Taitaa olla aika saada fillaristeille kaupunkinopeusrajoitus, niin saadaan turvallisuus kohdilleen.
Pyörätiellä on ihan turvallista, jos kukaan ei perseilisi. Juuri äsken kotiin päin tullessa meinasin ajaa kaunottarellani jonkun papparaisen yli, äijä vaan kylmästi taaksensa katsomatta päätti, että hän menee nyt tästä vasemmalle. Eikä siinä mitään, koska uskomattoman lukkojarrutuksen ja viileän sladin avulla sain väistettyä. Tämä siis kevyen liikenteen väylällä joka on kulkusuuntaani nähden keskeltä jaettu niin, että vasemmalla fillarit ja oikealla jalkamiehet. Minä pyöräilijänä otan huomioon kaikki muutkin tiellä liikkujat ja samaa odotan, ehkä turhaan, kaikilta muiltakin. Se on ihan ok vetää sellaista pyörillä varustettua laukkua tai työntää vahinkovankkureita pyörätien puolella, jos on valmis siihen, että siitä saattaa fillaria suihkia ohi kovinkin läheltä.
Helvetin mukavaahan se olisi aina ajaa pyörätiellä, pois autojen edestä, mutta ainakin täällä Turussa se on keskustassa mahdotonta.
Sitten soitellaan vielä paskantärkeänä sitä kelloa, jos jalankulkijoita osuu eteen, vaikka tilaa ohittamiseen olisi yllin kyllin.
Vai soitellaanko sitä sen takia, ettei edessä suoritettaisi yllä kuvaamani kaltaisia nopeita suunnanmuutoksia? Ihan vaan merkiksi, että tulossa ollaan, älä hyppää eteen.
Eilen meni hermo täysin kun köröttelin sellaisen mopoauton perässä.
Noistakin varmasti löytyy ihan hyviä kuljettajia, mutta on mielestäni silti uskomatonta että sitä vitun vessaa saa ajaa kortilla jonka saamiseen ei vaadita ajokoetta ollenkaan. Ainakin käsittääkseni mopokortin saamiseen riittää pelkkä kirjallinen koe.
Mopoautoista tuli mieleeni, vanhalla kotipaikkakunnalla asuu eräs melkoinen isäntä. Kaveri ajaa mopoautolla, on ajanut jo kauan ennen kuin sellainen löytyi joka toisen vittumarkon ja pissaliisan alta. Siinä on mies, joka ei turhia väistele. Jos en nyt satoja, niin ainakin kymmeniä kertoja olen todistanut iltapäivän ruuhka-aikaan lähemmäs sadan auton jonoa 8- tiellä, joka on syntynyt kun siellä edessä tämä äijä runnoo mopollaan menemään, keskellä kaistaa. Tiedän, missä äijä asuu ja tiedän, mistä se aina niihin aikoihin on tulossa. Pikkuteitä pitkin tulisi ehkä vajaa kilometri lisää matkaa, mutta ei. MINÄ AJAN NYT TÄSSÄ!- meiningillä liikkeellä oleva äijänkäppyrä saa pahimmankin ryhmittymissääntöjä tuntematoman mopoautoteinin näyttämään huippukuskilta. Toisaalta tuo aina välillä huvittaa, mutta toisaalta pääasiassa vituttaa. Äijä ei välitä töötin painamisesta, ei valojen vilkuttamisesta, ei mistään. Hieno mies.