saada vähän henkeä Suomen kansaan :)