Kun viihtyvyys laskee niin tuottavuuskin heikkenee.
Hesarin opettajille tekemässä kyselyssä paljastuu näkemys, että opettajien mielestä kouluun ei pitäisi tulla viihtymään vaan tekemään työtä. Koulussa ei voi olla aina mukavaa, koska oppiminen on tylsää ja puuduttavaa. Tämän tietää jokainen määrätietoisesti opiskellut aikuinen. Silloinkin, kun oppiminen on perustaltaan mieluista ja siihen on luja motivaatio, se on silti raskasta puurtamista, jonka tulokset tulevat hitaasti.
-Älylaitteet ovat vieneet oppilailta keskittymis- ja oppimiskyvyn.
-Koulu ei pysty kaiken ilmiöpöhinän pauloissa opettamaan oppilaille perustaitoja, joista yksi on lukeminen.
-Inkluusiosta on tullut säästökeino. Sen varjolla jätetään lapset heitteille, sekä ongelmaiset että ongelmaisten ongelmista kärsivät.
-Kulttuuri kasvattaa lapsia elämyshakuisuuteen ja lyhytjänteisyyteen.
-Perhetaustan merkitys kasvaa, eikä kaikissa perheissä nähdä opiskelun tärkeyttä. Aikaisemmin oli suuri joukko ihan hyvin tai kohtalaisesti pärjääviä oppilaita. Nykyään meneillään on eriytyminen.
-Vanhemmat ovat alkaneet nähdä koulun palveluntarjoajana, jolle he ulkoistavat kasvatusvastuunsa.
-Opettajien tehtäväksi on yhä enemmän muodostunut jos jonkinlaisten lomakkeiden täytöllä tuottaa työtä paperinpyörittäjille. Opetustyö vähenee, lomakkeiden täyttäminen lisääntyy.
Omasta mielestäni korjaamme kaupallisen elämyshakuisen ärsykekulttuurin hedelmiä. Elämyshakuisuuteen liittyy rajattomuus. Pettymyksiä ei saa olla, mutta elämyksiä on oltava. Elämyksiksi eivät kuitenkaan kelpaa enää valinnat, joissa elämys syntyy pitkän ponnistelun tuloksena.
Arkea eivät enää rytmitä yhteiset aikataulut, vaan kaikkea on tarjolla koko ajan. Sarjat tulevat ruudusta silloin, kun ne tahdotaan katsoa. Sosiaalinen rytmin jakaminen puuttuu, koska työtä tehdään milloin tahansa. Automarketitkin saattavat olla aina auki, päivät ja yöt. Juhlat eivät ole enää kaikkien juhlia, ei enää edes joulu.
Kun jokainen on yksilö ja yhteiskunnallinen säännönmukaisuus ja yhteisöllinen ohjautuvuus ja velvoittavuus puuttuvat, seurauksena on jäsentymätön henkinen hortoilu, jossa jokainen yksilö yrittää pitää kurissa itsensä sen sijaan että sen tekisi sosiaalinen todellisuus.
Tämä ei liity yksinomaan lapsiin ja kouluun. Myös aikuisten keskittymiskyky on romahtanut. Myös aikuisten halu hyötyliikuntaan vähenee samaan aikaan, kun tarjolle on tullut sähköskoottereita ja muita liikkumista helpottavia vempeleitä. Aikuisista nettiriippuvaisia on ylivoimainen enemmistö. Nettiriippuvuus on yhdessä vaiettu salaisuus.
Meillä on naiivi usko siihen, että ihmiset pystyvät tekemään valintoja omaksi ja yhteiseksi edukseen, mutta tosiasiassa he eivät pysty. Ihmistä ohjaa ennen kaikkea sosiaalinen todellisuus eikä mystinen tahto, jolle ei ole tieteellistä perustaa.
Vapauden, yksilöllisyyden ja helppouden ideologia yhdistettynä epätieteelliseen uskoon ihmisen omasta tahdosta näivettävät ihmisten henkistä ja fyysistä toimintakykyä. Kulttuurimme kulkee kohti rappiota. Järkeä, työtä ja fyysistä vaivannäköä tärkeämpää on lyhytjänteinen viihtyminen.
Oppimistulokset heikkenevät, keskittymiskyky rapautuu ja mielenterveysongelmat varjostavat koululaisten arkea. Samalla opettajien työpäivät täyttyvät paperitöistä ja loputtomista Wilma-viesteistä. Peruskoulu on kriisissä, mutta mitä tilanteelle pitäisi tehdä? 92 opettajaa eri puolilta Suomea kertoo.
www.hs.fi