Kaksi kokemusta noista parkkipaikkakolhuista.
Muutama vuosi sitten Porin Prisman parkkipaikalla kauheessa tuulessa avasin saabini oven, joka lähti kädestä ja iskeytyi hämmentävällä voimalla viereisen farkku mazdan kylkeen. Hetken ajattelin, että mitä tehdä, ja pakko myöntää, että mielessä kävi livistyskin, kun en silminnäkijöitä havainnut. Sitten kuitenkin huomasin mazdan takapenkillä minua toljottavan about esikouluikäisen tytön, joten päätinpä jäädä täyttelemään vahinkoilmoitusta kunnes äitinsä palasi kaupasta. Tuli niin iso lommo, että kannatti laittaa vakuutukseen, kun bonukset oli vielä sattuneesta syystä jo valmiiksi nollilla. Tuskin olisin muutenkaan livistänyt (joo joo), mutta mielessä se kävi, pakko myöntää perkele.
Noh, toisella kerralla Eurajoen S-marketin pihalla olleeseen Corsaani oli iltahämärissä ilmestynyt lappu, jossa joku yhteystietoineen tunnusti syyllistyneensä parkkipaikkakolarointiin. Kissojen ja koirien kanssa päivänvalossa sitä lommoa miehissä etsittiin, mutta ei löydetty. A-Corsahan tosin on lähes vahingoittumaton, sen sai kokea eräs uudella Vectralla perään kajauttanut naisihminen, jolla etupuskuri+umpio meni tuhannen nuuskaksi, Corsan säilyessä minttukunnossa. Harmi vaan, että Corsalla oli taipumus ruostua laseja myöten. Rauha hänen muistolleen.
Ja tuosta peruutustutkasta: monella on kai tapana, että vaikka tutka huutaa suoraa huutoa, niin vielä on tilaa, eli ei se mikään pomminvarma kapistus ole.
edit:Perskuta, nyt muistin, että kerran oli vähän kiire ja odottelin emäntää parkissa kadunvarressa, kun joku täti veivasi edessä autonsa ihan rehellisesti päin keulaani. Muistaakseni meikäläisellä oli alla joku romu, joten heti kun täti oli noussut autostaan ja katsoi syyllisenä minua, viittilöin tädin matkoihinsa. Luuli varmaan että käyn päälle, jos ei heti lähde.
