Tämä ei ole vielä varsinaista valittamista, mutta joskus tuo autoilijoiden kiirehtiminen valoja kohti pistää ihmetyttään. Kävin aikuisiällä toistamiseen autokoulussa kortin korottamisen vuoksi ja toisin kuin ihan juniorina, opettajat (ammattikuljettajat) kiinnittivät hyvin runsaasti huomiota päästöihin ja sitä kautta myös polttoaineenkulutukseen sekä liikenteen sujuvuuteen. Osansa sai myös autojen käyttöikää pidentävä ajaminen, sen näkyminen lähinnä toki pidemmällä aikavälillä. Tietysti nyt on enempi kiinnostunut kiinnittämään huomiota itsekin siihen, miten kannattaa ajaa, jos vituttaa ainainen odottelu.
Kuvitellunkin kiireen kohdalla jotenkin ymmärtää mielensisäisen tarpeen, että vähän kurvaillaan tiukemmin ja posotetaan suoraan valoihin ja niistä toisiin, vaan harva kuski tuntuu ymmärtävän sen turhuutta. Vähän kuin aivot olisi ohjelmoitu siten, että mitä nopeammin niin sitä nopeammin ja kuten intissä, yleensä saat odottaa. Taitava kuski tosin osaa arvioida matka-ajat ja posottaa sen mukaan, vähän pakonkin sanelemana riippuen onko työtehtäviä vai ei. Litkuun kuluvasta rahasta se ei toki osalla kuskeista ole kiinni, jos on kaupunkimaasturi alla, mutta henkilökohtaisesti liikun mielummin jouhevasti kuin pysähtelen jatkuvasti, mikäli kyse ei ole aivan ydinkeskustan liikenteestä. Katsovatko ihmiset suoraan konepellin alle ajaessaan, vai eikö liikennettä voi ennakoida, lukea valojen vaihtumisjärjestystä (varsinkaan tuttujen sellaisten) vai onko persoona sitten vain niin lyhytjännitteinen.
Se varsinainen turhanpäiväinen valitusosuus: puskurissa roikkuu melkoisen usein joku, joka taustapeiliinkään katsottaessa ei tunnu välittävän sekunttiakaan missä sen auto menee tai miksi. Jos raybanit eivät peittäisi silmiä, niin takana näkyisi tyhjyyttä. Eivät ne sentään tööttäile, varsinkaan siinä vaiheessa kun sitten pääseekin perässä läpi kaukana näkyvistä punaisista. Ehkä tässä ärsyttää eniten se perässä roikkuminen, mikä on tilanteesta riippumatta totaalisen perseestä. Joko ne luulee, että hidastelee tai sitten se perinteinen, että ei oikein kiinnosta mitä tapahtuu.
Ainakin itse sitä mieluummin liikkuisi aaltona sen sijaan, ettei kiinnostaisi. Onhan maailmassa toki aina aikaa.