Historiikkia perinteisen IFK-imagon syntymisestä Carl Brewerin aikana:
Tammikuussa 1969 HIFK ja Ilveksen kärkiottelu keräsi peräti 11 300 katsojaa. Yleisöennätystä merkittävämpää oli IFK-imagon luominen. Vahvat mielikuvat punaisesta, hyökkäävästä, aggressiivisesta, jäähyilevästä ja taistelevasta joukkueesta ovat tuoneet katsojia Nordenskiöldinkadun jäähalliin ja rahaa seuran kassaan.
Lainaukset Helsingin Sanomista 20.03.2002:
1. "Yltiöammattilaisuudesta kannattaisi ottaa pari askelta taaksepäin. Urheilu ilman intohimoa ei onnistu.
Urheilun perusulottuvuuksia ei saa myydä."
"Avainkysymys on aina se mitä nuori tekee elämällään. Minä ainakin sanon kaikille, että käykää koulua ja menkää töihin."
- Alpo Suhonen
Hienoa, muut seurat ammattilaistuvat jatkuvasti enemmän ja HIFK:ssa toivotaan amatöörimäisyyttä! Tai ainakin päävalmentaja toivoo.
2. "Fyysisen pelaamisen korostaminen on aivan turhaa. Suomessa vallitsee käsitys, että painiminen, roikkuminen, kahvaaminen kuuluvat moderniin jääkiekkoiluun. Näinhän ei ole."
"Kaikki estäminen, painiminen ja tappeleminen on saatava pois. On ruvettava pelaamaan. Luistelutaito ja syöttely on palautettava kunniaan."
- Alpo Suhonen
Fyysinen pelaaminen on IFK-imagon peruspilari numero yksi, jonka herra Suhonen nyt ilmiselvästi aikoo muuttaa. Kahvakiekko ei HIFK:n tyyliin ole koskaan kuulunut, mutta muu fyysinen pelaaminen kylläkin. Suhonen aikoo tämän ilmiselvästi muuttaa, eikä mikään ihme. Samanlaista maailmanparannusta Suhonen yritti Chicagossakin ja projekti epäonnistui totaalisesti, mutta ilmeisesti Ape ei oppinut siitä yhtään mitään. Hanskaaminen ei ole HIFK:ssa vielä tähän päivään mennessä estänyt luistelutaitoa tai syöttelyä! Lapsellista puhetta.
Nyt viimeistään kannattaa myöntää tosiasiat niidenkin, jotka tosissaan uskoivat, että Suhonen haluaisi pitää perinteisestä IFK-kiekosta kiinni. Ja kannattaa myös lopettaa haaveileminen Heleniuksesta ja kumppaneista. Ei sellaisia pelaajia HIFK:ssa nähdä niin kauan kuin päävalmentajana on Suhonen.
Tuoreimmassa Veikkaajassakin on mainio kirjoitus HIFK-brändistä: "Vahva ja kestävä. Herättää aina tunteita ja on takuuvarmasti otsikoiden kestokamaa." Ei, sitä brändiä ei ole luotu sillä, että olisi laitettu kaukaloon fyysistä peliä pelkääviä ballerinoja. Se brändi on luotu kovalla fyysisellä kiekolla vuosikymmenten saatossa! Miksi toimiva brändi nyt halutaan väkisin tuhota?! HIFK on kiinnostanut silloinkin, kun urheilullinen tulos ei ole ollut ihan toivotunlainen. Se on ollut varmaa, että HIFK-peleissä sattuu ja tapahtuu. Siihen on voinut luottaa, että HIFK pelaa viihdyttävää ja värikästä kiekkoa, jossa fyysinen peli on aina tärkeällä sijalla.
Milloin Frank lyö nyrkin pöytään? Vai katseleeko hän vain tyynen rauhallisesti, kun "elämäntyö" muokataan uuteen uskoon pikavauhtia.
Tammikuussa 1969 HIFK ja Ilveksen kärkiottelu keräsi peräti 11 300 katsojaa. Yleisöennätystä merkittävämpää oli IFK-imagon luominen. Vahvat mielikuvat punaisesta, hyökkäävästä, aggressiivisesta, jäähyilevästä ja taistelevasta joukkueesta ovat tuoneet katsojia Nordenskiöldinkadun jäähalliin ja rahaa seuran kassaan.
Lainaukset Helsingin Sanomista 20.03.2002:
1. "Yltiöammattilaisuudesta kannattaisi ottaa pari askelta taaksepäin. Urheilu ilman intohimoa ei onnistu.
Urheilun perusulottuvuuksia ei saa myydä."
"Avainkysymys on aina se mitä nuori tekee elämällään. Minä ainakin sanon kaikille, että käykää koulua ja menkää töihin."
- Alpo Suhonen
Hienoa, muut seurat ammattilaistuvat jatkuvasti enemmän ja HIFK:ssa toivotaan amatöörimäisyyttä! Tai ainakin päävalmentaja toivoo.
2. "Fyysisen pelaamisen korostaminen on aivan turhaa. Suomessa vallitsee käsitys, että painiminen, roikkuminen, kahvaaminen kuuluvat moderniin jääkiekkoiluun. Näinhän ei ole."
"Kaikki estäminen, painiminen ja tappeleminen on saatava pois. On ruvettava pelaamaan. Luistelutaito ja syöttely on palautettava kunniaan."
- Alpo Suhonen
Fyysinen pelaaminen on IFK-imagon peruspilari numero yksi, jonka herra Suhonen nyt ilmiselvästi aikoo muuttaa. Kahvakiekko ei HIFK:n tyyliin ole koskaan kuulunut, mutta muu fyysinen pelaaminen kylläkin. Suhonen aikoo tämän ilmiselvästi muuttaa, eikä mikään ihme. Samanlaista maailmanparannusta Suhonen yritti Chicagossakin ja projekti epäonnistui totaalisesti, mutta ilmeisesti Ape ei oppinut siitä yhtään mitään. Hanskaaminen ei ole HIFK:ssa vielä tähän päivään mennessä estänyt luistelutaitoa tai syöttelyä! Lapsellista puhetta.
Nyt viimeistään kannattaa myöntää tosiasiat niidenkin, jotka tosissaan uskoivat, että Suhonen haluaisi pitää perinteisestä IFK-kiekosta kiinni. Ja kannattaa myös lopettaa haaveileminen Heleniuksesta ja kumppaneista. Ei sellaisia pelaajia HIFK:ssa nähdä niin kauan kuin päävalmentajana on Suhonen.
Tuoreimmassa Veikkaajassakin on mainio kirjoitus HIFK-brändistä: "Vahva ja kestävä. Herättää aina tunteita ja on takuuvarmasti otsikoiden kestokamaa." Ei, sitä brändiä ei ole luotu sillä, että olisi laitettu kaukaloon fyysistä peliä pelkääviä ballerinoja. Se brändi on luotu kovalla fyysisellä kiekolla vuosikymmenten saatossa! Miksi toimiva brändi nyt halutaan väkisin tuhota?! HIFK on kiinnostanut silloinkin, kun urheilullinen tulos ei ole ollut ihan toivotunlainen. Se on ollut varmaa, että HIFK-peleissä sattuu ja tapahtuu. Siihen on voinut luottaa, että HIFK pelaa viihdyttävää ja värikästä kiekkoa, jossa fyysinen peli on aina tärkeällä sijalla.
Milloin Frank lyö nyrkin pöytään? Vai katseleeko hän vain tyynen rauhallisesti, kun "elämäntyö" muokataan uuteen uskoon pikavauhtia.
Viimeksi muokattu: