Suomalainen koulu

[TuleeEnnenaikaisesti]

Ei sillä, etteikö sulla olisi oikeus huudella katsomostakin, mutta antaisi minulle hiukan perspektiiviä tähän keskusteluun.

Olisiko sillä saamallasi perspektiivillä jokin vaikutus keskusteluun?

Stillerin haastattelussa ko. opettaja esitti - muutamassa kohtaa alkoi itse asiassa vituttaa suht kovaa, kun opettajan heitot olivat niin helvetin kapeita ja popularistisia.

Millä tavalla popularistisia? Kovin tuntuivat rehellisiltä mielipiteiltä mun korvaani.

 

[sampio]

Olisiko sillä saamallasi perspektiivillä jokin vaikutus keskusteluun?

Millä tavalla popularistisia? Kovin tuntuivat rehellisiltä mielipiteiltä mun korvaani.

Onhan sillä vaikutusta. Jos et ole päivääkään opettanut, voin jättää vahvat mielipiteesi kokolailla sikseen. Jos olet opettanut tai toimit kiinteässä rajapinnassa opetukseen, voin olettaa sinulta tulevan perusteita ja lähteitä väitteillesi. Muutakin kuin "joku opettaja jossain alkoi käyttää tussitaulua".

Noissa digi/ uusi OPS-kriittisissä opettajapuheenvuoroissa toistuu hyvin usein samaa kaavaa ja niillä saadaan muiden samanmielisten päitä nyökkymään hyväksyvästi. Kun ne sanotaan valtakunnan mediassa, mukaan liittyy Impivaaraan kaipaavia huoltajia. Siksi ne vaikuttavat varsin populistisilta.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Onhan sillä vaikutusta. Jos et ole päivääkään opettanut, voin jättää vahvat mielipiteesi kokolailla sikseen. Jos olet opettanut tai toimit kiinteässä rajapinnassa opetukseen, voin olettaa sinulta tulevan perusteita ja lähteitä väitteillesi. Muutakin kuin "joku opettaja jossain alkoi käyttää tussitaulua".

Whoa! Jos joku huutaa, että tuli on irti, kyseletkö hänen kokemuksestaan pelastusalalta ennen kuin poistut rakennuksesta; jos joku sanoo, että ulkona sataa, annatko autosi kattoikkunan olla auki, kunnes hän esittää olevansa meteorologi?

Aika terve asenne keskusteluihin, sano. Ymmärräthän, että tuo argumentti toimii myös toisin päin? Mitä arvoa kenenkään pitäisi sitten antaa sun mielipiteelle mistään, jos et ole alan ammattilainen kyseisessä aiheessa?

Mikä huolestuttavinta, sinä olet opettaja ja mukana kehittämässä opetustyötä ja sanot, että sillä ei ole mitään väliä, mitä ihminen tietää ja osaa, jos sillä ei ole asianmukaista titteliä tai koulutusta. Toisin sanoen, on siis aivan sama mitä oppilaat osaavat, kunhan niillä on päättötodistus kädessään. Mitä väliä, vaikka ne eivät osaa lukea tai laskea, kunhan saadaan ne ovesta mäjelle.

Noissa digi/ uusi OPS-kriittisissä opettajapuheenvuoroissa toistuu hyvin usein samaa kaavaa ja niillä saadaan muiden samanmielisten päitä nyökkymään hyväksyvästi. Kun ne sanotaan valtakunnan mediassa, mukaan liittyy Impivaaraan kaipaavia huoltajia. Siksi ne vaikuttavat varsin populistisilta.

Ja sitten yhtäkkiä sinulle ei kelpaa alan ammattilaistenkaan mielipiteet. Jos kaikki nuo opettajat toistavat samaa huolta, oletko koskaan miettinyt, että sille voisi olla ihan syynsäkin? Pitäisikö kenties etulinjassa olevien OPS-krittiikkiä kuunnella ja muokata sitä tarpeen mukaan? Vai junnata vaan väkisin eteen päin, koska whatever syyt?

Mitä etua kivikovastakaan kokemuksesta koulutyön kehityksestä on ollut, jos tulokset ovat nyt tätä luokkaa?

 

[kyykäärme]

Vähän omaa näkökulmaa sähköisiin opetusmateriaaleihin. Vantaa määräsi jo lähes 10 vuotta sitten, että yläkouluun ei saa ostaa työkirjoja. Fysiikan ja kemian opettaminen meni muutamaksi vuodeksi aika hankalaksi, kun tutkimusten ohjeetkin olivat työkirjoissa, ja tekstikirjoissa oli vain muutama hassu vihkoon tehtävä kysymys. Piti tuottaa reilusti omaa materiaalia, jota oppilaat liimailivat vihkoihinsa, ja muutenkin vihkotyöskentely korostui. Siinäkin omat puolensa on, mutta on aika lailla aikaa vievää, ja tunteja on muutenkin aika niukasti.

Nyt meillä on sähköiset materiaalit ollut muutaman vuoden käytössä. Niissä on omat puutteensa, esimerkiksi kummallisia bugeja tehtävissä, ajoittaista hitautta aukenemisessa ja sitten se, että aina joltain oppilaalta on unohtunut kaupungilta saatu Chromebook kotiin tai akku on tyhjä ja latausjohto ei mukana. Hyviä puolia on se, että saatiin ne tutkimukset, valtavasti tehtäviä, ääneen luetut kappaleet ja helpotus opiskelun seurannan edistymiseen. Opettaja pääsee katsomaan, mitä oppilas on materiaaleihin tehnyt, ja palautetta edistymisestä on helppoa antaa kirjallisesti vaikka oppitunnin jälkeen, sen lisäksi että totta kai suullista palautetta annetaan jo tunnilla.

En ole huomannut, että sähköiset materiaalit heikentäisivät oppimista. Sitä vastoin uudet opetussuunnitelmat, ylisuuret opetusryhmät, tukea tarvitsevien oppilaiden määrän kasvaminen, huonolla suomen kielen taidolla olevien oppilaiden ja perheiden määrä ja perheiden yleinen pahoinvointi minusta ovat vaikuttaneet enemmän.

Tämä oli tosiaan minun näkökulmani. Muut voivat olla perustellusti toista mieltä. Jokainen katsoo tilannetta omasta lähtökohdastaan.

 

[Snakster]

Whoa! Jos joku huutaa, että tuli on irti, kyseletkö hänen kokemuksestaan pelastusalalta ennen kuin poistut rakennuksesta; jos joku sanoo, että ulkona sataa, annatko autosi kattoikkunan olla auki, kunnes hän esittää olevansa meteorologi?

Aika terve asenne keskusteluihin, sano. Ymmärräthän, että tuo argumentti toimii myös toisin päin? Mitä arvoa kenenkään pitäisi sitten antaa sun mielipiteelle mistään, jos et ole alan ammattilainen kyseisessä aiheessa?

Tämän kränän ulkopuolelta pohdiskelen sellaista, että laajemminkin on kiinnostava kysymys, että kuka on missäkin asiassa asiantuntija ja kuka voi mihinkin ottaa kantaa. Koulu, opetus ja oppiminen ovat asioita, joihin jokaiselle on jonkunlainen kosketuspinta, koska kaikkihan ovat koulua käyneet. En tosin ole ihan varma, onko (siteerattuun kirjoittajaan sinänsä viittaamatta) kellään kovin hyvää asiantuntemusta opetusmenetelmistä pelkästään sillä perusteella, että käynyt koulua 30 vuotta sitten. Mielipiteitä voi esittää sekä osaamistarpeista, oppimistuloksista että keinoista, joihin näihin päästään, mutta kai jonkunlaisella opiskelun ja alan kokemuksen kautta saavutetulla asiantuntemuksella joku rooli pitää olla?

Itse en esimerkiksi ala insinöörien kanssa kiistellä siltojen kantavuuslaskelmista (menikö edes termi oikein) sillä perusteella, että säännöllisesti kävelen sellaisilla.

Ja tämä ei siis ollut @TuleeEnnenaikaisesti ja @sampio n vääntöön mikään kannanotto, kun en kummankaan tausta tunne. Enemmän yleistä pohdintaa.

 

[Potku]

Jos ollaan tässä tilanteessa, niin jotain ois kyllä pitänyt osata tehdä jo aiemmin hyvin paljon toisin. Ei nämä loputtomiin voi olla "vain yksittäistapauksia", kun samaa menoa, meininkiä ja juttua kuuluu nyt useasta suunnasta.

Koulut | Koulu haluaa etätyötä tekevät vanhemmat valvomaan lastensa välitunteja Helsingissä

Kalasataman koulun rehtori ei halua kommentoida asiaa, sillä suunnitelmat ovat kesken.

www.hs.fi

 

[sampio]

Whoa! Jos joku huutaa, että tuli on irti, kyseletkö hänen kokemuksestaan pelastusalalta ennen kuin poistut rakennuksesta; jos joku sanoo, että ulkona sataa, annatko autosi kattoikkunan olla auki, kunnes hän esittää olevansa meteorologi?

Ihan oikeasti siis vertaat akuuttia toimintaa hätätilanteessa tai sään arvioinnissa (perus)koulun kehittämiseen sillä perusteella, että olet käynyt joskus itse koulua ja lisäksi olet kuullut, että ihan kaikki ei nykyään kouluissa toimi? Ok.

Aika terve asenne keskusteluihin, sano. Ymmärräthän, että tuo argumentti toimii myös toisin päin? Mitä arvoa kenenkään pitäisi sitten antaa sun mielipiteelle mistään, jos et ole alan ammattilainen kyseisessä aiheessa?

Väitteesi ovat varsin yksikantaisia, ehdottomia ja mustavalkoisia. Lisäksi et suostu perustelemaan niitä kuulopuheita enempää, etkä suostu avaamaan asiantuntijuuttasi millään tapaa. Minulla ei olisi palleja julistaa noin ehdottomasti asioita vaikkapa terveydenhoidosta, vaikka olenkin toisinaan ollut tyytymätön kokemukseeni siitä. Muiden mielipiteiden messuaminen kovaan ääneen ei tee sinusta asiantuntijaa.

Mikä huolestuttavinta, sinä olet opettaja ja mukana kehittämässä opetustyötä ja sanot, että sillä ei ole mitään väliä, mitä ihminen tietää ja osaa, jos sillä ei ole asianmukaista titteliä tai koulutusta. Toisin sanoen, on siis aivan sama mitä oppilaat osaavat, kunhan niillä on päättötodistus kädessään. Mitä väliä, vaikka ne eivät osaa lukea tai laskea, kunhan saadaan ne ovesta mäjelle.

Nyt rakennettiin niin tyylipuhdas olkiukko, ettei mun tarvitse edes kommentoida mitään, vaan jätän lukijoiden huomaan tämän osan lainauksesta.

Ja sitten yhtäkkiä sinulle ei kelpaa alan ammattilaistenkaan mielipiteet. Jos kaikki nuo opettajat toistavat samaa huolta, oletko koskaan miettinyt, että sille voisi olla ihan syynsäkin? Pitäisikö kenties etulinjassa olevien OPS-krittiikkiä kuunnella ja muokata sitä tarpeen mukaan? Vai junnata vaan väkisin eteen päin, koska whatever syyt?

Ensinnäkin, tuossa oli kyse yhden ammattilaisen mielipiteestä huolimatta siitä, että muutit sen monikkoon. Toisekseen, perusteltua kritiikkiä tulee kuunnella, mutta ei sekään sellaisenaan ole peruste uudelle muutokselle, olkoon se sitten vaikka taaksepäin menoa tai jotain muuta.

Opetussuunnitelmatyö tapaa katsoa eteenpäin. Se, että jossain ammutaan harhaan, ei ole tavoiteltavaa, mutta koska ihmiset sitä tekevät, niitä toisinaan käy. Se on hyvä osata tunnistaa ja tunnustaa. Se, että joukko opettajia on eri mieltä opsista, ei vielä ole virhe. Eikä se, että toimintaympäristö muuttuu dramaattisesti - millä tapaa koululaitos voi vaikuttaa sosiaalisen median luomaan paineeseen, jengiväkivaltaan tai rikkinäisiin perhesuhteisiin muutoin kuin välillisesti, ja silti nuo vaikuttavat suoraan kokemukseen koulusta.

Ongelmana tässä koko keskustelussa on se, että kaikki em. ongelmat muodostavat vyyhdin, joita ei aina osata erottaa toisistaan, mutta syy löydetään silti digitaalisista välineistä tai opsista. Entä se lisäarvo, mitä vaikkapa 1:1-läppärit tuovat? Ai joku opettaja ei koe hyötyä siitä, ok, entä oppilaiden oikeus digitaitoihin?

Mitä etua kivikovastakaan kokemuksesta koulutyön kehityksestä on ollut, jos tulokset ovat nyt tätä luokkaa?

Mitä luokkaa? Pisa-tutkimuksiin osallistuu Suomessa inkluusioluokat sellaisenaan, Virossa inkluusiota ei tunneta ja Kiinassa mitataan lähinnä valtion huippuyksiköitä. Kyllä, koulu tarvitsee kehittämistä ja ongelmia on, mutta jotenkin minä kuitenkin kuvittelisin, että osaaminen löytyy enemmän valmennuspenkiltä kuin katsomosta.

 

[sampio]

Sarkastinen viittaus siihen, ettei koulussa enää harjoitella asioita kuten laskutoimituksia, koska ne koetaan liian vaivalloisiksi.

Missä koulussa näin on?

Digilaitteet eivät auta, koska digilaitteet on se ongelma. Jos digiopetusta käytetään liikuntaa lukuunottamatta jokaisessa aineessa - jopa käsitöissä (ja liikunnankin osalta radiossa puhunut ihminen kertoi olleensa mukana kokouksessa, jossa pohdittiin sen mahdollisuutta), se on aivan puhdasta hulluutta.

Ei kai satunnainen liikuntasuorituksen tallentaminen ja siitä oppiminen tai taitoainessa kerättävä portfolio ole hulluutta? Miksei omaa oppimistaan saisi tallentaa ja todeta? Näinhän on tehty manuaalisesti iät ja ajat.

"Pitäisikö liitutaulut palauttaa?"
- Vaikka ongelman ydin tuskin on liitutaulu vs. videotykki -asetelma, jotkut opettajat ovat tämän jo tehneetkin. Viime viikolla eräs musiikinopettaja kertoi, jättäneensä älytaulun kokonaan käyttämättä ja palanneensa liitu(tussi)tauluun.

Voi olla ihan hyvä ratkaisu. Toisaalta se, ettei yksittäinen opettaja ehkä osaamattomuuttaan ole saanut hyötyä älytaulusta, on melko heikko argumentti.

"Miksi helvetissä niitä esseitä pitäisi jossain historiassa teettää kynällä ja paperilla?"
- En usko, että historian esseet ovat pääsyynä romahtaneen luku- tai matematiikantaidon takana. Mutta eräs digiopetusta kritisoiva toisenasteen opettaja sanoi reagoivansa oppilaan ymmärtämättömyystilanteisiin siten, että kehottaa niitä laittaan [whatever] laitteen syrjään ja harjoittelemaan asian kynällä ja paperilla.

Edelleen, mahdollisesti ihan hyvä ratkaisu. Jälkeen vaihtoehtona voi olla sekin, ettei opettaja ole osannut ohjata toimimaan laitteen kanssa. Toki oppimisen kannalta sama sinänsä.

Iltasanomien jutusta:
Yksi virheliike on hänen [erityisopettaja Kirsti] näkemyksensä mukaan se, kuinka kaunokirjoituksen opetuksesta luovuttiin. Hän uskoo kynästä ja paperista luopumisen heikentävän monien kirjoitustaitoja. Sen sijaan keskitytään näppäimistöjen ja näyttöjen tuijotteluun.
– En vähättele esimerkiksi ohjelmoinnin merkitystä, mutta kirjoittaminen aktivoi niin eri osia aivoissa, ettei niitä pitäisi asettaa vaihtoehtoisiksi.

Varmasti näin, hienomotoriikan harjoittaminen on tärkeää varhaisina ikävuosina. Aika moni kunta hommaakin laitteita alkaen 4. luokasta tai vasta myöhemmin.

"Lopulta kyse on myös oppijan oikeudesta digitaitoihin, eikä vain opettajan oikeudesta vältellä niiden hyödyntämistä."
- Mää kyä luulen, että nykylasten digivalmiudet on jo kouluun mentäessä siksi korkealla tasolla, että olisi hedelmällisempää opettaa niiden sijaan niitä opetettavia oppiaineita. Koska esimerkiksi edes välttävä lukutaito tahtoo olla snadisti tärkeämpää kuin taito räplätä läppäriä.

Halpa heitto asettaa lukutaito ja "läppärin räplääminen" vastakkain. Ja eivät muuten osaa juurikaan näppäimistöä käyttää. Kännykkänatiivius ei tarkoita tietokoneen käytön taitoja.

Ymmärrän toki, että tietotekniset järjestelmät ovat opettajille tärketä ja nykymaailmassa jopa välttämättömät, mutta niiden ylikäyttö itse opetuksessa ei ole oppilaalle muuta kuin haitaksi.

Määrittele ylikäyttö ja haitta.

Itseohjutuva digiopetus siirtää opetusvastuun koteihin, mikä lisää oppimistason eriarvoisuutta.

Ymmärrän pointin, mutta mielenkiinnolla kuulisin, missä kaikkialla tätä itseohjautuvaa digiopetusta oikein harrastetaan siinä määrin, että kaikki kaikki perusopetuksen ongelmat voidaan johtaa siihen.

Seuraukset joita mennävuosina digiopetukseen nojaamisesta pelättiin ovat nyt nähtävissä.

Yhteiskunnan eriarvoistumisesta johtuvatkin? Jengiytymisestä? Koronasta? Ukrainan sodasta?

Helvetin helppo julistaa tuollaista nojatuolituomarina.

 

[sampio]

Jos ollaan tässä tilanteessa, niin jotain ois kyllä pitänyt osata tehdä jo aiemmin hyvin paljon toisin. Ei nämä loputtomiin voi olla "vain yksittäistapauksia", kun samaa menoa, meininkiä ja juttua kuuluu nyt useasta suunnasta.

Uskoisin, että asia ratkeaa kantamalla läppärit pois tuostakin koulusta.

 

[RexHex]

Onhan sillä vaikutusta. Jos et ole päivääkään opettanut, voin jättää vahvat mielipiteesi kokolailla sikseen.

En ole oikeasti eri mieltä kirjoittamastasi, mutta pakko hehkuttaa tätä tamimaista lähestymistapaa. "montako maalia olet tehnyt Neuvostoliiton verkkoon?"

Itsekkään en niin ole lätkää pelannut tahi opettanut ainakaan peruskoulussa, mutta haluaisin silti asioihin ottaa kantaa. Ymmärrän myös sen, että mielipiteet saa jättää sikseen. Erityisesti vammaiset. Mutta hei! mua ei huimaa.

 

[sampio]

En ole oikeasti eri mieltä kirjoittamastasi, mutta pakko hehkuttaa tätä tamimaista lähestymistapaa. "montako maalia olet tehnyt Neuvostoliiton verkkoon?"

Itsekkään en niin ole lätkää pelannut tahi opettanut ainakaan peruskoulussa, mutta haluaisin silti asioihin ottaa kantaa. Ymmärrän myös sen, että mielipiteet saa jättää sikseen. Erityisesti vammaiset. Mutta hei! mua ei huimaa.

Ajatuksiaan saa toki esittää ja keskustella perustellen mielipiteensä. Nyt vain ei olla nähty kumpaakaan, vaan ainoastaan mustavalkoisia ehdottomuuksia vailla kunnollisia perusteluja. Jos niiden takana ei ole edes kokemusta itse työstä, ei maksa vaivaa.

 

[Vuokralainen]

Olen nyt ollut koulumaailmassa töissä kohta viisi vuotta, kun päätin aikuisena vaihtaa alaa tykkänään.

Minun kokemuksena ja muita, jo pitkäänkin alalla olleita, kuunnelleena suurimman ongelman kouluissa voisin kiteyttää yhteen sanaan ja sen yllättäen resurssipula. Toinen on sitten isot oppilasmäärät yhdistettynä avoimiin oppimisympäristöihin silloin, kun resurssipulan takia niissä on niitä oppilaita, jotka hyötyisivät vaikkapa pienluokalla olosta.

Opettajat joutuvat liian usein olemaan lisäksi sosiaalityöntekijöitä ja se homma vie myös paljon aikaa ja energiaa.

 

[sampio]

Olen nyt ollut koulumaailmassa töissä kohta viisi vuotta, kun päätin aikuisena vaihtaa alaa tykkänään.

Minun kokemuksena ja muita, jo pitkäänkin alalla olleita, kuunnelleena suurimman ongelman kouluissa voisin kiteyttää yhteen sanaan ja sen yllättäen resurssipula. Toinen on sitten isot oppilasmäärät yhdistettynä avoimiin oppimisympäristöihin silloin, kun resurssipulan takia niissä on niitä oppilaita, jotka hyötyisivät vaikkapa pienluokalla olosta.

Opettajat joutuvat liian usein olemaan lisäksi sosiaalityöntekijöitä ja se homma vie myös paljon aikaa ja energiaa.

Tässä oikeastaan omakin näkemykseni tiivistettynä. Liian isot ryhmäkoot/pakotetut yhdysluokat, huonosti toteutettu inkluusio, liian vähän ohjaajia sekä oppilashuollon väkeä, avoimet oppimistilat sekä 1:1-laitteet ilman riittävää tukea niiden pedagogiseen hyödyntämiseen.

Joissain kouluissa homma toimii, koska pedagoginen johtaminen on kohdillaan, koulualue on ehkä otollisempi ja resursseja on saatu pelattua tavalla tai toisella keskivertokoulua paremmin pulkkaan. Sitten on niitäkin, että koulualue on haastava, resursseja ei ole, mutta hyvä johtaminen ja osaava sekä sitoutunut henkilöstö tekee ihmeitä. Ja vastaavasti niitä, joissa alue on haastava, johtamista ei ole, henkilöstö on vittuuntunut ja siinä pitäisi vielä ohessa ottaa kasa laitteita sekä uudet innovatiiviset oppimistilat käyttöön.
---

Tosiaan vähän turha poimia yhtä pointtia ja syyttää siitä kaikkea, kuten nyt vaikka avoimet oppimistilat tai digivälineet. Isoimmat syyt johtuvat yhteiskunnan muutoksesta, eikä siinä sivussa lopulta isoa eroa tee se, käytetäänkö viitosluokalla läppäriä joka toinen tunti vai kerran viikossa.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Ihan oikeasti siis vertaat akuuttia toimintaa hätätilanteessa tai sään arvioinnissa (perus)koulun kehittämiseen sillä perusteella, että olet käynyt joskus itse koulua ja lisäksi olet kuullut, että ihan kaikki ei nykyään kouluissa toimi? Ok.

En verrannut. Nostin vain yleisemmälle tasolle sen, että sanoit ottavasi huomioon vain ammattilaisen mielipiteet. Vai onko muiden kuin ammattilaisten mielipiteitten ignooraaminen tilannekohtaista?

Väitteesi ovat varsin yksikantaisia, ehdottomia ja mustavalkoisia. Lisäksi et suostu perustelemaan niitä kuulopuheita enempää, etkä suostu avaamaan asiantuntijuuttasi millään tapaa. Minulla ei olisi palleja julistaa noin ehdottomasti asioita vaikkapa terveydenhoidosta, vaikka olenkin toisinaan ollut tyytymätön kokemukseeni siitä. Muiden mielipiteiden messuaminen kovaan ääneen ei tee sinusta asiantuntijaa.

Kuulopuheitahan nämä kaikki ovat kun nimimerkkien takaa kirjoitellaan, eikö mitä?

Asiantuntija en ole väittänyt koskaan olevani ja ehdotonn julistaminen lienee lukijain silmissä. Niin kuin olen täällä jo aiemminkin sanonut, olen keskustellut vuosien aikana kymmenien eri asteen opettajien ja opetusalan ihmisten kanssa ja lukenut heidän minulla luettamaansa materiaalia. Ei se tee minusta asiantuntijaa, mutta kyä mää toistaiseksi vielä suomea ymmärrän.

Olkiukoksi väittämälläsi viittaan ensimmäiseen kohtaan eli siihen että sillä ei ole väliä, mitä kukin tietää ja osaa, vaan sillä mikä kukin on.

Ensinnäkin, tuossa oli kyse yhden ammattilaisen mielipiteestä huolimatta siitä, että muutit sen monikkoon.

"Noissa digi/ uusi OPS-kriittisissä opettajapuheenvuoroissa toistuu hyvin usein samaa kaavaa ja niillä saadaan muiden samanmielisten päitä nyökkymään hyväksyvästi. Kun ne sanotaan valtakunnan mediassa, mukaan liittyy Impivaaraan kaipaavia huoltajia. Siksi ne vaikuttavat varsin populistisilta."

Now did I really?

Ongelmana tässä koko keskustelussa on se, että kaikki em. ongelmat muodostavat vyyhdin, joita ei aina osata erottaa toisistaan, mutta syy löydetään silti digitaalisista välineistä tai opsista. Entä se lisäarvo, mitä vaikkapa 1:1-läppärit tuovat? Ai joku opettaja ei koe hyötyä siitä, ok, entä oppilaiden oikeus digitaitoihin?

En epäile tuota lainkaan enkä todellakaan väitä kaikkien ongelmien johtuvan digiopetuksesta tai opsista. Mutta digiopetus on silti tuonut ongelmia, joihin on syytä jotenkin reagoida.

Oppilaan oikeus digiopetukseen. Joo, mutta edelleenkin kysyisin, miksei sitä digiä voi opettaa erikseen omana aineenaan ja muuta ainetta ilman digiä, jonsei ole ihan pakko?

Missä koulussa näin on?

Tuossa linkatussa jutussa kerrottiin.

Ei kai satunnainen liikuntasuorituksen tallentaminen ja siitä oppiminen tai taitoainessa kerättävä portfolio ole hulluutta? Miksei omaa oppimistaan saisi tallentaa ja todeta? Näinhän on tehty manuaalisesti iät ja ajat.

Miksei edes liikuntatunnilla voisi demonstroida puhtaasti vain liikkumisen riemua ja innostaa oppilaita uusien liikunta- ja urheiluharrastusten pariin ilman jatkuvaa digiriippuuvuutta. Joka hemmetin osalueeseen elämässä kun ei tarvita appsia. Olisivat edes tunnin pari joskus ilman niitä vermeitä.

Määrittele ylikäyttö ja haitta.

Ylikäyttöä on mikä tahansa, mitä tehdään itsetarkoituksellisesti diginä, minkä voisi tehdä tehokkaammin perinteisellä. Käytännössä siis lähes kaikki ala-asteella ja osa ylä- ja toisella asteella tehtävistä digihommeleista.

Haittana opetuksessa lienee se, että kasvavan lapsen keskittymiskyky opetuksen sisältöön vs. edessä oleva digilaite on monesti haastava yhdistelmä. Se on haastava yhdistelmä aikuisellekin.

Haittana yleisemmin on jatkuvan digilaitteiden käytön tuomat fyysisen ja mentaalipuolen terveysongelmat. Jos oppilas käyttää läppäriä koko päivän koulussa, tekee läksyt sillä, lukee kokeeseen siitä ja viettää lopun vapaa aikansa sillä ja tuijottaa vielä somee kännykällä yönsä, ei liene ihan kohtuutonta epäillä, etteikö moisella taakalla olisi mitään seurauksia.

Ei sillä, etteikö sulla olisi oikeus huudella katsomostakin,

Jos et ole päivääkään opettanut, voin jättää vahvat mielipiteesi kokolailla sikseen.

Helvetin helppo julistaa tuollaista nojatuolituomarina.

Olen selvästi loukannut ammatillista ylpeyttäsi joko opettajan tai konsultin (?) roolissasi tai molempina. Se ei ole ollut tarkoitukseni, ei sinun kohdallasi eikä yleisesti ja pahoittelen, jos kiivastutin ymmärtämättömillä mielipiteilläni mielesi.

Mutta en silti koe kovinkaan rakentavana eriävien mielipiteiden väheksymistä täysin perusteettomiksi sillä perusteella, ettet koe esittäjän olevan riittävällä tasolla vertaisesi.

* * *

Mutta yksi konkreettinen kehitysehdotus minulla olisi:
- Koulusta yleisesti täysin kännykkävapaa alue. Kouluun saapuessa kännykkä lokeroon ja kotiin lähdettyä sieltä mukaan. Ei sieltä edes välitunneilla.

 

[sampio]

En verrannut. Nostin vain yleisemmälle tasolle sen, että sanoit ottavasi huomioon vain ammattilaisen mielipiteet. Vai onko muiden kuin ammattilaisten mielipiteitten ignooraaminen tilannekohtaista?

Otan huomioon perustellut mielipiteet, esitykset ja toivomukset muiltakin kuin alan ammattilaisilta, tietenkin. Totesin lähinnä, että olet esittänyt tähän saakka lähinnä kovaäänisiä kuulopuheita - helvetin vaikeaa arvioida, mihin ne perustuvat ilman parempaa tietoa. Seuraavassa kappaleessa edes hiukan näytät avaan lähteitäsi, minkä olisit voinut tehdä jo aluksi.

Ammattilaisuus tai kokemus alalta ei tietenkään tee kenestäkään oikeassa olevaa. Sanotaan nyt näin ylimielisen maineen uhallakin, että oma kokemukseni pohjautuu kuitenkin keskiverto-opettajaa laajempaan näkövinkkeliin ja kontakteihin kymmenissä kouluissa ympäri Suomen. En mitätöi paikallista tai yksilön kokemaa tuskaa työssään, mutta sitä ei pidä yleistää koskemaan koko opetusta, kaikkia uusia menetelmiä ja jokaista oppijaa.

Kuulopuheitahan nämä kaikki ovat kun nimimerkkien takaa kirjoitellaan, eikö mitä?

Asiantuntija en ole väittänyt koskaan olevani ja ehdotonn julistaminen lienee lukijain silmissä. Niin kuin olen täällä jo aiemminkin sanonut, olen keskustellut vuosien aikana kymmenien eri asteen opettajien ja opetusalan ihmisten kanssa ja lukenut heidän minulla luettamaansa materiaalia. Ei se tee minusta asiantuntijaa, mutta kyä mää toistaiseksi vielä suomea ymmärrän.

Jep, varmasti ihan perusteltujakin kokemuksia olet kuullut ja nähnyt. Ehkä tässä nyt pitäisi määritellä, mitä digitaalisuuden hyödyntämisellä opetuksessa tarkoitamme. Ymmärrän nuivan suhtautumisen, jos karikatyyrisesti oppilaille heitetään tabletit kouraan, ajetaan luokasta pihalle ja sanotaan, että itseohjautukaa. Mutta missä näin on tapahtunut viime vuosina niiden about kymmenen vuoden takaisten lööppikoulujen jälkeen? Oikeasti.

Entä jos kunta satsaa laitteisiin ja kouluissa edes suurinpiirtein ymmärretään niiden pedagoginen käyttö? Esim. ettei siellä liikuntatunnilla tarvitse taltioida joka helvetin suoritusta (tuskin näin on edes ollut lähiopetustilanteissa, koronakouluissa ymmärrän pointin), vaan ihan vain sen oppijan oman fyysisen ja henkisen kehityksen rohkaisuksi joitain tiettyjä suorituksia. Osa junnuista saattaa jopa ymmärtää tällaisen portfolion merkityksen itsekin. Ja sopii todellakin taito- ja taideaineisiin.

"Noissa digi/ uusi OPS-kriittisissä opettajapuheenvuoroissa toistuu hyvin usein samaa kaavaa ja niillä saadaan muiden samanmielisten päitä nyökkymään hyväksyvästi. Kun ne sanotaan valtakunnan mediassa, mukaan liittyy Impivaaraan kaipaavia huoltajia. Siksi ne vaikuttavat varsin populistisilta."

Now did I really?

Ok, jos tälle linjalle lähdetään, niin alkuperäinen monikkomuoto oli minun. Vaan mitä sinä tiedät siitä rajapinnasta, johon viittaan? Opettajia kyllä, mutta edustavatko sittenkään sitä osastoa, jota kannattaisi välttämättä kuunnelle koulun kehittämisessä?

En epäile tuota lainkaan enkä todellakaan väitä kaikkien ongelmien johtuvan digiopetuksesta tai opsista. Mutta digiopetus on silti tuonut ongelmia, joihin on syytä jotenkin reagoida.

Ensin todentaisin ongelmat ja miettisin reagointitarvetta niihin. Edellä muistaakseni @kyykäärme mainitsi ongelmiksi käytännössä sen, että joskus laitteita/latureita unohtuu kotiin, ehkä myös rikkoutuu, ja pedagogisesti merkittävämpänä taas sen, että työkirjoista luovuttiin heidän kunnassaan. Jälkimmäinen näistä on aito ongelma, joka sekin on nyt pienen siirtymäkauden jälkeen käsittääkseni korjaantunut sähköisen materiaalin kartuttua, jos muistan/tulkisin oikein. Lyödään tuohon vielä se, että organisaation tuottama materiaali on yhteisesti hallittavissa, opettajien yhteistoiminta on helpompaa, oppijoiden tuotoksista syntyy jälki koko opetuspolun ajalta ja paperijätettä syntyy pelkästään yhden oppijan kohdalta aika älyttömän paljon vähemmän.

Lisätään edelliseen se, että kaiken ei tarvitse olla digitaalista edelleenkään. Ja se, että mahdollinen opettajan oma ammatillisen osaamisen puute ei ole laitteiden vika - narisijoitahan löytyy jokaisesta ammattikunnasta.

Oppilaan oikeus digiopetukseen. Joo, mutta edelleenkin kysyisin, miksei sitä digiä voi opettaa erikseen omana aineenaan ja muuta ainetta ilman digiä, jonsei ole ihan pakko?

Tieto- ja viestintätekniikka (tai mikä nyt olisikaan oppiainenimeltään) tulisi sinänsä olla edes puolikkaan vuosiviikkotunnin verran esim. seiskoilla ja vaikkapa nelosilla alakoulun puolella, jos itse saisin päättää. Mutta niitä taitoja tullaan tarvitsemaan ylipäätään elämässä, joten miksi sitä hissan esitelmää ei voisi tehdä dioille, äikän puhetta kirjoittaa koneella, kuviksessa muokata kuvia digitaalisesti, piirtää iPadilla tai ihan mitä vain arkipäiväistä? Lisätään tähän opettajan näkökulmasta vaikkapa arviointi. Puhutaan siis aika perusjutuista, jotka olisit viemässä opetuksesta pois. Kuinka moni oppija ja opettaja tähän linjaukseesi yhtyisi lopulta.

Entä saavutettavuus? Erilaiset tekstistä puheeksi ja puhe tekstiksi toiminnot ovat olleet omien lukivaikeuksisten oppilaideni ja esimerkiksi oman lapseni käytössä, enkä jaksa ymmärtää, miksei niitä hyödynnetä enemmän opetuksessa. Tai no, tiedän, mutta en ymmärrä.

Ylipäätään tuollainen tiukasti ainesidonnainen ajattelu on yksi koko koulun kehittämisen este. Aineenopettajuus on suomalaisen koululaitoksen vahvuus ja heikkous samassa paketissa - korkea koulutus ja oppiaineeseen erikoistuminen on sinänsä helvetin jees (t. nimim. FM, Suomen ja Pohjoismaiden historia), mutta samaan aikaan on surkuhupaisaa, että yläkoulussa samoja asioita sivutaan useissa oppiaineissa tiukasti omista lokeroistaan oppijoiden usein edes ymmärtämättä, että kysessä on sama ilmiö/aihe/tapahtuma. Tätä vasten en todellakaan ymmärrä ajatusta siitä, että tvt tulisi rajata vain tietyn oppiaineen tunneille.

Miksei edes liikuntatunnilla voisi demonstroida puhtaasti vain liikkumisen riemua ja innostaa oppilaita uusien liikunta- ja urheiluharrastusten pariin ilman jatkuvaa digiriippuuvuutta. Joka hemmetin osalueeseen elämässä kun ei tarvita appsia. Olisivat edes tunnin pari joskus ilman niitä vermeitä.

Edellä enemmän tästä aiheesta, mutta kieltämättä näiden ääripäiden kautta eteneminen ei ole se hedelmällisin tapa. Uskallan tässä pistää virtuaalisen pääni pantiksi, että valtava enemmistö opettajista ja oppijoista ei käytä joka hemmetin osa-alueeseen sovelluksia koulussa.

Ylikäyttöä on mikä tahansa, mitä tehdään itsetarkoituksellisesti diginä, minkä voisi tehdä tehokkaammin perinteisellä. Käytännössä siis lähes kaikki ala-asteella ja osa ylä- ja toisella asteella tehtävistä digihommeleista.

Jossain määrin samaa mieltä, digitaalisuus ei ole itsetarkoitus, vaan työkalu ja taito. Sitten vain tulee eteen se, että ellei osaa asioista tehdä mahdollisesti vaikeamman kautta, sitä ei koskaan opita. Jos vastaavaa logiikkaa käytetään, niin voitaisiin kai sanoa, että jätetään sitten luistelu, hiihto, ruokailutavat ja läksytkin pois.

Haittana opetuksessa lienee se, että kasvavan lapsen keskittymiskyky opetuksen sisältöön vs. edessä oleva digilaite on monesti haastava yhdistelmä. Se on haastava yhdistelmä aikuisellekin.

Kyllä, samaa mieltä jälleen osin. Tähän ehkä käy tuo sama heittoni digitaalisuuden välinearvosta. Hyvin johdettu ja tarkoitukseen sopivilla laitteilla/sovelluksilla toteutettu tutustuminen digitaaliseen maailmaan, tietosuojaan ja -turvaan ja ylipäätään laitteiden käyttöön on kuitenkin kansalaistaito, jota voidaan ja täytyy opettaa jo alkuopetuksessa järkevissä määrin.

Haittana yleisemmin on jatkuvan digilaitteiden käytön tuomat fyysisen ja mentaalipuolen terveysongelmat. Jos oppilas käyttää läppäriä koko päivän koulussa, tekee läksyt sillä, lukee kokeeseen siitä ja viettää lopun vapaa aikansa sillä ja tuijottaa vielä somee kännykällä yönsä, ei liene ihan kohtuutonta epäillä, etteikö moisella taakalla olisi mitään seurauksia.

Niin, edellä mainitsin tuon ääripäiden kautta keskustelun ja sitä aiemmin olkiukkoilun. Varmasti tulee ongelmia tuollaisissa tapauksissa. Jatkoaikameemiä soveltaakseni, enää pitäisi tietää, missä näin toimitaan.

Olen selvästi loukannut ammatillista ylpeyttäsi joko opettajan tai konsultin (?) roolissasi tai molempina. Se ei ole ollut tarkoitukseni, ei sinun kohdallasi eikä yleisesti ja pahoittelen, jos kiivastutin ymmärtämättömillä mielipiteilläni mielesi.

Mutta en silti koe kovinkaan rakentavana eriävien mielipiteiden väheksymistä täysin perusteettomiksi sillä perusteella, ettet koe esittäjän olevan riittävällä tasolla vertaisesi.

Ok, no kiitos ajatuksesta ja hyväksyn toki pahoittelusi. En varsinaisesti koe kuitenkaan ammattiylpeyteni tulleen loukatuksi, vaan otin kiinni asioihin, jotka koen sekä aiemman että nykyisen kokemukseni perusteella hyvin toisin kuin esität. Kuten edellä olen pariin kertaan todennut, tapaat esittää asioita hyvin mustavalkoisesti, ääripäiden kautta yksinkertaistaen ja tuttujesi kertomaa lukuunottamatta koulumaailmaa tuntematta, enkä näen sitä kovin rakentavana tapana esittää noin vahvoja mielipiteitä, mitä olet tehnyt. Toki saat niitä vastakin esittää, mutta keskustelupalstan ollessa kyseessä voit varautua perustelemaan ne paremmin.

Mutta yksi konkreettinen kehitysehdotus minulla olisi:
- Koulusta yleisesti täysin kännykkävapaa alue. Kouluun saapuessa kännykkä lokeroon ja kotiin lähdettyä sieltä mukaan. Ei sieltä edes välitunneilla.

Jossain määrin (jälleen) samaa mieltä. BYOD auttoi usein silloin, kun kouluissa ei niin laajalti laitteita ollut, siis ihan vain kännykkä tiedonhakuun - sinänsä se ja sama, jos somettaa siinä ohessa, jos vain hommat hoituvat. Ymmärrän ongelmakäyttäjät toisaalta myös, ja ehkä joidenkin opettajien ryhmänhallintataitojen puutteet/oikeasti hankalat luokat. Se on sitten eri asia, saadaanko pykäliä tukemaan tällaista toimintaa, jos laitteita pakotetaan luovuttamaan pois.

 

[sampio]

Noin yleisesti tätä koko keskustelua vaivaa varsinkin näin vaalien alla se, että muutamaa hokemaa nostetaan esille ja niihin tarjotaan helppoja ja epämääräisiä vastauksia. Viittaamatta edelliseen, henkilöt, joilla ei ole kokemusta opetuksesta välttämätä yhtään, antavat vastauksia ongelmiin, joita ei edes kaikissa kouluissa ole. Ja kyllä, luen tähän pakettiin myös jotkut (globaalien) opetusalan it-yritysten edustajat, joiden kanssa palavereissa olen istunut - ihan helvetin ylimielistä toimintaa ja ymmärtämättömyyttä pahimmillaan, vaikka mukana on todella paljon myös aidosti ja vilpittömästi opettajia auttavia toimijoita, vaikka bisnes siinä sivussa kulkeekin.

Selvää toki on, ettei nykytrendin pidä antaa jatkua. Yhtä selvää on kuitenkin myös se, ettei millään yksittäisillä taikatempuilla ratkaista monitahoista ongelmaa. Panostus täytyisi kohdistua perus- ja toiseen asteen opetuksen lisäksi vielä voimakkaammin varhaiskasvatukseen ja sosiaalityöhön. Siinä rinnalla tosiaan on aikalailla yksi ja sama, käytetäänkö niitä laitteita koulussa x vai xx kertaa viikossa.

 

[Mediakuutio]

Aino Saarinen teki tutkimuksen, joka aiheutti valtavan kohun – hän kertoo, mitä ajattelee koulusta juuri nyt

Yliopistonlehtori Aino Saarinen ihmettelee, miten tutkimusnäyttöä voidaan pitää Suomessa vitsinä. Hänen väitöskirjansa julkaisusta on kulunut yli kaksi vuotta. Suomessa koko peruskoulun idea alkaa olla vaarassa, Saarinen arvioi.

www.is.fi

Vaikuttaa siltä, että vääriä päätöksiä on tehty aiemmin eikä sitä haluta myöntää. Saman toki voi päätellä näistä PISA-tuloksista.

 

[Simolainen]

Parempi puoliskoni lopetti open hommat ja siirtyi ihan muihin hommiin. Pääsyynä, että kaikkea muuta pitäis tehdä niin helvetisti, ettei jää aikaa opettaa. Ja koska erityisluokkia ei enää ole, tunnista voi mennä puolet yhden oppilaan hyysäämiseen. Siis jos ko. oppilasta ei nappaa. Muut jäävät paitsioon.
Isossa kuvassa: opseja tekevät ne, jotka eivät siellä kouluissa opeta. Korjataan jotain mikä ei alun alkaen ollut rikki.

 

[Axbor Nocturne]

Aino Saarinen teki tutkimuksen, joka aiheutti valtavan kohun – hän kertoo, mitä ajattelee koulusta juuri nyt

Yliopistonlehtori Aino Saarinen ihmettelee, miten tutkimusnäyttöä voidaan pitää Suomessa vitsinä. Hänen väitöskirjansa julkaisusta on kulunut yli kaksi vuotta. Suomessa koko peruskoulun idea alkaa olla vaarassa, Saarinen arvioi.

www.is.fi

Vaikuttaa siltä, että vääriä päätöksiä on tehty aiemmin eikä sitä haluta myöntää. Saman toki voi päätellä näistä PISA-tuloksista.

Siellä on konsultit hoitaneet homman ja alan ammattilaisilta (opettajat yms.) ei ole kysytty yhtään mitään. Lopputulos on taattua sontaa.

 

[Snakster]

Aino Saarinen teki tutkimuksen, joka aiheutti valtavan kohun – hän kertoo, mitä ajattelee koulusta juuri nyt

Yliopistonlehtori Aino Saarinen ihmettelee, miten tutkimusnäyttöä voidaan pitää Suomessa vitsinä. Hänen väitöskirjansa julkaisusta on kulunut yli kaksi vuotta. Suomessa koko peruskoulun idea alkaa olla vaarassa, Saarinen arvioi.

www.is.fi

Vaikuttaa siltä, että vääriä päätöksiä on tehty aiemmin eikä sitä haluta myöntää. Saman toki voi päätellä näistä PISA-tuloksista.

Aino Saarisen väitöstutkimus perustui vuosien 2012 ja 2015 PISA-aineistoihin. Uusimmat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, joissa näitä keskustelua herättäneitä opetusmenetelmiä ja -välineitä on laajemmin otettu käyttöön, on annettu vuonna 2014 ja kuntien piti määräyksen mukaisesti ottaa ne käyttöön vuonna 2016.

Saarisen tutkimus ja myös PISA-tulokset näiltä vuosilta perustuvat siis aikaan, jolloin digitaalisia välineitä oli aiempaa enemmän käytössä, mutta niiden käyttöä tai niihin liittyviä tavoitteita ei ollut kovin systemaattisesti normiohjauksen keinoin mietitty. Aiemminhan digitaaliset opetusvälineet olivat lähinnä behavioristiseen oppimiseen perustuvia pelejä, joissa mekaanisesti piti tehdä jotain ja kun sai oikean vastauksen, kello kilkatti ja oppija sai palkinnon. Nykyisin digivälineiden käyttö on paljon suunnitelmallisempaa ja laadukkaampaa. Myös käytetyt sovellukset ovat kehittyneet.

Mitä itseohjautuvuuteen tulee, niin vuoden 2014 OPS:issa itseohjautuvuus ei ole menetelmä vaan tavoite. Opetuksen yhtenä tavoitteena on siis se, että perusopetuksen käytyään kansalaiset ovat oppineet itseohjautuviksi. Koulussa opetuksen ei siis ole tarkoitus ole sellaista, että oppilaat haahuilevat jotenkin omin nokkinensa ympäriinsä.

Mielenkiinnolla jäädäänkin odottelemaan tutkimusta, joka mittaa sitä, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun uusimmat OPS:it on otettu käyttöön. Oppimistulokset laskivat jo ennen niitä.

Yksi keskustelu tietysti olisi se, että kuinka paljon PISA-tulokset tosiasiassa ovat laskeneet. Pientä laskua on ollut, mutta enemmän sijoituksen putoamisessa kyse on siitä, että monissa muissa maissa oppimistulokset ovat dramaattisesti parantuneet.

 

[sampio]

Isossa kuvassa: opseja tekevät ne, jotka eivät siellä kouluissa opeta. Korjataan jotain mikä ei alun alkaen ollut rikki.

Opsin suuntaviivoja haetaan normaalikouluista ja paikalliseen ops-työhön osallistuu paikalliset opettajat. Vaikea tuossa on käytännössä enää enempää kenttää osallistaa työhön.

 

[sampio]

Aino Saarinen teki tutkimuksen, joka aiheutti valtavan kohun – hän kertoo, mitä ajattelee koulusta juuri nyt

Yliopistonlehtori Aino Saarinen ihmettelee, miten tutkimusnäyttöä voidaan pitää Suomessa vitsinä. Hänen väitöskirjansa julkaisusta on kulunut yli kaksi vuotta. Suomessa koko peruskoulun idea alkaa olla vaarassa, Saarinen arvioi.

www.is.fi

Vaikuttaa siltä, että vääriä päätöksiä on tehty aiemmin eikä sitä haluta myöntää. Saman toki voi päätellä näistä PISA-tuloksista.

Varmasti myös virheitä on tehty, mutta kuten jo edellä todettiin, PISAa ei kannata tulkita kuset housussa sijoituksen kautta. Varsinkin kun on tiedossa, ettei esim. viime vuosina menestynyt etelänaapurimme vertaudu koulumalliltaan meikäläiseen, ja aika tyypillistä idän suunnalla varsinkin on, että testiin osallistuu vain tietyt valiokoulut, kun meillä mukaan hyppää ihan ne keskiverrot ryttylän yläkoulut ja vastaavat.

 

[Walrus21]

Näissä keskusteluissa on tyystin unohdettu se, että opetussuunnitelmat ja koulu-uudistukset on myös aina sidottu johonkin olemassa olevaan tutkimustietoon. Ei siellä ole joukko maallikkoja heittelemässä stetsonista, että nyt luovutaan näistä tarkkisluokista, vaikka ne ovat super toimivia ja ongelmattomia.

Sekin on tutkittua tietoa, että ihmisellä on taipumus palata niihin omiin koulumuisteloihin, jolloin nostalgia ja muistin epätarkkuus hämärtävät objektiivisuutta. Vähän sama kuin että lapsena vitsasta saaneet usein toteavat vähättelevään sävyyn, että "ihan ok kansalainen minustakin kasvoi". Tieteellisen tutkimuksen keinoin voidaan kuitenkin saada tietoa, että lapsen pahoinpitely aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia, jolloin sen ehkäisemiseksi on syytä tehdä toimia.

Kyllä nykykoulusta voi löytää vaikka mitä ongelmia, joiden pohjalta voi sitten mutuilla, että se on nyt juuri tästä ja tuosta kiinni. Itsekin olen pohtinut mm. digitalisaation hyödyllisyyttä. Lopulta kantani on kuitenkin mallia "joo ja ei"; sähköiset välineet tuovat tiettyjä haittoja, mutta on niistä myös paljon hyötyä. Eikä mikään estä opettajaa palaamasta "old school"-systeemiin. Itse asiassa aika monessa koulussa vedetäänkin edelleen lähes yksinomaan liitu- tai tussitaulun ja paperikirjojen voimin.

Se, mitä olen itse ehkä eniten miettinyt, on tietynlainen vaatimustason lasku. Ehkä niissä maissa, jotka ovat Suomen ohittaneet, opiskellaan suunnitelmallisemmin ja arvostetaan vahvaa panostusta koulunkäyntiin. Suomessakin näin toimii osa lapsista, jotka saavat paljon tukea ja kannustusta vanhemmiltaan, joilla puolestaan on välineitä oppimisen tukemiseen.

Vertaileviin tutkimuksiin sitten heijastuu se melko heikkojen ja heikoimpien laskeva taso. Tähän olen itsekin törmännyt; on paljon oppilaita, jotka saapuvat kyllä tunneille mutta eivät tee siellä juuri mitään. Keskittyminen menee kaikkeen epäoleelliseen ja koulua pidetään turhana paikkana. Näin toimivia on varmaankin ollut aina tietty määrä, mutta onko tuo määrä kasvanut viime vuosina?

 

[sampio]

Näissä keskusteluissa on tyystin unohdettu se, että opetussuunnitelmat ja koulu-uudistukset on myös aina sidottu johonkin olemassa olevaan tutkimustietoon. Ei siellä ole joukko maallikkoja heittelemässä stetsonista, että nyt luovutaan näistä tarkkisluokista, vaikka ne ovat super toimivia ja ongelmattomia.

Näissä yhteyksissä vain tapaa unohtua tutkimuspohja ja kenttäväen osallistuminen, kun aletaan kaiken maailman konsultteja syyttää kansakoulun alennustilasta.

Eikä mikään estä opettajaa palaamasta "old school"-systeemiin. Itse asiassa aika monessa koulussa vedetäänkin edelleen lähes yksinomaan liitu- tai tussitaulun ja paperikirjojen voimin.

Ei estä, mikä on toisaalta myös huono asia tasavertaisuuden kannalta. Tietenkin hiukan oppijoiden ikä huomioiden, mutta tvt-taidot ovat kirjattuna opsissa ja sikäli niiden skippaaminen on yhtäläinen moka kuin vaikkapa arviointikriteerien heittäminen hatusta tai asiasisältöjen liiallinen soveltaminen/poistaminen.

On aika karua, että kokonainen luokka voi edetä 1,5 vuotta yläkoulua ennen kuin ensimmäisen kerran käyttää ohjatusti seiskaluokan alussa saamiaan läppäreitä. Viime vuonna sain tällaista valitettavasti todistaa, kun sopivasti oli old school -opettajia yhdelle luokalle osunut eri aineisiin. Siinä ollaan jo ihan niissä perustaidoissa aika paljon jäljessä, vaikkei mikään päivittäinen käyttö olisi edes tarpeellista.

Se, mitä olen itse ehkä eniten miettinyt, on tietynlainen vaatimustason lasku. Ehkä niissä maissa, jotka ovat Suomen ohittaneet, opiskellaan suunnitelmallisemmin ja arvostetaan vahvaa panostusta koulunkäyntiin.

Monessa maassa koulutus nähdään edelleen portaina parempaan elämään, Suomessa tuntuu, että melko moni on sen ylätasanteen saavuttanut tai ei nähdä hyödylliseksi edes yrittää sinne. Lisäksi täytyy muistaa edelleen se, että Suomessa esim. Pisa tehdään tasapäiseen sakkiin inkluusioryhmineen päivineen. Esim. Virossa inkluusiota ei tunneta ja opettajien työtä mitataan vuosittain - jälkimmäisestä en tiedä tarpeeksi arvioidakseni sen suoraa vaikutusta Pisa-menestykseen, mutta tuskin on täysin olematonkaan.

 

[Mojo]

Digit sekä OPSit sitä ja tätä, mutta ennen ainakin koulussa opittiin ensin lukemaan sekä laskemaan ja niistä sai sitten työkalut muuhun oppimiseen.

Kommentti: Peitelläänkö p-jauhannalla koulujen todellisia ongelmia?

Koulujen arki ja opetussuunnitelmien konsulttikieleltä kuulostava sanahelinä törmäävät rujosti yhteen. Joillakin nuorilla on vaikeuksia jopa helpoissa päässälaskutehtävissä. Vika on jossain muualla kuin nuorissa, kirjoittaa Taloussanomien toimittaja Elina Ranta.

www.is.fi