Pitkästä aikaa ehdin katselemaan Bluesin peliä, ja täytyy kyllä sanoa etten hirveää eroa nähnyt Paynen Bluesin ja Hitchcockin Bluesin välillä. Peruselementit ovat täysin samat, Kenin taktiikka on toki hieman riskittömämpi, mikä näkyy etenkin hyökkäyspäässä siinä että yksi hyökkääjä yrittää lähes aina olla selvästi pelin alla. Etenkin silloin, kun peliä pelataan hyökkäysmaalin takaa. Mielestäni Paynen Blues otti noissa tilanteissa enemmän riskejä. Muuten peli näytti aika samalta, varsin aktiivista karvauspeliä, suoraviivaista hyökkäyspeliä jossa pyrittiin laukomaan paljon. Tilastokin tuli pelin aikana, missä kerrottiin Bluesin laukomismäärien olleen kovia verrattuna vastustajaan.
En tiedä, oliko juuri tässä Avs-ottelussa hyvien pelien jälkeen jotain ylimielisyyttä havaittavissa, mutta täysin samoja virheitä joukkue tekee kuin alkukaudella. Kummatkin Coloradon maalit tulivat täydellisestä nöyryyden puutteesta omalla alueella. Paritkin paikat olivat purkaa, mutta suoritukset olivat tyyliin Berglund: "ohjaanpa tästä rännikiekon omista längistäni eteenpäin... hups pakki välissä". Ryan O'Reillyn ketju oli niin hurjassa vireessä, että se rankaisi kyllä noista huonoista puruista myllyttämällä väsyneen viisikon aivan sekaisin.
Yksi asia oli muuttunut totaalisesti alkukaudesta. Se alkukaudella putkien välissä heilunut ja tärissyt slovakialainen haavanlehti oli vaihdettu paljon järkähtämättömämpään versioon. Halak yritti itse asiassa kaikin keinoin ottaa sitä kahta pistettä St. Louisiin, muttei jengille kelvannut. Jo pisteestä saa Jaroa joukkueen kiittäminen, sillä viimeisellä sekunnilla kiekko kimposi oudosti maalin katolta suoraan O'Reillyn lapaan lähes maaliviivalla, mutta Jaro venyi. Jatkoajan lopussa O'Byrne lusikoi rystyltä jo maaliviivalle, mutta Jaron kobrakäsi kauhaisi kiekon vielä toiseen suuntaan.
Ykköskenttä Steen-Backes-Oshie on tosi hyvä. Steen on ollut ihan parhaita pelaajia koko kauden, ja sopii hyvin nopeana peliätekevänä tyyppinä ketjuun. Kakkoskenttä on taasen ongelmallinen, Berglund on vaihteeksi aivan yössä, yrittää pakottaa ratkaisujaan liikaa. Välillä tuo hienosti kiekkoa "rannikolta rannikolle", mutta ratkaisut viipyvät, pitäisi osata paremmin nähdä missä kohtaa luopua kiekosta, missä vain mennä ja missä laukoa. Stewart menee tuossa hieman hukkaan, kun ei ole kiekonhallinnallisesti mikään maestro.
Toivottavasti tuohon kakkoseen saadaan jotain rotia, kun DAVID PERRON tulee takaisin peliin ensi yönä. Itse näkisin loogisena heittää Perronin tuohon kakkoseen, mikä tosin siirtäisi D'Agostinin luultavasti aina neloseen saakka. Sobotka on pelannut hyvin Arnottin ja Langenbrunnerin kanssa.
En tiedä, oliko juuri tässä Avs-ottelussa hyvien pelien jälkeen jotain ylimielisyyttä havaittavissa, mutta täysin samoja virheitä joukkue tekee kuin alkukaudella. Kummatkin Coloradon maalit tulivat täydellisestä nöyryyden puutteesta omalla alueella. Paritkin paikat olivat purkaa, mutta suoritukset olivat tyyliin Berglund: "ohjaanpa tästä rännikiekon omista längistäni eteenpäin... hups pakki välissä". Ryan O'Reillyn ketju oli niin hurjassa vireessä, että se rankaisi kyllä noista huonoista puruista myllyttämällä väsyneen viisikon aivan sekaisin.
Yksi asia oli muuttunut totaalisesti alkukaudesta. Se alkukaudella putkien välissä heilunut ja tärissyt slovakialainen haavanlehti oli vaihdettu paljon järkähtämättömämpään versioon. Halak yritti itse asiassa kaikin keinoin ottaa sitä kahta pistettä St. Louisiin, muttei jengille kelvannut. Jo pisteestä saa Jaroa joukkueen kiittäminen, sillä viimeisellä sekunnilla kiekko kimposi oudosti maalin katolta suoraan O'Reillyn lapaan lähes maaliviivalla, mutta Jaro venyi. Jatkoajan lopussa O'Byrne lusikoi rystyltä jo maaliviivalle, mutta Jaron kobrakäsi kauhaisi kiekon vielä toiseen suuntaan.
Ykköskenttä Steen-Backes-Oshie on tosi hyvä. Steen on ollut ihan parhaita pelaajia koko kauden, ja sopii hyvin nopeana peliätekevänä tyyppinä ketjuun. Kakkoskenttä on taasen ongelmallinen, Berglund on vaihteeksi aivan yössä, yrittää pakottaa ratkaisujaan liikaa. Välillä tuo hienosti kiekkoa "rannikolta rannikolle", mutta ratkaisut viipyvät, pitäisi osata paremmin nähdä missä kohtaa luopua kiekosta, missä vain mennä ja missä laukoa. Stewart menee tuossa hieman hukkaan, kun ei ole kiekonhallinnallisesti mikään maestro.
Toivottavasti tuohon kakkoseen saadaan jotain rotia, kun DAVID PERRON tulee takaisin peliin ensi yönä. Itse näkisin loogisena heittää Perronin tuohon kakkoseen, mikä tosin siirtäisi D'Agostinin luultavasti aina neloseen saakka. Sobotka on pelannut hyvin Arnottin ja Langenbrunnerin kanssa.