Ensinäkin otsikko on jo harhaanjohtava. Ainakin minulle on olemassa Helsinki, jota myös sanotaan Stadiksi. Kaikki muu on jotain muualtatulleiden kieltä, joka ei kuulu Helsingin nimeen (varsinkin hesa).
Itse kutsun itseäni paljasjalkaiseksi, koska juureni äitini puolelta vievät sukuani Helsinkiin isoisoisään asti ja isäni puolelta isoäitiini saakka. Puritaanin mielestä en täytä kolmannen polven helsinkiläisyyden määritelmää puhtaasti, mutta annan itselleni anteeksi vajeen viettämällä varhaislapsuuteni 60-luvun Kalliossa. Se jos mikä antoi ainakin allekirjoittaneelle tunteen siitä mikä on Helsinki. Jälkikäteen se antoi myös terveen itsetunnon siitä, mikä on kotikaupunki.
Aikuisiällä olen asunut Suomessa monissa muissa kaupungeissa, milloin mistäkin syystä, yleensä opiskeluiden tai naisten. Aina olen ollut terveellisellä tavalla ylpeä juuristani. En koskaan ole niitä ylituonnut, mutta aina sanonut rohkeasti kysymykseen mistä olet kotoisin: Helsingistä.
Nyt monen vuoden jälkeen ulkomailla asuessani en enää niin tunne Helsinkiä, kuin olen tuntenut sen aiemmin. Kaksi viikkoa sitten olin siellä viimeksi työmatkalla ja tarkoituksella monen vuoden jälkeen menin vain kävelemään Kaivopuiston rantaan sunnuntaiaamuna. Oli hiljaista ja kun aurinko nousi, katselin näkymää Suomenlinnan ohi ulkomerelle. Silloin taas ajattelin, että vaikka lapseni kasvavat Prahassa, niin tätä näkymää heidän täytyy nähdä, ymmärtääksensä mistä heidän isänsä on kotoisin.
Se on minun kotikaupunkini.