Täällä säkkipimeässä korvessa on vähän pakko pitää otsalamppua, kun ulkona tallustelee. Etenkin kun lastenvaunuja kärrää menemään, niin on ihan kiva nähdä se tienpinta, että onnistuu väistämään isoimmat rotkot ja siirtolohkareet. Silti aina auton tullessa vastaan käännän pään kohti tien sivua silmien seuratessa kuitenkin vankkurin ajolinjoja. Eli en vahingossakaan häikäise sitä vastaantulijaa. Mutta sitten on huomattava määrä niitä ääliöitä, joilla ei käy pienessä mielessäkään, että laittaisi ne pitkät edes hetkeksi pois päältä, etenkin ne lisävalorunkkarit, jotka ajavat siinä miljardin lumenin kiimassaan kohti niin, että näkevät varmaan puidenkin läpi sillä lisälyhdyllään. Näissä tilanteissa olen katsonut aiheelliseksi riittävän lähellä kääntää katseeni kohti kuljettajaa. Jos se edes hetkeksi saisi miettimään, että mahtaakohan se lisävalopalkki mahdollisesti hieman käydä silmiin. Tällä seudulla näitä valopäitä tuntuu olevan noin puolet autoilijoista. Osa kytkee pitkät pois jopa takaa tullessaan, mikä on ihan oivaa huomioimista, kun vaunussa yritetään nukkua. Harmillisesti ei määräänsä enempää pysty pienempiä teitä hyödyntämään, vaan joutuu tuota pikitietä tallustamaan.