Mä ehdottaisin kahta hyvin yksinkertaista ja helposti toteutettavissa olevaa asiaa: koulupukua ja opettajien teitittelyä.
Kommentoin tätä vain lukiokoulutuksen kautta, en perusopetuksen, mutta kieltämättä olen silti näistä pointeista eri mieltä.
Koulupuku toisi ensinnäkin taas yhden rahareiän täytettäväksi; se pitäisi oppivelvollisille hankkia, huoltajien pitäisi juuri ko. spesifejä vaatteita ylläpitää ja oppilaitoksen toimittaa logistiikka (varakappaleet, hankinnat, säilytys jne.). Opiskelijoita myös kiusataan ihan samalla tavalla myös kouluissa missä on koulupuku. Pakottamalla käyttämään koulupukua kiusaaja puuttuu todennäköisemmin sellaisiin asioihin, minkä nyt kiusaamisen kohde voi omalla pukeutumisellaan mahdollisesti ehkäistä.
Koulupuku ei vain ole suomalaista traditiota, mutta ymmärrän pointtisi sinällään. Käytännössä en silti näe tätä reaalimaailmassa toteutettavissa olevana toimena.
Opettajien teitittely taas loisi automaattisesti sellaisen auktoriteettiaseman, joka helpottaisi muidenkin sääntöjen omaksumista. Vaikka opettajaa teitittelisikin, opettaja voi silti olla lempeä ja helposti lähestyttävissä. Kyse on ennen kaikkea siitä viestistä, mikä halutaan lähettää: se opettaja ei ole mikä tahansa martti tai pirkko ja se näkyy ensimmäisestä koulupäivästä lähtien siinä, miten opettajaa puhutellaan.
Teitittelykin tuntuisi erittäin vieraalta suomalaisessa lukiossa/perusopetuksessa 2020-luvulla. Toki sitä osa opettajista yhä vaatii ja jos se heidän tunneillaan toimiin, niin eihän siinä, antaa mennä kun on alamäki. Silti paras työrauha ja tulokset ovat lähes aina niissä ryhmissä missä on opiskelijoiden ja opettajan suhde on ollut mahdollisimman mutkaton ja suht epäformaali. Nämä asiat eivät itsessään poista sitä etteikö auktoriteetti olisi selkeästi aikuisella opettajalla. Sitten on ikävä kyllä myös ihan henkilöitä, joiden kohdalla sitä ryhmää tuskin saataisiin toimimaan millään taikatempuilla, teitittelystä koulupukuihin. Ko. ongelma on viimeisinä vuosina korostunut, kun esim. virkahauissa hakijamäärät ovat romahtaneet.
Mitään patenttiratkaisua ei ole, ja allekirjoitan aikalailla myös mielipiteesi huoltajien roolista. Nuoret kaipaavat välittäviä aikuisia, jotka toisaalta myös asettavat rajoja ja kertova mikä asia on ok ja mikä. Olivat aikuiset sitten kotona tai oppilaitoksessa.
Siksi esim. nuorisotyöntekijöiden tuominen oppilaitoksiin tuntuu toimivan. Opiskelijoilla on aikuinen välitunneilla, joka järjestää tekemistä, kuuntelee ja katsoo päälle. Nämä tyypit ovat painonsa arvoista kultaa ja usein paljon järkevämpi investointi oppilaitokselta kuin vaikkapa lisäopettajat. Vähän samanlainen analogia kuin aikanaan lääkiskurssibisneksessä, jossa olin mukana; sen sijaan, että opiskelijat olisivat päntänneet saman ajan oppiaineita (bi, fy & ke), oli järkevämpi irrottaa osa ajasta opiskelijan ohjaukseen eli miten opiskelet ja teetkö sen järkevästi. Substanssi meni kalloon ajallisesti vähemmän, mutta se tapahtui tehokkaammin ja tulokset hyppäsivät uudelle tasolle.
Aina myös hieman vähätellään oppilaitoksen keinoja puuttua häiriökäyttäytymiseen; kyllä niitä on, ne vain pitää hoitaa, ja joo, ne vaativat hallinnollista työtä, mutta sellaista se on. Mieluummin antaa heti viestin, että perseilyä ei sallita, kuin alkaa loppusiivoamaan. Toki ymmärrän, että esim. pienemmillä paikkakunnilla asiat helposti myös henkilöityvät, mutta kuitenkin 90 % ihmisistä ymmärtää yhä ihan normaalia keskustelua sekä syitä ja seurauksia, kun ne järkevästi esittää.
No joo, tämä ihan hajatelmana ja vaikka olen pointeistasi erimieltä, ymmärrän kyllä esittämäsi perusteet mielipiteeseen. Erinomaista, että näitä mielipiteitä on, kuitenkin tosi tärkeästä asiasta.