En verrannut. Nostin vain yleisemmälle tasolle sen, että sanoit ottavasi huomioon vain ammattilaisen mielipiteet. Vai onko muiden kuin ammattilaisten mielipiteitten ignooraaminen tilannekohtaista?
Otan huomioon perustellut mielipiteet, esitykset ja toivomukset muiltakin kuin alan ammattilaisilta, tietenkin. Totesin lähinnä, että olet esittänyt tähän saakka lähinnä kovaäänisiä kuulopuheita - helvetin vaikeaa arvioida, mihin ne perustuvat ilman parempaa tietoa. Seuraavassa kappaleessa edes hiukan näytät avaan lähteitäsi, minkä olisit voinut tehdä jo aluksi.
Ammattilaisuus tai kokemus alalta ei tietenkään tee kenestäkään oikeassa olevaa. Sanotaan nyt näin ylimielisen maineen uhallakin, että oma kokemukseni pohjautuu kuitenkin keskiverto-opettajaa laajempaan näkövinkkeliin ja kontakteihin kymmenissä kouluissa ympäri Suomen. En mitätöi paikallista tai yksilön kokemaa tuskaa työssään, mutta sitä ei pidä yleistää koskemaan koko opetusta, kaikkia uusia menetelmiä ja jokaista oppijaa.
Kuulopuheitahan nämä kaikki ovat kun nimimerkkien takaa kirjoitellaan, eikö mitä?
Asiantuntija en ole väittänyt koskaan olevani ja ehdotonn julistaminen lienee lukijain silmissä. Niin kuin olen täällä jo aiemminkin sanonut, olen keskustellut vuosien aikana kymmenien eri asteen opettajien ja opetusalan ihmisten kanssa ja lukenut heidän minulla luettamaansa materiaalia. Ei se tee minusta asiantuntijaa, mutta kyä mää toistaiseksi vielä suomea ymmärrän.
Jep, varmasti ihan perusteltujakin kokemuksia olet kuullut ja nähnyt. Ehkä tässä nyt pitäisi määritellä, mitä digitaalisuuden hyödyntämisellä opetuksessa tarkoitamme. Ymmärrän nuivan suhtautumisen, jos karikatyyrisesti oppilaille heitetään tabletit kouraan, ajetaan luokasta pihalle ja sanotaan, että itseohjautukaa. Mutta missä näin on tapahtunut viime vuosina niiden about kymmenen vuoden takaisten lööppikoulujen jälkeen? Oikeasti.
Entä jos kunta satsaa laitteisiin ja kouluissa edes suurinpiirtein ymmärretään niiden pedagoginen käyttö? Esim. ettei siellä liikuntatunnilla tarvitse taltioida joka helvetin suoritusta (tuskin näin on edes ollut lähiopetustilanteissa, koronakouluissa ymmärrän pointin), vaan ihan vain sen oppijan oman fyysisen ja henkisen kehityksen rohkaisuksi joitain tiettyjä suorituksia. Osa junnuista saattaa jopa ymmärtää tällaisen portfolion merkityksen itsekin. Ja sopii todellakin taito- ja taideaineisiin.
"Noissa digi/ uusi OPS-kriittisissä opettajapuheenvuoroissa toistuu hyvin usein samaa kaavaa ja niillä saadaan muiden samanmielisten päitä nyökkymään hyväksyvästi. Kun ne sanotaan valtakunnan mediassa, mukaan liittyy Impivaaraan kaipaavia huoltajia. Siksi ne vaikuttavat varsin populistisilta."
Now did I really?
Ok, jos tälle linjalle lähdetään, niin alkuperäinen monikkomuoto oli minun. Vaan mitä sinä tiedät siitä rajapinnasta, johon viittaan? Opettajia kyllä, mutta edustavatko sittenkään sitä osastoa, jota kannattaisi välttämättä kuunnelle koulun kehittämisessä?
En epäile tuota lainkaan enkä todellakaan väitä kaikkien ongelmien johtuvan digiopetuksesta tai opsista. Mutta digiopetus on silti tuonut ongelmia, joihin on syytä jotenkin reagoida.
Ensin todentaisin ongelmat ja miettisin reagointitarvetta niihin. Edellä muistaakseni
@kyykäärme mainitsi ongelmiksi käytännössä sen, että joskus laitteita/latureita unohtuu kotiin, ehkä myös rikkoutuu, ja pedagogisesti merkittävämpänä taas sen, että työkirjoista luovuttiin heidän kunnassaan. Jälkimmäinen näistä on aito ongelma, joka sekin on nyt pienen siirtymäkauden jälkeen käsittääkseni korjaantunut sähköisen materiaalin kartuttua, jos muistan/tulkisin oikein. Lyödään tuohon vielä se, että organisaation tuottama materiaali on yhteisesti hallittavissa, opettajien yhteistoiminta on helpompaa, oppijoiden tuotoksista syntyy jälki koko opetuspolun ajalta ja paperijätettä syntyy pelkästään yhden oppijan kohdalta aika älyttömän paljon vähemmän.
Lisätään edelliseen se, että kaiken ei tarvitse olla digitaalista edelleenkään. Ja se, että mahdollinen opettajan oma ammatillisen osaamisen puute ei ole laitteiden vika - narisijoitahan löytyy jokaisesta ammattikunnasta.
Oppilaan oikeus digiopetukseen. Joo, mutta edelleenkin kysyisin, miksei sitä digiä voi opettaa erikseen omana aineenaan ja muuta ainetta ilman digiä, jonsei ole ihan pakko?
Tieto- ja viestintätekniikka (tai mikä nyt olisikaan oppiainenimeltään) tulisi sinänsä olla edes puolikkaan vuosiviikkotunnin verran esim. seiskoilla ja vaikkapa nelosilla alakoulun puolella, jos itse saisin päättää. Mutta niitä taitoja tullaan tarvitsemaan ylipäätään elämässä, joten miksi sitä hissan esitelmää ei voisi tehdä dioille, äikän puhetta kirjoittaa koneella, kuviksessa muokata kuvia digitaalisesti, piirtää iPadilla tai ihan mitä vain arkipäiväistä? Lisätään tähän opettajan näkökulmasta vaikkapa arviointi. Puhutaan siis aika perusjutuista, jotka olisit viemässä opetuksesta pois. Kuinka moni oppija ja opettaja tähän linjaukseesi yhtyisi lopulta.
Entä saavutettavuus? Erilaiset tekstistä puheeksi ja puhe tekstiksi toiminnot ovat olleet omien lukivaikeuksisten oppilaideni ja esimerkiksi oman lapseni käytössä, enkä jaksa ymmärtää, miksei niitä hyödynnetä enemmän opetuksessa. Tai no, tiedän, mutta en ymmärrä.
Ylipäätään tuollainen tiukasti ainesidonnainen ajattelu on yksi koko koulun kehittämisen este. Aineenopettajuus on suomalaisen koululaitoksen vahvuus ja heikkous samassa paketissa - korkea koulutus ja oppiaineeseen erikoistuminen on sinänsä helvetin jees (t. nimim. FM, Suomen ja Pohjoismaiden historia), mutta samaan aikaan on surkuhupaisaa, että yläkoulussa samoja asioita sivutaan useissa oppiaineissa tiukasti omista lokeroistaan oppijoiden usein edes ymmärtämättä, että kysessä on sama ilmiö/aihe/tapahtuma. Tätä vasten en todellakaan ymmärrä ajatusta siitä, että tvt tulisi rajata vain tietyn oppiaineen tunneille.
Miksei edes liikuntatunnilla voisi demonstroida puhtaasti vain liikkumisen riemua ja innostaa oppilaita uusien liikunta- ja urheiluharrastusten pariin ilman jatkuvaa digiriippuuvuutta. Joka hemmetin osalueeseen elämässä kun ei tarvita appsia. Olisivat edes tunnin pari joskus ilman niitä vermeitä.
Edellä enemmän tästä aiheesta, mutta kieltämättä näiden ääripäiden kautta eteneminen ei ole se hedelmällisin tapa. Uskallan tässä pistää virtuaalisen pääni pantiksi, että valtava enemmistö opettajista ja oppijoista ei käytä joka hemmetin osa-alueeseen sovelluksia koulussa.
Ylikäyttöä on mikä tahansa, mitä tehdään itsetarkoituksellisesti diginä, minkä voisi tehdä tehokkaammin perinteisellä. Käytännössä siis lähes kaikki ala-asteella ja osa ylä- ja toisella asteella tehtävistä digihommeleista.
Jossain määrin samaa mieltä, digitaalisuus ei ole itsetarkoitus, vaan työkalu ja taito. Sitten vain tulee eteen se, että ellei osaa asioista tehdä mahdollisesti vaikeamman kautta, sitä ei koskaan opita. Jos vastaavaa logiikkaa käytetään, niin voitaisiin kai sanoa, että jätetään sitten luistelu, hiihto, ruokailutavat ja läksytkin pois.
Haittana opetuksessa lienee se, että kasvavan lapsen keskittymiskyky opetuksen sisältöön vs. edessä oleva digilaite on monesti haastava yhdistelmä. Se on haastava yhdistelmä aikuisellekin.
Kyllä, samaa mieltä jälleen osin. Tähän ehkä käy tuo sama heittoni digitaalisuuden välinearvosta. Hyvin johdettu ja tarkoitukseen sopivilla laitteilla/sovelluksilla toteutettu tutustuminen digitaaliseen maailmaan, tietosuojaan ja -turvaan ja ylipäätään laitteiden käyttöön on kuitenkin kansalaistaito, jota voidaan ja täytyy opettaa jo alkuopetuksessa järkevissä määrin.
Haittana yleisemmin on jatkuvan digilaitteiden käytön tuomat fyysisen ja mentaalipuolen terveysongelmat. Jos oppilas käyttää läppäriä koko päivän koulussa, tekee läksyt sillä, lukee kokeeseen siitä ja viettää lopun vapaa aikansa sillä ja tuijottaa vielä somee kännykällä yönsä, ei liene ihan kohtuutonta epäillä, etteikö moisella taakalla olisi mitään seurauksia.
Niin, edellä mainitsin tuon ääripäiden kautta keskustelun ja sitä aiemmin olkiukkoilun. Varmasti tulee ongelmia tuollaisissa tapauksissa. Jatkoaikameemiä soveltaakseni, enää pitäisi tietää, missä näin toimitaan.
Olen selvästi loukannut ammatillista ylpeyttäsi joko opettajan tai konsultin (?) roolissasi tai molempina. Se ei ole ollut tarkoitukseni, ei sinun kohdallasi eikä yleisesti ja pahoittelen, jos kiivastutin ymmärtämättömillä mielipiteilläni mielesi.
Mutta en silti koe kovinkaan rakentavana eriävien mielipiteiden väheksymistä täysin perusteettomiksi sillä perusteella, ettet koe esittäjän olevan riittävällä tasolla vertaisesi.
Ok, no kiitos ajatuksesta ja hyväksyn toki pahoittelusi. En varsinaisesti koe kuitenkaan ammattiylpeyteni tulleen loukatuksi, vaan otin kiinni asioihin, jotka koen sekä aiemman että nykyisen kokemukseni perusteella hyvin toisin kuin esität. Kuten edellä olen pariin kertaan todennut, tapaat esittää asioita hyvin mustavalkoisesti, ääripäiden kautta yksinkertaistaen ja tuttujesi kertomaa lukuunottamatta koulumaailmaa tuntematta, enkä näen sitä kovin rakentavana tapana esittää noin vahvoja mielipiteitä, mitä olet tehnyt. Toki saat niitä vastakin esittää, mutta keskustelupalstan ollessa kyseessä voit varautua perustelemaan ne paremmin.
Mutta yksi konkreettinen kehitysehdotus minulla olisi:
- Koulusta yleisesti täysin kännykkävapaa alue. Kouluun saapuessa kännykkä lokeroon ja kotiin lähdettyä sieltä mukaan. Ei sieltä edes välitunneilla.
Jossain määrin (jälleen) samaa mieltä. BYOD auttoi usein silloin, kun kouluissa ei niin laajalti laitteita ollut, siis ihan vain kännykkä tiedonhakuun - sinänsä se ja sama, jos somettaa siinä ohessa, jos vain hommat hoituvat. Ymmärrän ongelmakäyttäjät toisaalta myös, ja ehkä joidenkin opettajien ryhmänhallintataitojen puutteet/oikeasti hankalat luokat. Se on sitten eri asia, saadaanko pykäliä tukemaan tällaista toimintaa, jos laitteita pakotetaan luovuttamaan pois.