Van Taimeri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- St. Louis Blues
Tuokin parin-kolmen vuoden väli Parviaisen ja Pitkämäen välillä ei luultavasti olisi ollut niin suuri, jos Haatainen ja Närhi (ja myös Parviainen itse) olisivat pysyneet terveinä. Vuonna 2002 paras suomalainen oli maailmantilastossa 14, seuraavana vuonna 15. Saattoihan siinä tulla pessimismille sijaa.Ruuskanen on kautta rantain antanut ymmärtää, että varmaan jatkaa vielä kauden pari Rion jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että saamme vielä kolme, neljä vuotta hengähdysaikaa, kyllä Ronssi nyt ainakin lähellä kärkeä heittelee. 2018 menness pitää löytää sitten jo uutta verta ihan huipulle, mutta pidetään mielessä että Parviaisenkin huippuvuosien jälkeen oli hetken hiljaista, kunnes 2005 rävähti kunnolla.
Tsekatkaa muuten tämän ketjun ekoja viestejä vuodelta 2003, kovin on tutun kuuloista: suomalainen keihäänheitto on paskaa, kukaan ei enää osaa heittää, missä ovat nuoret lupaukset, eipä taida enää tulla mitaleita jne...
Vuosina 2002-05 Suomi jäi myös neljästi peräkkäin arvokisoissa ilman keihäsmitalia, mutta toisaalta Pitkämäen nousu maailman huipulle oli jo tapahtunut v. 2005 aikana, ja oli vain ajan kysymys koska ottaa ekan mitalinsa (seuraavana vuonna). Sama neljän kisan mitaliton putki tapahtui myös vuosina 1956-62 ja 1978-83. Joka kerta sieltä on noustu takaisin mitalikantaan, ja nyt Pitkämäen pronssi oli jo viides peräkkäinen arvokisa, jossa meikäläinen ottaa mitalin. En vaivu synkkyyteen, ainakaan vielä.