Eli jatkossa kisoihin ei pidä lähettää parhaita urheilijoita vaan urheilijoita, joiden pää kestää parhaiten.
No sitten pitää a) treenata kovempaa/enemmän tai b) siirtyä pelaamaan pleikkaa.
A-raja oli kuitenkin ylitettenynä ja saahan IFK:in pelata joka kausi liigassa vaikka materiaaliin peilaten 9/10 kaudesta menee perseelleen.
Eli jatkossa kisoihin ei pidä lähettää parhaita urheilijoita vaan urheilijoita, joiden pää kestää parhaiten.
No sitten pitää a) treenata kovempaa/enemmän tai b) siirtyä pelaamaan pleikkaa.
Kyllä, jokainen suomalainen olympiaurheilija on huippu-urheilija.
No ei ainakaan seiväshyppääjiä, jotka eivät osaa hypätä. Tuskin Finnairkaan valitsee piloteikseen lentäjiä, ketkä eivät osaa ohjata konetta?
No ei ainakaan seiväshyppääjiä, jotka eivät osaa hypätä. Tuskin Finnairkaan valitsee piloteikseen lentäjiä, ketkä eivät osaa ohjata konetta?
Juuri näin, jokainen suomalainen kisoissa on ylittänyt joko tulosrajan, saavuttanut maapaikan tai valittu muilla meriiteillä kisoihin. Olisi järjen köyhyyttä olla lähettämässä näitä huippu-urheilijoita kisoihin. Kyllä, jokainen suomalainen olympiaurheilija on huippu-urheilija.
Aika köyhät kisat tulisivat, jos siellä olisi mukana vain varmat mitalikandidaatit.
Se, että lajivalmentaja pärjää vielä aktiiviuransa jälkeen hyvin, on hieman koomista, mutta kertoo lajin tilan.
Tämä lista kertoo mielestäni lajin tilasta sen, että voimme olla aidosti ylpeitä, että meillä on kolme noin kovaa seiväsmiestä, joista Mononen on kaiken lisäksi ollut jo tovin loukkaantuneena. Rantasen tekemisistä en kyllä uskaltaisi käyttää termiä "pärjää hyvin". Ei pärjää ainakaan muita urheilijoita vastaan, mutta saa minun puolesta hypätä vaikka kuusi metriä.
Jos on A-raja ylitettynä (joka sinänsä on suomalaisyleisurheilijalle saavutus pl.keihäsmiehet), valinta on ollut täysin oikeutettu ja ansaittu.Parempaakaan ei Suomella ollut lähettää. Pitäisikö nämä jättää valitsematta?
Henkisestä valmennuksesta on puhuttu silloin tällöin, olisiko aika Suomessa myös herätä tähän toden teolla?
Kansalla on toki oikeus odottaa mitä vaan, mutta kansa näkee kaikissa arvokisoissa vain suomalaisten epäonnistumiset ja muiden onnistumiset. Faktojen ja todellisuuen kanssa sitten tällaisella ei välttämättä olekaan mitään tekemistä, sillä kollektiivisesti ja keskimääräisesti ajateltuna kansa on kohtalaisen kujalla kisoista ja eri urheilijoien suorituksista. Vahvalla mutulla voi toki heitellä kahvipöydässä viiltävää analyysia ja vielä parempaa, jos pystyy siteeraamaan Tohmajärven suurta kylähu..., anteeksi ajattelijaa.Mutta kansalla on myös oikeus odottaa jonkinnäköstä tulosta omilta suosikeiltaan, eikä alisuorittamista päivä toisensa jälkeen..
Suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Yläpuolella huolenaiheenani oli juuri se, miksi suomiurheilija ei pääse edes omalle tasolleen arvokisoissa? Tuskin voit näistäkään skaboista kovin montaa yleisurheilijaa (sama homma Helsingin EM:ssa) jotka ovat onnistuneet tai edes sillä omalla kauden suoritustasolla? Itse olen seurannut yleisurheilua koko kesän todella intensiivisesti (arvokisat, Timanttiliiga, Eliittikisat) ja siellä kuitenkin Suomen kärki pystyy hyvänä päivänä kilpailemaan ihan eri tasolla kuin näissä suurissa kilpailuissa.Tämä sama keskustelu käydään kaikissa helvetin arvokisoissa.
Tämä on juuri se pointti josta olen itsekkin aivan helvetin huolestunut. Kahdet arvokisat mennyt lähes täydellisesti vihkoon yleisurheilijoiltamme. Välillä tuntuu että meillä ei vain ole sitä tarvittavaa paloa tai kunnianhimoa, tyydytään liian vähään. Otetaanpa vaikka Söderberg yksittäisenä esiin, mies on koko elämänsä varmaan heittänyt moukaria ja kauden paras on aina ollut suht hyvä ja varmaan joka kauden keskiarvo tulos riittäisi arvokisoihin, mutta arvokisoissa on jäänyt AINA karsintaan. Tuo on minusta aivan todella hyvä kysymys, mistä alisuorittaminen nyt johtuu. Itselle ei tarvitse joka lajista tulla sitä mitalia tai kolmoisvoittoa, mutta kyllä kauden tärkeimmässä tapahtumassa saisi edes vaatia sitä omaa parasta tai lähelle sitä, ei täydellisiä floppauksia kaveri toisensa jälkeen. Toki monesti sanotaan, että kaveri on nuori ja näistä floppauksista oppii, mutta sekin huolestuttaa kun tuntuu ettei niistä edes opita ja kehitytä. Ja edellä sekin oli hyvä pointti, että kärkemme kisailee aivan liian vähän. Välillä tulee niitä että tarvitsee raja rikkoa, mutta seuraava kisa on joku eliittikisa vasta joskus 2-3 viikon päässä.Suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Yläpuolella huolenaiheenani oli juuri se, miksi suomiurheilija ei pääse edes omalle tasolleen arvokisoissa? Tuskin voit näistäkään skaboista kovin montaa yleisurheilijaa (sama homma Helsingin EM:ssa) jotka ovat onnistuneet tai edes sillä omalla kauden suoritustasolla? Itse olen seurannut yleisurheilua koko kesän todella intensiivisesti (arvokisat, Timanttiliiga, Eliittikisat) ja siellä kuitenkin Suomen kärki pystyy hyvänä päivänä kilpailemaan ihan eri tasolla kuin näissä suurissa kilpailuissa.
Mutta niinkuin sanoit, tästä voidaan höpöttää ja vääntää vaikka Rio de Janeiron kisoihin saakka ja luultavasti myös niiden jälkeenkin :)
Tähän mennessä Lontoon kisoissa on kilpaillut käsittääkseni 10 suomalaista yleisurheilijaa ja jaan nämä kolmeen kategoriaan.Tuskin voit näistäkään skaboista kovin montaa yleisurheilijaa (sama homma Helsingin EM:ssa) jotka ovat onnistuneet tai edes sillä omalla kauden suoritustasolla?
Paremminkin olisi voinut mennä, kun epäonnistumisprosentti on 50. Mutta pointti oli lähinnä se, että jos menet kadulle tai työpaikan kahvihuoneeseen kysymään epäonnistumisprosenttia, vastaukset vaihtelevat välillä 90-100.
Monissa maissahan tämä homma on hoidettu sillä tavalla, että ihmiset kasvatetaan uskomaan Jumalaan tai muihin satuhahmoihin. Siinä sitten ennen kisaa vaan tehdään ristinmerkit ja luodaan katse taivaaseen. Ei tarvitse miettiä mitään, kun tietää että yläkerrasta tulee tarvittava tuki suoritukseen.Ylipäätään täytyy silti todeta että Ruutu 8:n esiin nostama pointti henkisestä valmennuksesta on mielenkiintoinen. Tuntuu että siitä tosiaan aina puhutaan, mutta paljonko asian eteen on tehty Suomessa?
Juurikin näin jo se että saavuttaa näitä rajoja vaatii sen koko nuoruuden uhraamisen urheilulle. Maailmassa on aikatavalla urheilijoita ja vaikka joku 20 sija tuntuu turismilta, niin todellisuudessa sekin vaatii jo aivan poikkeuksellista lahjakkuutta ja täydellistä panostamista kyseiseen lajiin.
Ehdottomasti pitäisi jättää valitsematta!
No sitten pitää a) treenata kovempaa/enemmän tai b) siirtyä pelaamaan pleikkaa.
No ei ainakaan seiväshyppääjiä, jotka eivät osaa hypätä. Tuskin Finnairkaan valitsee piloteikseen lentäjiä, ketkä eivät osaa ohjata konetta?
Osoittaa varmasti, mutta kun ottaa huomioon nämä maakiintiöt niin se 20 sija ei kerro koko totuutta.
Mielestäni kisajärjestelmää pitäisi muokata sellaiseksi, että vaikka 25-40 parasta tulosten perusteella otettaisiin aina jokaisesta lajista mukaan. Silloin niitä 20 sijojakin arvostettaisiin ihan eri tavalla. Tätä ei kuitenkaan tule ikinä tapahtumaan, koska juoksulajeissa olisi vain afrikkalaisia ja raha puhuu. Olisi kuitenkin se oikeudenmukaisin järjestelmä. Suomen joukkue tosin kutistuisi ja yleisurheilusta meillä olisi pari pituusmiestä ja pari kaveria heittäisi keihästä.
Mielestäni kisajärjestelmää pitäisi muokata sellaiseksi, että vaikka 25-40 parasta tulosten perusteella otettaisiin aina jokaisesta lajista mukaan. Silloin niitä 20 sijojakin arvostettaisiin ihan eri tavalla. Tätä ei kuitenkaan tule ikinä tapahtumaan, koska juoksulajeissa olisi vain afrikkalaisia ja raha puhuu. Olisi kuitenkin se oikeudenmukaisin järjestelmä. Suomen joukkue tosin kutistuisi ja yleisurheilusta meillä olisi pari pituusmiestä ja pari kaveria heittäisi keihästä.
Ei varmaan ihan noin ehdoton tarvitsisi olla, mutta Matti Mononen teki joissakin kisoissa vaikutuksen. Mies hyppäsi ihan hyvin, taisi niukasti karsiutua finaalista tai jotain. Haastattelussa Matti kuitenkin ruoski itseään oikein huolella, vaikka haastattelija vähän yritti että eihän se nyt niin huonosti mennyt.Olin ihan paska. Maksan Lontoon matkani omasta kukkarostani ja palautan Urheiluliitolta saamani tukirahat.
Olisi ollut ainakin hyvä 'ensi repliikki'
Kun haastattelija lopuksi kysyi uran jatkosuunnitelmista, Mononen ilmoitti lähtevänsä saman tien harjoittelemaan.