Polkupyöräwiki Liikennesäännöt – Polkupyöräwiki kertoo seuraavaa:
"Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään (1996:125) todennut, että suojatietä voi pitää aina pyörätien jatkeena, jos pyöräilijä saapuu pyörätieltä suojatielle. Sillä ei ole siis merkitystä, jatkuuko pyörätie tien toisella puolen vai ei. Toisin sanoen, suojatie ei ole pyörätien jatke vain niissä tapauksissa, joissa suojatielle saavutaan polkupyörällä jalkakäytävältä, jolla ajaminen pyörällä on muutoinkin kiellettyä yli 12-vuotiailta."
Eli kun ajat pyörällä pyörätietä tai kevyen liikenteen väylää pitkin, ja eteen tulee autotien ylittävä suojatie, niin saat pyöräillä sen suojatien yli, ei tarvi taluttaa. Tosin autoja pitää väistää, jos on sellainen paikka, että väistämisvelvollisuus on pyöräilijällä. Jos hyppää pyörän selästä pois ja taluttaa suojatien yli, niin sittenpä osat vaihtuvat, ja autojen pitää väistää.
Auton edestä suhahtaminen on paitsi laitonta myös vaarallista, mutta sen sijaan en näe suurta ongelmaa tilanteissa, joissa auto on jo valmiiksi hidastanut nähdessään pyöräilijän lähestyvän pyörätien jatketta (niin kuin kai pitääkin, koska polkupyöräilijä voi koska tahansa muuntautua jalankulkijaksi, jolle auton on annettava esteetön kulku), ja pyöräilijä käyttää näin saamaansa etumatkaansa hyväkseen ja menee ensin kun kerran ehtii. Vaaratilannetta ei synny, ellei auto lähde äkisti kiihdyttämään.
Voihan olla, että lainlaatija on tähdännyt sellaiseen tilanteeseen näillä säännöillä, että pyöräilijä pysähtyy päästämään auton ensin, samaan aikaan autokin pysähtyy (tai ainakin hidastaa ryömintään) tarkistaakseen, että pyöräilijä pysyy pyöräilijänä, sitten auto menee hitaasti suojatien yli kun on todennut että pyöräilijä ei muuttunut jalankulkijaksi vaikka laskikin toisen jalkansa maahan, ja vasta sen jälkeen pyöräilijä lähtee uudestaan liikkeelle ja ylittää suojatien. Mutta käytännössä ihmiset tuntuvat suosivan hieman jouhevampaa menetelmää.
"Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään (1996:125) todennut, että suojatietä voi pitää aina pyörätien jatkeena, jos pyöräilijä saapuu pyörätieltä suojatielle. Sillä ei ole siis merkitystä, jatkuuko pyörätie tien toisella puolen vai ei. Toisin sanoen, suojatie ei ole pyörätien jatke vain niissä tapauksissa, joissa suojatielle saavutaan polkupyörällä jalkakäytävältä, jolla ajaminen pyörällä on muutoinkin kiellettyä yli 12-vuotiailta."
Eli kun ajat pyörällä pyörätietä tai kevyen liikenteen väylää pitkin, ja eteen tulee autotien ylittävä suojatie, niin saat pyöräillä sen suojatien yli, ei tarvi taluttaa. Tosin autoja pitää väistää, jos on sellainen paikka, että väistämisvelvollisuus on pyöräilijällä. Jos hyppää pyörän selästä pois ja taluttaa suojatien yli, niin sittenpä osat vaihtuvat, ja autojen pitää väistää.
Auton edestä suhahtaminen on paitsi laitonta myös vaarallista, mutta sen sijaan en näe suurta ongelmaa tilanteissa, joissa auto on jo valmiiksi hidastanut nähdessään pyöräilijän lähestyvän pyörätien jatketta (niin kuin kai pitääkin, koska polkupyöräilijä voi koska tahansa muuntautua jalankulkijaksi, jolle auton on annettava esteetön kulku), ja pyöräilijä käyttää näin saamaansa etumatkaansa hyväkseen ja menee ensin kun kerran ehtii. Vaaratilannetta ei synny, ellei auto lähde äkisti kiihdyttämään.
Voihan olla, että lainlaatija on tähdännyt sellaiseen tilanteeseen näillä säännöillä, että pyöräilijä pysähtyy päästämään auton ensin, samaan aikaan autokin pysähtyy (tai ainakin hidastaa ryömintään) tarkistaakseen, että pyöräilijä pysyy pyöräilijänä, sitten auto menee hitaasti suojatien yli kun on todennut että pyöräilijä ei muuttunut jalankulkijaksi vaikka laskikin toisen jalkansa maahan, ja vasta sen jälkeen pyöräilijä lähtee uudestaan liikkeelle ja ylittää suojatien. Mutta käytännössä ihmiset tuntuvat suosivan hieman jouhevampaa menetelmää.