Olin kävelylenkillä aiemmin elokuussa. Kävelin kevyen liikenteen väylää paikallisen kauppakeskuksen ohi. Kauppakeskuksen suunnasta tuleva liikenne saapuu T-risteykseen siten, että sieltä tulijat joutuvat ylittämään kevyen liikenteen väylän jatkeena olevan suojatien, johon olin saapumassa. Suojatien keskellä on liikenteenjakaja, ja kauppakeskuksesta poistuville on kaksi kaistaa, yksi kumpaankin suuntaan kääntyville.
Saavuin suojatielle, ja kauppakeskuksesta oikealle kääntyvä auto jäi odottamaan, että pääsen yli. Samaan aikaan viereistä kaistaa tulee kauppakeskuksen suunnasta moposkootterilla nuori poika, joka huomaa kyllä minut, mutta päättää ajaa suunnilleen kävelyvauhtia lävitseni, päästäkseen viereisen auton ohi kurkkimaan risteävää liikennettä. Syntyy pieni kontakti, kun oletin tietenkin mopopojan antavan suojatiellä etenevän kävelijän mennä ensin. Tällöin kehkeytyi keskustelu, joka eteni seuraavasti (PK = Pisin Kääpiö 186cm, MP = mopopoika):
MP: Hei älä töni, mä meinasin kaatua!
PK: Älä itse töni, sun pitää väistää jalankulkijaa suojatiellä eikä ajaa päälle.
MP: Mä tulin tosi hiljaa, sä olisit voinut vähän odottaa.
PK: Sun täytyy kuitenkin noudattaa liikennesääntöjä.
MP: Haist vittu.
PK kaivoi puhelimensa esiin ja otti kuvia moposta ja pojasta. Vakuutuskilpi ei harmi kyllä tarttunut selvästi yhteenkään kuvaan. MP kaasutti paikalta suht kiireellä pois.
Entisenä mopopoikana olen kyllä vähän skeptinen mopokortin hyödyistä. Liikennesääntöjen ymmärtäminen ja mopon käsittelyn perusteet onnistuvat ilmankin, ja keneltä hyvänsä. Mopokortin suorittaminen tuskin vaikuttaa paljoa keskenkasvuisen asenteisiin, ei välttämättä harkintakykyynkään. B-kortinkin suorittamisen suhteen näkisin paremmaksi, ettei 17-vuotiaille myönnettäisi B-ajo-oikeutta mistään syystä. Onnettomuustilastot eivät oikein puolla tuon ikäisten autoilua. Monelle 18 vuotta täyttäneellekin mopo ja polkupyörä olisivat parempia kulkupelejä, sekä itsensä että muiden kannalta.