Suomalainen unelma – kuinka paljon erilaiset ihmisryhmät voivat menestykseensä ja elintasoonsa Suomessa vaikuttaa?

[moby]

Nämä ovat toki vähän vaikeita konsepteja, mutta yritetään vielä kerran. 1.10. alkaen Suomen kokonaisveroaste nostetaan nykyisestä ~42 prosenttiyksiköstä 60 prosenttiin. Samana päivänä olkikuukkeli tuo markkinoille lentävät sähköpotkulaudat ja on 1.10.2022 miljonääri. Yleisesti voidaan katsoa 18% suomalaisista yrityksistä menneen samalla aikavälillä konkurssiin ja monet syyttävät verouudistusta tästä. Voinko kumota tämän syytöksen sanomalla, että se on ihan itsestä kiinni - keksit tarpeeksi hyvän liikeidean niin sinusta tulee miljonääri? Turha tässä konkurssin keskellä on nillittää, mutku verot, mutku ostovoiman väheneminen tai muuta vastaavaa.

Onko tämä faktaa vai fiktiota? Mitä olen kertonut omasta elämästäni on faktaa. Pystytkö siirtämään maalitolppia niin kauas toisistaan, että pystyt tekemään maalin? Ai hitto no ehkä mä oon tehnyt kirjoitusvirheen jossain kohtaan. Siitä on hyvä aina muistuttaa ja saa arvostusta tovereilta siellä omassa kuplassa.

 

[olkikuukkeli]

Onko tämä faktaa vai fiktiota? Mitä olen kertonut omasta elämästäni on faktaa. Pystytkö siirtämään maalitolppia niin kauas toisistaan, että pystyt tekemään maalin? Ai hitto no ehkä mä oon tehnyt kirjoitusvirheen jossain kohtaan. Siitä on hyvä aina muistuttaa ja saa arvostusta tovereilta siellä omassa kuplassa.

Fiktiota se oli, enkä enempää rautalangasta osaa nyt vääntää. Toistan ketjussa aiemminkin sanomani, että yhtä mieltä olemme varmasti siitä, että yksilön pitää tehdä elämässä valintoja itsensä parhaaksi yhteiskuntarakenteista riippumatta. Kuulostaa aidosti hienolta, että sinä olet elämässäsi pystynyt parantamaan asemaasi ilmeisen hankalasta lähtötilanteesta huolimatta. Monelta ei onnistu.

 

[adolf]

Ehkä nämä asiat eivät näin mustavalkoisia kuitenkaan ole.

Minunkin olisi aikanaan onnistuneesti juomisen lopettaneena helppoa ruveta huutelemaan tuolla kaikille vielä juoville alkoholisteille, että "miksi et vaan lopeta ja mene epämukavuusalueelle, mitä häh?!".

Vaikka @moby omaa tuossa pointtia, niin ei se ole kuitenkaan noin yksinkertaista, eikä omaa henk.koht kokemusta voi yleistää kaikkiin ihmisiin. Onnittelut kuitenkin onnistuneesta elämänmuutoksesta, mikä se sitten ikinä onkaan.

 

[/dev/null]

Suomessa on menestys täysin mahdollista kaikille lähtökohdista riippumatta. Elintason ja sosiaaliturvan takia olemme kuitenkin jo siinä tilanteessa että osa ihmisistä ei enää viitsi laiskuuttaan mahdollisuuksiaan käyttää, julkinen sektori huolehtii heistä velkarahalla.

Aiemmat sukupolvet uhrasivat kaikkensa elintason eteen, nyt momentum on menetetty. Työ ei ole enää arvo. Köyhyys määritellään nyt tulonsiirtojen määränä, ei kovana matalan jalostusasteteen työnä. Vasemmisto masinoi luokkataistelua jonka kohteena on imaginaarinen ryhmä ”rikkaat”, joita on Suomessa vähän. Tavoitteena lisää tulonsiirtoja.

Vastuu omasta itsestä on jotenkin kummallisesti ulkoistettu julkiselle sektorille. Tämä alkaa jo koulussa yksinkertaisissa asioissa. Tyttären vanhojen tansseissa ei enää saanut itse kysyä paria jottei kenellekään tule paha mieli kun ei saanut kysyttyä ketään.

Perhe on varmaan suurin epätasa-arvon lähde, toisissa perheissä kannustetaan menestykseen ja vaaditaan työtä. Toisissa ei. Ei ihme että vasemmisto haluaa murtaa perinteisen ydinperheen arvon.

 

[Kiekkokatsoja]

Riittävästi. Mutta osa tyytyy vähempään, ja toiset puolestaan haluavat aivan liikaa.

 

[Wiljami]

Onko tämä faktaa vai fiktiota? Mitä olen kertonut omasta elämästäni on faktaa. Pystytkö siirtämään maalitolppia niin kauas toisistaan, että pystyt tekemään maalin? Ai hitto no ehkä mä oon tehnyt kirjoitusvirheen jossain kohtaan. Siitä on hyvä aina muistuttaa ja saa arvostusta tovereilta siellä omassa kuplassa.

Se että olet onnistunut elämänmuutoksessa (mikä sitten olikaan) on varmastikin totta, mutta samalla samaan tyyliin kokemusasiantuntejuutta kuin karppauslaihdutus ja rokotekriittisyys ts. vaikka sinusta tuntuu että homma on toiminut (ja vaikka olisi sinun kohdalla oikeastikin toiminut), niin ei ole välttämättä populaatiotasolle yleistettävä fakta ts. on todistusarvoltaan anekdootti. Tunnetusti "aina joku voittaa lotossakin", mutta silti vähän arveluttaisi ottaa ko. henkilöltä vastaan rikastumisneuvoja vaikka sen kohdalla sattuikin onnistamaan.

Mielenkiintoinen lisähuomio nähdäkseni tuohon että jätä paskaduunit ja löydä onnesi on siinä että jos tuo vaatii kouluttautumista (mitä hyvin usein vaatii, toki myös mahdollista että kokemassaan paskaduunissa olijalla on joku maaginen liikeidea minkä toteuttamiseen löytyy kaikki valmiudet töistä irtaantumista lukuunottamatta), niin Suomessa aikuisiällä uusiksikouluttautuminen on varmaankin tehty helpoimmaksi maailmassa. Tai ainakin hyvin kärkipäässä ollaan, opistoihin pääsee ja siellä oleminen ei vaadi henkilökohtaista velkavankeutta tai valmiiksi rahakasan päällä istumista. Ja jopa tuo työelämästä irtautuminen oman yritysidean koeponnistamiseksi onnistuu useilla aloilla (kaikilla?) turvallisesti kun lähtee testaamaan sitä vuorotteluvapaan tms. aikana, eli jos ei satu lentämään niin voi aina palata entisiin hommiin. Tämä sosialistinen helvetti on siis mahdollistanut sen että lapsuuden lähtökohdat ja nuoruuden (myöhemmin vääriksi koetut) valinnat eivät pakota kulkemaan sitä valittua polkua katkeraan loppuun asti.

 

[Denverin Munasyndi]

Vasemmisto masinoi luokkataistelua...

...vasemmisto haluaa murtaa perinteisen ydinperheen arvon.

Itse kuulin, että oikeisto aikoo luoda Suomeen tiukan jaon etuoikeutettuihin ja proletaareihin, eli kyvyttömät / alhaissyntyiset pakotetaan matalapalkka-aloille ja omiin lähiöihinsä.

 

[Barnes]

Perhe on varmaan suurin epätasa-arvon lähde, toisissa perheissä kannustetaan menestykseen ja vaaditaan työtä. Toisissa ei. Ei ihme että vasemmisto haluaa murtaa perinteisen ydinperheen arvon.

Tai sitten vasemmisto on tässä asiassa kerrankin nykypäivän mukana ja tiedostaa, että kolmasosa perheistä ei ole perinteisen käsityksen mukaisia ydinperheitä. Sama kai se on, millaisia perheet ovat, jos asiat sujuvat.

 

[Petri1981]

Suomessa on menestys täysin mahdollista kaikille lähtökohdista riippumatta. Elintason ja sosiaaliturvan takia olemme kuitenkin jo siinä tilanteessa että osa ihmisistä ei enää viitsi laiskuuttaan mahdollisuuksiaan käyttää, julkinen sektori huolehtii heistä velkarahalla.

Aiemmat sukupolvet uhrasivat kaikkensa elintason eteen, nyt momentum on menetetty. Työ ei ole enää arvo. Köyhyys määritellään nyt tulonsiirtojen määränä, ei kovana matalan jalostusasteteen työnä. Vasemmisto masinoi luokkataistelua jonka kohteena on imaginaarinen ryhmä ”rikkaat”, joita on Suomessa vähän. Tavoitteena lisää tulonsiirtoja.

Vastuu omasta itsestä on jotenkin kummallisesti ulkoistettu julkiselle sektorille. Tämä alkaa jo koulussa yksinkertaisissa asioissa. Tyttären vanhojen tansseissa ei enää saanut itse kysyä paria jottei kenellekään tule paha mieli kun ei saanut kysyttyä ketään.

Perhe on varmaan suurin epätasa-arvon lähde, toisissa perheissä kannustetaan menestykseen ja vaaditaan työtä. Toisissa ei. Ei ihme että vasemmisto haluaa murtaa perinteisen ydinperheen arvon.

Suomessa on erinomaiset lähtökohdat nousta köyhästä keskiluokkaiseksi. Mutta tilastojen mukaan rikkaaksi (omaisuus >1milj USD), täällä on erittäin vaikeaa nousta verrattuna muihin länsimaihin. Suomi on siis erinomainen maa jos insinöörintutkinto, Toytoa Corolla ja rivaripätkä riittää.

 

[/dev/null]

Itse kuulin, että oikeisto aikoo luoda Suomeen tiukan jaon etuoikeutettuihin ja proletaareihin, eli kyvyttömät / alhaissyntyiset pakotetaan matalapalkka-aloille ja omiin lähiöihinsä.

Tuo on vasemmiston viestinnässä se uhkakuva jos yksilö joutuu vastaamaan omasta elämästään ja valinnoistaan. Julkinen sektori vastaa koko elämästä = tasa-arvo.

 

[Denverin Munasyndi]

Tuo on vasemmiston viestinnässä se uhkakuva jos yksilö joutuu vastaamaan omasta elämästään ja valinnoistaan. Julkinen sektori vastaa koko elämästä = tasa-arvo.

Ilmeisesti sarkastisuuteni meni hieman ohi maalin. Viestini tarkoitus oli vain tuoda esimerkin kautta esiin se, miten hupsua on heitellä keskustelupalstalla täysin hatusta vedettyjä väitteitä, joissa pääarkkitehtinä on kaiken lisäksi jokin varsin abstrakti ja epäyhtenäinen kokonaisuus.

Mutta otetaan nyt ihan aidosti kantaa väitteeseesi. Itse en usko, että "omasta elämästä vastuun ottamisen" lisääminen yhteiskunnassa, mitä se ikinä tarkoittaakaan, johtaisi yhtään vähemmän kaiken luovuttaneiden ja katkeroituneiden ihmisten määrään. Itse asiassa kehitys tulisi olemaan päinvastainen. Mitä vähemmän saat apua ja tukea yhteiskunnalta, sitä herkemmin syytät yhteiskuntaa omista epäonnistumisistasi. Sitten meillä on käsissä tällainen alati paisuva katkeroituneiden ja ulkopuolisuutta tuntevien joukko, joka saattaa alkaa keksiä itselleen varsin mielenkiintoista tekemistä.

Tunnen omalta yläasteeltani monta nipinnapin toiselle asteelle selvinneitä 6-7 keskiarvolla suorittaneita kavereita. Mikään opiskeluun ja omaan tulevaisuuteen liittyvä ei välttämättä kiinnostanut ennen 20 ikävuotta. Nyt ovat menestyviä yrittäjiä, ammattityöläisiä, myyntiedustajia jne. Mutta ilman yhteiskunnan turvaverkkoja ja tiettyä ulkopuolisten toimesta tapahtunutta perseelle potkimista (osalla vanhemmat auttoivat, osalla eivät niinkään) puolet näistä kavereista olisi pudonnut kelkasta jossakin vaiheessa ikävuosien 12-20 välillä.

 

[/dev/null]

Suomessa on erinomaiset lähtökohdat nousta köyhästä keskiluokkaiseksi. Mutta tilastojen mukaan rikkaaksi (omaisuus >1milj USD), täällä on erittäin vaikeaa nousta verrattuna muihin länsimaihin. Suomi on siis erinomainen maa jos insinöörintutkinto, Toytoa Corolla ja rivaripätkä riittää.

Loppupeleissä taalamiljonäärit on yleensä omistusasuntomiljonäärejä.

 

[/dev/null]

Tai sitten vasemmisto on tässä asiassa kerrankin nykypäivän mukana ja tiedostaa, että kolmasosa perheistä ei ole perinteisen käsityksen mukaisia ydinperheitä. Sama kai se on, millaisia perheet ovat, jos asiat sujuvat.

Julkishallinnon tuki ihmiselle perheen sijaan lienee sitten nykyaikaa. Perinteisille perheille annetaan aikamoinen kilpailuetu. Mikäs siinä. Menestys periytyy.

 

[Barnes]

Julkishallinnon tuki ihmiselle perheen sijaan lienee sitten nykyaikaa. Perinteisille perheille annetaan aikamoinen kilpailuetu. Mikäs siinä. Menestys periytyy.

Mahtaa olla raskasta elämä teikäläisellä, jos näin ajattelet. Esimerkiksi nykyinen pääministeri - ollaan henkilöstä mitä mieltä hyvänsä - kasvoi lesboperheessä ja on taannut loppuelämäkseen kovan tulotason. Vaikkei olekaan perinteisestä perheestä.

Suomessa on valtava määrä esimerkiksi eroperheitä, siitä huolimatta näissä kasvaneet yleensä saavat ainakin jonkinlaiset eväät elämäänsä. Se " (valkoinen) insinööri-isä, konttoristiäiti, kaksi lasta, Audi, vuosittainen perheloma Balilla ja omakotitalo" -malli ei ole ainoa avain onneen.

 

[Dynamo]

Tuo otsikon kysymys on varsin selkeä. Ja vastaus on siihen myös selkeä: paljon. Se, miten menestystä mitataan on sitten eri asia. Kaikista ei tule Nalle Wahlrooseja, vaikka halua olisikin. Kaikki eivät menesty (rahassa mitaten) kuten Jari Sarasvuo, vaikka jättikin opintonsa kesken. Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa esim. siihen, kuinka laadukasta työtä tekee. Jokaisessa pienemmässä kunnassa on tiedossa ne raksaheput, joilta kannattaa tilata vaikka terassin rakentaminen ja sitten tiedossa on myös ne, joilta tilataan, jos muita ei saada. Ne hyvää jälkeä tekevät eivät ole saaneet mainettaan tyhjästä. Ei heistä tule miljonäärejä varmaankaan, mutta leipä tulee joka päivä pöytään, auton voi päivittää silloin tällöin parempaan jne. On ihmisiä, jotka palkkatyössä pudottavat kynän klo 16.15, jos palkan maksu loppuu siihen. Sitten on ihmisiä, jotka tekevät sen ekstran, vaikka puoli tuntia tai enemmän omiin nimiin. Ei varmaan tarvitse arvailla, kummat ihmiset pitkällä aikavälillä saavat parempia hommia, isompaa palkaa, vastuuta ja kaikkea sellaista, joka vaikuttaa lopputulokseen: "onko menestynyt vai ei". Isoissa asianajotoimistoissa menestymisen halu näkyy selkeästi. Joillakin lakimiehillä huoneessa on valot säännöllisesti päällä klo 19 jälkeen illalla, ja sitten on niitä joilla ei. Eivätkä ylimääräiset tunnit välttämättä näy kovinkaan kummoisesti palkassa, mutta myöhemmin, kun toimistossa mietitään keitä tulisi nostaa ylöspäin, (ja lopulta osakkaiksi), tehdyillä näytöillä on suuri merkitys.

Jos menestystä mitataan vain sillä, että saa varallisuutta kerrytettyä vaikkapa miljoona euroa, niin ei siihen kaikilla ole mahdollisuuksia. On sairauksia, vähäistä älyä, sosiaalisia puutteita jne. Kilpailu aurinkoisimmista paikoista on kovaa, ja joillakin on elämässään paremmat lähtökortit, tämä nyt on selvää. Oletus siitä, että ihmiset olisivat jotenkin tasa-arvoisia on täysin väärä. Eivät ole. Eikä ihmisiä saada tasa-arvoisiksi millään. Vaikka olemassa oleva varallisuus uusjaettaisiin tasan kaikille nyt, jo huomenna varallisuudessa olisi eroja. Ja erot vain kasvaisivat, vaikka erilaisilla tulonsiirroilla niitä eroja myöhemmin pyrittäisiin tasaamaan.

Se, että lähtökortit ovat erilaiset (mm. vanhemmat, varallisuus, äly, terveys, sosiaaliset taidot jne) ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elintasoonsa ja menestymiseensä.

Jos menestystä mitataan sillä, että saa hyvin duunia omalla alallaan, ja on omalla alallaan arvostettu, on tämä ensisijaisesti henkilön omaan vaikutuspiiriin kuuluva asia. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten "menestynyt on". Menestymiseen liittyvät olennaisesti tavoitehakuisuus ja pitkäjänteisyys. Eroa on esimerkiksi sillä, laittaako säästöön jääneet rahat a) sijoituksiin vai b) kulutukseen. Keskipalkkaisella* (palkka jotain 40 k€ vuodessa) ei oikeasti ole ongelmaa säästää muutamaa tonnia per vuosi, jos sen priorisoisi tärkeäksi ja näin haluaisi tehdä. Kymmenessä tai parissa kymmenessä vuodessa tuollaiset summat sijoitettuna alkavat jo tuoda pääomalle kivasti tuottoja. Mutta tätä ei tietenkään tapahdu, jos fyrkat on tuhlattu teknisiin laitteisiin, vaatteisiin, matkoihin, ravintoloihin, autoihin, päihteisiin ja ties mihin. Tietysti nämä kulutukseen laitetut rahat ovat nostaneet henkilön elintasoa, joten valinta "parempi TV ja matka Kreetalle" on painanut valinnoissa enemmän kuin "haluan kerryttää varallisuuttani". Elintason valinta voi siis hyvinkin näyttäytyä siten, että varallisuutta ei juurikaan kerry. Nämä ovat omia valintoja, siis omien vaikutusmahdollisuuksien piiriin kuuluvia asioita.

Kun kysymys kuuluu onko mahdollisuus vaikuttaa, niin vastaus on selvä. On. Ja paljon.
*Nykyisellä koulutusjärjestelmällä käytännössä jokaisella perusjampalla on mahdollisuus kouluttautua keskituloiseksi.

 

[moby]

Mutta otetaan nyt ihan aidosti kantaa väitteeseesi. Itse en usko, että "omasta elämästä vastuun ottamisen" lisääminen yhteiskunnassa, mitä se ikinä tarkoittaakaan, johtaisi yhtään vähemmän kaiken luovuttaneiden ja katkeroituneiden ihmisten määrään. Itse asiassa kehitys tulisi olemaan päinvastainen. Mitä vähemmän saat apua ja tukea yhteiskunnalta, sitä herkemmin syytät yhteiskuntaa omista epäonnistumisistasi. Sitten meillä on käsissä tällainen alati paisuva katkeroituneiden ja ulkopuolisuutta tuntevien joukko, joka saattaa alkaa keksiä itselleen varsin mielenkiintoista tekemistä.

Jos yhteiskunnan tuilla ei tule toimeen, se luo pakon, eli motivaation tehdä asialle jotain. Siinä vaiheessa voit toki syyttää yhteiskuntaa, mutta on silti tehtävä jotain tai joudut katuojaan.

Minä puhuin eri asiasta. Luot itse itsellesi pakon, eli motivaation ilman ulkopuolista pakkoa. Tämä on se erittäin vaikea asia, koska syyttämällä yhteiskuntaa, luot itsellesi syyn olla tekemättä mitään ja voit silti jatkaa kurjaa elämääsi niinkuin ennenkin. Voin henkilökohtaisesti sanoa, että tämän ymmärtäminen ja itselleen pakon luominen on ollut elämäni vaikein asia, mutta myös palkitsevin lasten syntymien jälkeen.

Tunnen omalta yläasteeltani monta nipinnapin toiselle asteelle selvinneitä 6-7 keskiarvolla suorittaneita kavereita. Mikään opiskeluun ja omaan tulevaisuuteen liittyvä ei välttämättä kiinnostanut ennen 20 ikävuotta. Nyt ovat menestyviä yrittäjiä, ammattityöläisiä, myyntiedustajia jne. Mutta ilman yhteiskunnan turvaverkkoja ja tiettyä ulkopuolisten toimesta tapahtunutta perseelle potkimista (osalla vanhemmat auttoivat, osalla eivät niinkään) puolet näistä kavereista olisi pudonnut kelkasta jossakin vaiheessa ikävuosien 12-20 välillä.

Jos ei nyt oteta lapsia mukaan keskusteluun, kun aivot eivät ole vielä kehittyneet välttämättä sille tasolle, että voisivat ymmärtää tällaisia käsitteitä. Kuuluvat samaan kastiin kuin ne joilla on jokin sairaus tai ovat vammaisia. Nämä ryhmät tarvitsevat tukea. Tosin esim. liikuntavamma ei ole mun mielestä mikään syy. Tiedän pyörätuolissa olevia ihmisiä, joiden titteli on johtaja ja ovat vammautuneet ennen työelämään siirtymistä.

Luettelemasi ammattit ovat hyvä esimerkki, miten keskinkertaisella koulumenestyksellä voi tehdä kovaa tulosta. Esim. myyntihommissa ja yrittäjänä ratkaisee juurikin se tulos, ei koulupaperit.

 

[moby]

Jos menestystä mitataan sillä, että saa hyvin duunia omalla alallaan, ja on omalla alallaan arvostettu, on tämä ensisijaisesti henkilön omaan vaikutuspiiriin kuuluva asia. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten "menestynyt on". Menestymiseen liittyvät olennaisesti tavoitehakuisuus ja pitkäjänteisyys. Eroa on esimerkiksi sillä, laittaako säästöön jääneet rahat a) sijoituksiin vai b) kulutukseen. Keskipalkkaisella* (palkka jotain 40 k€ vuodessa) ei oikeasti ole ongelmaa säästää muutamaa tonnia per vuosi, jos sen priorisoisi tärkeäksi ja näin haluaisi tehdä. Kymmenessä tai parissa kymmenessä vuodessa tuollaiset summat sijoitettuna alkavat jo tuoda pääomalle kivasti tuottoja. Mutta tätä ei tietenkään tapahdu, jos fyrkat on tuhlattu teknisiin laitteisiin, vaatteisiin, matkoihin, ravintoloihin, autoihin, päihteisiin ja ties mihin. Tietysti nämä kulutukseen laitetut rahat ovat nostaneet henkilön elintasoa, joten valinta "parempi TV ja matka Kreetalle" on painanut valinnoissa enemmän kuin "haluan kerryttää varallisuuttani". Elintason valinta voi siis hyvinkin näyttäytyä siten, että varallisuutta ei juurikaan kerry. Nämä ovat omia valintoja, siis omien vaikutusmahdollisuuksien piiriin kuuluvia asioita.

Kun kysymys kuuluu onko mahdollisuus vaikuttaa, niin vastaus on selvä. On. Ja paljon.
*Nykyisellä koulutusjärjestelmällä käytännössä jokaisella perusjampalla on mahdollisuus kouluttautua keskituloiseksi.

Jokainen mittaa menestystä omilla mittareillaan. Jotkut ovat tyytyväisiä sossupummeina, vaikka mahdollisuuksia on vaikka mihin. jotkut taas ovat motivoituneita etenemään urallaan ja sivuuttavat elämässään kaiken muun paitsi tuon tavoitteen. Avainsana ei ole tyytyväisyys, vaan tyytymättömyys. Kun olet tyytymätön johonkin, on mahdollista luoda motivaatio tehdä asialle jotain, tai sitten syyttää asioita x,y ja z, jolloin asia jää korjaamatta.

En ota kantaa miten kukakin varallisuutensa hoitaa, mutta rahaa saa aina lisää, eikä viimeisessa palttoossa ole taskuja. Joku arvostaa kerättyä omaisuutta ja joku tykkää laittaa rahat haisemaan. Itse en kerättyä omaisuutta juurikaan arvosta, lukuunottamatta esim. asuntoa. Olekin lapsille jo sanonut, että minun kuoltuani on turha odotella isoja perintöjä. Mielestäni jokaisen tulee hankkia varallisuutensa itse.

Sen sijaan tuhlattua aikaa et saa koskaan takaisin. Jos tuhlaat elämäsi syyttelemällä muita kurjuudestasi, elämäsi on mennyt hukkaan.

 

[TosiFani]

Suomessa on menestys täysin mahdollista kaikille lähtökohdista riippumatta....

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olen tehnyt työurani erityisopetuksen ja lastensuojelun parissa ja nähnyt paljon sellaisia lapsia ja nuoria, joiden lähtökohdat ovat niin vaikeat, että menestys on käytännössä mahdotonta.

 

[Denverin Munasyndi]

Minä puhuin eri asiasta. Luot itse itsellesi pakon, eli motivaation ilman ulkopuolista pakkoa. Tämä on se erittäin vaikea asia, koska syyttämällä yhteiskuntaa, luot itsellesi syyn olla tekemättä mitään ja voit silti jatkaa kurjaa elämääsi niinkuin ennenkin. Voin henkilökohtaisesti sanoa, että tämän ymmärtäminen ja itselleen pakon luominen on ollut elämäni vaikein asia, mutta myös palkitsevin lasten syntymien jälkeen.

Mahdollisesti puhuit, mutta viestini oli vastaus täysin eri nimimerkille.

 

[/dev/null]

Sen sijaan tuhlattua aikaa et saa koskaan takaisin. Jos tuhlaat elämäsi syyttelemällä muita kurjuudestasi, elämäsi on mennyt hukkaan.

Tämä on niin totta. Warren Buffet sanoi:

I made my first investment at age eleven. I was wasting my life up until then.”

 

[El Gordo]

Mutta millaista elämää se todellinen taloudellinen menestys sitten vaatii? Onko se edes elämää?

"Minä olen valvonut tuhat yötä,
tehnyt työtä tyhjää kuin kuolemaa"

Joku sanoi, että toisten toimistossa palaa säännöllisesti valo klo 19 jälkeen, ja toisten ei pala. He joilla ei pala ovat menneet ehkä kotiin viettämään laatuaikaa perheen kanssa tai kalastamaan. Ne jotka tekevät niitä ylitöitä pääsevät kiinni ylennyksiin ja isompiin rahamasseihin. Mutta lapset eivät tunne isäänsä ja voivat henkisesti pahoin, vaimo jättää kun mies ei ole koskaan kotona, lopulta jäljellä on pelkkä tyhjä ihmisen kuori. Jolla tosin on hieno auto ja muhkea osakesalkku.

 

[adolf]

Mutta millaista elämää se todellinen taloudellinen menestys sitten vaatii? Onko se edes elämää?

"Minä olen valvonut tuhat yötä,
tehnyt työtä tyhjää kuin kuolemaa"

Joku sanoi, että toisten toimistossa palaa säännöllisesti valo klo 19 jälkeen, ja toisten ei pala. He joilla ei pala ovat menneet ehkä kotiin viettämään laatuaikaa perheen kanssa tai kalastamaan. Ne jotka tekevät niitä ylitöitä pääsevät kiinni ylennyksiin ja isompiin rahamasseihin. Mutta lapset eivät tunne isäänsä ja voivat henkisesti pahoin, vaimo jättää kun mies ei ole koskaan kotona, lopulta jäljellä on pelkkä tyhjä ihmisen kuori. Jolla tosin on hieno auto ja muhkea osakesalkku.

Tässä saattoi olla tämän ketjun paras viesti. Ei lisättävää, eikä mitään pois otettavaa.

 

[UnenNukkuja]

Hyvä tarina @Uimalakki

Sanon myös pari havaintoa, jotka kumpuaa enemmän tienaavien suunnalta. Heillä on asiat hyvin, koska saavat kaikkeen vakuutukset ja pienet flunssat yms. hoidetaan työterveydessä tai yksityisellä. Vakuutuskaan ei vaan pelasta kaikelta, kun päätyy vaikka onnettomuuteen, josta seurauksena vaikka juuri aivovamma. Tässä tilanteessa ei olekaan niin puhtoista se elämä. Hoidoksi ei riitäkään työterveys ja vakuutusyhtiötkin voi alkaa tapella vastaan, kun pitää puhua uudelleen koulutuksesta tai muusta. Tällainen koettelee ja kysyy, osaako toinen hakea apua ja mistä.

Mutta niillä hienosti elävän papereilla voi saada asenteeksi tuollaisen mitä aiemmin kopsasin. Ei osaa hyvää tehdä kellekään, eikä nähdä muiden haasteita.

Köyhyys, työttömyys ja sairastelu kulkee usein samassa paketissa. Toisen se juurruttaa sohvan pohjalle, toisen se nimenomaan kasvattaa näkemään laajemmin, koska käytännössä tutustuu moniin palveluihin ja mahdollisuuksiin. Keskustelutaito näissä kehittyy joko niin, että räyhää kaikelle tai niin, että osaa ottaa tukea vastaan ja kiittää siitä.

Omassa suvussani on hyvä esimerkki, kuinka duunarina elettiin ikionnellista elämää. Palkka oli hyvä, omakotitalo hyvässä paikassa, perhe koossa. Hän oli luonteeltaan erittäin Persu ja fanitti Timo Soinia. Sairaus paheni ja tuo joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei enää voinut ajatella kapealla katseella, että kunhan on työ ja perhe. Ylös pitikin nostaa se terveys. Ja jep, poliittinen katse kääntyi jonnekin muualle.

Ja minä itse. No, en osaa mitään katsoa kovin kapealla katseella, koska sairaudet on pakottanut katsomaan milloin minnekin. Usein kunnan palveluissa on vikaa, usein sairaanhoidossa, usein minussa itsessä. Mutta osaan olla nimenomaan kiitollinen monista järjestelmistämme. En osaa kehittää unelmaa vaikka tyyliin "mitä tekisin lottovoitolla". Okei, ehkä eläisin todellakin päivän kerrallaan ja saisin lisättyä rahoilla siihen hyvää maustetta. Mutta tässä on oppinut löytämään sen jonkun hyvän tien, ei kovin pettynyt voi olla kaikkeen.

Mitä se Kotiteollisuus lauloikaan... "Punainen tupa, perunamaa, ranta ja tila-auto olkoon onnesi antaja", ei aina näinkään. Ja tuon taisi reilusti aiemmin Sir Elwoodin hiljaiset värit kumota: "ei ole punaista tupaa eikä perunamaata..."

 

[adolf]

Onnellisuuden käsitettä on monessa viestissä raavittu ja sivuttu.

Onko se niin, että rahalla ja materialla sitä ei voi ostaa, mutta täysin ilman sitäkään sitä ei voi saada? Eli ihminen tarvitsee tietyt elämän peruspilarit kuntoon, johon tarvitsee rahaa, mutta jonkin pisteen tultua vastaan raha ei enää pysty kohentamaan millään tavalla ihmisen onnellisuutta?

Se kuolemanvuode vertaus on minusta aina hyvä, että tuskin kukaan meistä siinä pisteessä sitten muistaa ja kiittää sitä, että kun tuli tehtyä niin saatanasti duunia. Tärkeä asia se työnteko toki on, ja jopa välttämätönkin, mutta onnellisuuden lähteeksi yksinään tuskin juuri kenellekään riittävä.

Tiedän useampiakin kympin tyttöjä ja poikia, jotka ovat erittäin onnettomia tai muuten vain vaurioituneita. Kaikki eivät enää edes hengissäkään. Ovat niin perfektionisteja, että se heittää jo täysin yli. Sitten taas myös useita semmoisia, joille se koulunkäynti ei peruskoulussa pahemmin maistunut, mutta pärjäävät tällä hetkellä elämässä oikeinkin hienosti.

 

[Jussih]

Kuluneen latteuden mukaan "raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta se helpottaa onnettomuuden kestämistä." Itseäni tässä ei jurpi niinkään se, että tekemällä töitä aivan sikana (kun olen jossain määrin kunnianhimoinen ja pidän työn teosta) ei käteen jää juurikaan enempää "maallista hyvää" kuin monelle sellaiselle, jolle työnteko on täysin vieras käsite ja jonka mielestä on itsestään selvää, että yhteiskunta rahoittaa hänen terassi-istuntonsa. Asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että oikeudentajuni ei hyväksy sitä, että osa jengistä voi vapaasti loisia muiden kukkarolla - ja vielä vähemmän kun se sattuu olemaan minun kukkaroni. Ja ennen kuin kukaan muistuttelee koulutukseni kustannuksista yms., maksan vuodessa n. 40 000 euroa veroja joten enköhän ole jo tähän ikään mennessä koulumaksuni yhteiskunnalle palauttanut.

Lopuksi disclaimer: minulla ei ole mitään sitä vastaan, että yhteiskunta huolehtii ihmisten terveydenhuollosta tai että työtön saa kohtuullista työttömyyskorvausta (jos etsii aktiivisesti duunia) tai että kirjastoja tai tutkimusta tai teatteria tuetaan verorahoilla. Vastustan vain julkisen rahan holtitonta käyttöä ja sen palkkaamista alle 20 prosentin suomalaisista selkänahasta revittävällä yliverotuksella.